Tarkistettu 2014
Tuoreessa meta-analyysissä «D'Addario G, Pintilie M, Leighl NB ym. Platinum-ba...»1 selviteltiin platina ja ei-platinapohjaisen solunsalpaajahoidon tehoa ja toksisuutta ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavien potilaiden ensimmäisen linjan solunsalpaajahoitona. Tähän meta-analyysiin oli kerätty vuosina 1966–2002 julkaistut satunnaistetut faasi II ja III tutkimukset, joissa oli vertailtu platinapohjaisen ja ei-platinapohjaisen solunsalpaajahoidon käyttöä ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavilla potilailla ensilinjan hoidossa. Asetetut kriteerit täytti 37 tutkimusta, joissa evaluoitavia potilaita oli yhteensä 7 633. Näistä 3 770 oli hoidettu platinapohjaisilla hoidoilla ja 3863 oli hoidettu ei-platinapohjaisella hoidolla. Hoitovaste oli määritetty kaikissa 37 tutkimuksessa ja statistisesti merkitsevä 62 % paraneminen kokonaishoitovasteessa (odds rationa ilmaistuna) saatiin platinapohjaista solunsalpaajahoitoa saaneilla potilailla verrattuna ei-platinapohjaista hoitoa saaneisiin (OR 1,62, 95 % CI 1,46–1,80, p < 0,0001). Vuoden kuluttua elossa oli platina-pohjaista solunsalpaajahoitoa saaneista potilaista 5 % enemmän kuin ei-platinapohjaista hoitoa saaneista (34 % vs. 29 %; OR 1,21, 95 % CI 1,09–1,35, p = 0,003). Tilastollisesti merkitsevää eroa ei saatu esille kun verrattiin platinapohjaista hoitoa saaneita niihin, jotka olivat saaneet ns. kolmannen polven solunsalpaajia (OR 1,11, 95 % CI 0,96–1,28, p = 0,17). Haittavaikutuksia oli enemmän platinapohjaista hoitoa saaneiden potilaiden ryhmässä kun verrattiin hematologista toksisuutta, munuaistoksisuutta tai pahoinvointia. Sen sijaan neurotoksisuuden, kuumeisen neutropenian tai hoitoon liittyvien kuolemien välillä ei ollut eroa ryhmien kesken.
Vuonna 2006 ilmestyneessä meta-analyysissä «Pujol JL, Barlesi F, Daurès JP. Should chemotherap...»2 selviteltiin myös vastaavassa asetelmassa platinapohjaisen solunsalpaajahoidon tehokkuutta. Tässä meta-analyysissä mukana olivat vuosien 1994 ja 2004 välillä tehdyt tutkimukset, joissa tutkimusasetelmana oli faasi III satunnaistetut tutkimukset, joissa verrattiin platinapohjaisen ja ei-platinapohjaisen hoidon vaikutuksia 1 vuoden elossaololukuun ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavilla potilailla ensimmäisen linjan hoidossa. 11 tutkimusta täytti kriteerit ja näissä tutkimuksissa 2 298 potilasta oli saanut platinapohjaista kahden lääkkeen yhdistelmähoitoa ja 2 304 potilasta oli saanut ei-platinapohjaista hoitoa. Potilaiden, jotka saivat platinapohjaista kahden lääkkeen yhdistelmä solunsalpaajahoitoa, kuolemanriski yhden vuoden kohdalla oli tilastollisesti merkitsevästi alentunut (OR 0,88, 95 % CI 0,78–0,99, p = 0,044) ja riski solunsalpaajahoidolle reagoimattomalle taudille oli myös alentunut (OR 0,87, 95 % CI 0,73–0,99, p = 0,049) verrattuna ei-platinapohjaista solunsalpaajahoitoa saaneisiin potilaisiin. Platinapohjaisessa hoidossa raportoitiin 44 (1,9 %) hoitoon liittyvää kuolemaa, kun vastaava luku oli ei-platinapohjaista hoitoa saaneilla 29 (1,3 %). Tämä ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä (OR 1,53, 95 % CI 0,96–2,49, p = 0,08). Sen sijaan gr. 3–4 asteisia hematologisia ja gastrointestinaalisia haittavaikutuksia havaittiin tilastollisesti merkitsevästi enemmän platinapohjaista hoitoa saaneilla. Kuumeisen neutropenian riski ei ollut kuitenkaan merkitsevästi lisääntynyt (OR 1,23, 95 % CI 0,94–1,60, p = 0,063).
Lisäksi vuonna 2004 on ilmestynyt meta-analyysi «Delbaldo C, Michiels S, Syz N ym. Benefits of addi...»3, jossa osoitettiin nimenomaan platinapohjaisen kahden lääkkeen (dupletti) yhdistelmähoidon olevan tehokkain verrattuna ainoastaan yhden lääkkeen hoitoon (single) tai toisaalta kolmen lääkkeen yhdistelmään (tripletti). Meta-analyysissa oli mukana satunnaistettuja tutkimuksia vuosien 1980 ja 2003 väliltä. Kaikkiaan 65 tutkimusta täytti kriteerit, ja näissä potilaita oli yhteensä 13601. Verrattaessa yhden lääkkeen hoitoa kahden lääkkeen hoitoon, todettiin merkitsevä lisääntyminen hoitovasteissa (OR 0,42, 95 % CI 0,37–0,47, p < 0,001) ja yhden vuoden elossaololuvuissa (OR 0,80, 95 % CI 0,70–0,91, p < 0,001) kahden lääkkeen hoitoryhmän eduksi. Verrattaessa kahden ja kolmen lääkkeen yhdistelmähoitoja toisiinsa, todettiin hoitovasteiden osalta lisääntyminen suosien kolmen lääkkeen yhdistelmää (OR 0,66, 95 % CI 0,58–0,75, p < 0,001). Kuitenkaan yhden vuoden elossaololukuja tarkasteltaessa, ei ryhmien välillä todettu eroja (OR 1,01, 95 % CI 0,85–1,21, p = 0,88)