Italialaisessa tutkimuksessa «Randomized clinical trial on the efficacy of antie...»1 397 lasta ja aikuista (ikä 2–70 vuotta) satunnaistettiin 7 päivän sisällä ensimmäisen kohtauksen jälkeen lääkehoidolle tai ryhmään, jossa lääkehoito aloitettaisiin vasta 2. kohtauksen jälkeen vuosina 1988–91. Yhteensä 36/204 lääkehoitopotilasta (seuranta-aika 274 päivää) ja 75/193 ei-lääkehoitopotilasta (seuranta-aika 309 päivää) hakeutui hoitoon uusiutuneen kohtauksen takia.
Vaarasuhde HR (95 % luottamusväli) hoitamattomilla potilailla 24 kuukauden aikana oli 2,8 (1,9–4,2).
Tutkimuksen pitkäaikaisseurannassa «Leone MA, Solari A, Beghi E ym. Treatment of the f...»2 ei kuitenkaan ollut eroa 2 ja 5 vuoden remission saavuttamisessa ryhmien välillä; (vaarasuhde HR (95 % Iuottamusväli) 2 vuotta 1,16 (0,94–1,38) ja 5 vuotta 1,04 (0,73–1,35). Hoito lisäsi remission mahdollisuutta 3 ensimmäisen vuoden aikana, mutta ei enää tämän jälkeen.
Kommentit
Tutkimus pitkäaikaisseurantoineen tukee käsitystä, että vaikka 1. kohtauksen jälkeen aloitettu epilepsialääkitys merkittävästi vähentää lyhyellä tähtäimellä kohtauksen uusiutumisriskiä, epilepsian pitkäaikaisennuste ei parane, ja lääkityksen voi aloittaa 2. kohtauksen jälkeen, koska toisaalta tiedämme, että kaikki kohtaukset eivät uusiudu.