Tulosta

Perikoroniitille altistavat tekijät

Näytönastekatsaukset
1.7.2014
Ari Rajasuo

Näytön aste: A

Perikoroniitille altistavia tekijöitä ovat 20–25 vuoden ikä ja alaviisaudenhammas, joka on pystysuora tai taaksepäin kallistunut, osittain puhjennut ja sijaitsee lähellä purentatasoa.

Suomessa vuonna 1992 tehty kontrolloitu kliininen tutkimus «Ventä I, Turtola L, Murtomaa H ym. Third molars as an acute problem in Finnish university students. Oral Surg Oral Med Oral Pathol 1993;76:135-40 »1, jonka aineisto koostui 100 yliopisto-opiskelijasta (keski-ikä 24,4, SD 3,8 vuotta) ja jotka hakeutuivat 3 kuukauden aikana hoitoon viisaudenhampaan akuutin ongelman vuoksi. Samaan aikaan hammaslääkärin hoitoon hakeutuneista ei-viisaudenhammasongelmaisista 120 opiskelijasta kerättiin satunnaistettu verrokkiryhmä. Akuutille ongelmalle altistavia tekijöitä tutkittiin luokittelemalla viisaudenhampaat puhkeamisasteen mukaan puuttuviksi, kokonaan tai osittain puhjenneiksi tai puhkeamattomiksi (vain pehmytkudoksen tai osittain tai kokonaan luun sisässä). Kallistumiskulman luokittelussa pystysuorana pidettiin +10˚ purentatason kohtisuorasta sijaitsevia hampaita, ja kruunufollikkelia pidettiin laajentuneena, jos se oli panoraamatomografiakuvissa > 3 mm.

Perikoroniitti todettiin yleisimmäksi (53 %) viisaudenhampaan akuutiksi ongelmaksi. Verrokkiryhmään verrattuna tilastollisesti merkitsevin (p < 0,001) selitys akuutille alaviisaudenhammasongelmalle oli osittainen puhkeaminen ja kruunufollikkelin laajenema. Taaksepäin kallistuminen ja purentatasossa tai viereisen hampaan kaulan tasossa sijainti olivat myös merkitseviä (p < 0,01) riskejä alaviisaudenhampaan akuutille tilanteelle. Ongelmiin yhdistyi ylipuhjennut yläviisaudenhammas 35 %:ssa tapauksista, kun verrokeista tällainen ylähammas oli vain 13 %:lla (p < 0,05). Subjektiivisia kärsimyksiä oli enemmän ala- kuin yläviisaudenhampaasta (VAS-janalla 5,6/10 verrattuna 3,9/10, p < 0,05), ja erityisesti taaksepäin kallistuneesta alaviisaudenhampaasta (VAS-janalla 7,4/10 verrattuna 5,0/10 muunlaisissa viisaudenhampaissa, p < 0,05).

Viisaudenhampaiden akutisoitumisriskin todettiin laskevan 26 %, jos kaikki laajentuneen kruunufollikkelin omaavat alaviisaudenhampaat poistettaisiin. Riski alenisi peräti 69 %, jos kaikki purentatasossa osittain puhjenneina sijaitsevat alaviisaudenhampaat poistettaisiin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Vuonna 1996 tehty kliininen kontrolloitu tutkimus «Knutsson K, Brehmer B, Lysell L ym. Pathoses associated with mandibular third molars subjected to removal. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 1996;82:10-7 »2, jonka aineisto koostui seitsemän eteläruotsalaisen suu- ja leukakirurgista hoitoa antavan klinikan 666 potilaasta (15–80-vuotiaita, keski-ikä 28 vuotta), jotka olivat tulossa alaviisaudenhampaiden poistoon. Toimenpidediagnoosit jaettiin ennen toimenpiteitä 6 luokkaan: perikoroniitti, tukikudostulehdus, karies, viereisen hampaan syöpyminen, kysta ja tuumori.

Poistettavat alaviisaudenhampaat luokiteltiin puhkeamisasteen mukaan kokonaan tai osittain puhjenneiksi tai puhkeamattomiksi (pehmytkudoksen tai kokonaan luun sisässä). Kallistumiskulman mukaan tehtiin luokittelu pystysuoriin, eteen- ja taaksepäin kallistuneisiin sekä vaakatasossa sijaitseviin. Viisaudenhampaan paikallisen sairauden riskisuhteen (odotusarvo) arvioimiseksi tehtiin kirjallisuushaku, joka tuotti 9 artikkelia, joissa oli käytetty samoja arviointimenetelmiä. Kirjallisuushaun tulosta käytettiin vertailuaineistona.

Perikoroniitti oli yleisin (64 %) toimenpidediagnoosi, karies toiseksi yleisin (31 %). Osittain puhjenneissa hampaissa perikoroniitti vielä korostui (74 %), luun sisässä puhkeamattomissa taas kystat (43 %). Verrokkiryhmään verrattuna taaksepäin kallistuneiden hampaiden odotusarvo paikallisen sairauden kehittymiseen oli 5,8-kertainen (95 %:n luottamusväli 4,6–7,2), kun eteenpäin kallistuneissa hampaissa odotusarvo oli vain 0,5 ja pystysuorissa 0,9. Osittainen puhkeaminen aiheutti 6,7-kertaisen odotusarvon paikalliseen sairauteen (95 %:n luottamusväli 5,3–8,4), kun odotusarvo oli vain 0,2 luunsisäisissä viisaudenhampaissa ja 0,3 pehmytkudoksen sisässä sijaitsevissa.

Johtopäätöksenä todettiin, että korkein sairastumisriski on alaviisaudenhampaalla, joka on taaksepäin kallistunut ja osittain puhjennut.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Prospektiivinen kliininen kontrolloimaton tutkimus Jordaniasta «Bataineh AB, Al QM. The predisposing factors of pericoronitis of mandibular third molars in a Jordanian population. Quintessence Int 2003;34:227-31 »3, jossa aineisto koostui 2 151 potilaasta, jotka hakeutuivat hoitoon alaviisaudenhammasperikoroniitin vuoksi 8 vuoden aikana Jordanian yliopiston hammaslääketieteen laitokseen. Potilaat luokiteltiin ikäryhmiin ja sukupuolen mukaan, ja mahdollisesti altistavina tekijöinä kerättiin tieto ylähengitystietulehduksista ja muista sairauksista, stressistä, kuukautiskierrosta ja raskaudesta. Perikoroniitti jaettiin akuuttiin (löydöksinä suunavausrajoitus, kipu, nielemisvaikeus, ulkoinen turvotus ja yleinen heikkous tässä järjestyksessä) ja subakuuttiin (kipu, nielemisvaikeus, suunsisäinen turvotus, pahanhajuinen hengitys ja märkävuoto).

57 % tapauksista oli naisia ja 43 % miehiä. 23 % potilaista oli 16–20-vuotiaita, 52 % 21–25-vuotiaita ja 17 % 26–30-vuotiaita. 31-vuotiaita tai vanhempia oli enää 8 % tapauksista. 57 % oli akuutteja ja 43 % subakuutteja perikoroniitteja, ja kaikki tapaukset olivat toispuoleisia. Yleisimmäksi altistavaksi tekijäksi todettiin ylähengitystietulehdus (38 %:lla), toiseksi yleisimmäksi stressi (22 %:lla).

Yhteenvetona todettiin, että tyypillinen perikoroniittipotilas oli 17–25-vuotias ja että yleinen edeltävä ja perikoroniittiin altistava tekijä oli ylähengitystietulehdus.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Prospektiivinen kliininen kontrolloimaton tutkimus Jordaniasta «Hazza'a AM, Bataineh AB, Odat AA. Angulation of mandibular third molars as a predictive factor for pericoronitis. J Contemp Dent Pract 2009;10:51-8 »4. Aineisto koostui 242 potilaasta, jotka hakeutuivat hoitoon alaviisaudenhampaan perikoroniitin vuoksi 6 kuukauden aikana Jordanian yliopiston hammaslääketieteen laitokseen. Potilaat luokiteltiin ikäryhmiin 5 vuoden välein, ja tutkimuksesta suljettiin pois ne potilaat, joilla oli viisaudenhammasalueella muitakin hammassairauksia. Intraoraaliröntgenkuvista tutkittiin alaviisaudenhampaiden kallistumiskulma, vertikaalinen puhkeamisaste [B1] ja kruunun näkyminen suuhun [B2]. Potilaiden keski-ikä oli 24,8 vuotta. 58,7 % oli 21–25-vuotiaita, 36-vuotiaita tai vanhempia oli vain 4,1 %.

Tulehtuneista alaviisaudenhampaista 80,2 % sijaitsi purentatasossa tai sen yllä. Tulehdushampaista oli osittain puhjenneita 69,8 % ja kokonaan puhjenneita 25,6 %. Kallistuskulmaltaan vertikaalisia oli 50,0 %, eteenpäin kallistuneita 21,1 % ja taaksepäin kallistuneita 25,2 %.

Johtopäätöksenä todettiin, että perikoroniitin tyyppilöydöksiin kuului 21–25-vuotiaan alaviisaudenhammas, joka oli osittain puhjennut ja sijaitsi vertikaalisesti purentatasossa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Suomalaisen kliinisen tutkimuksen «Pell GJ, Gregory G. Report on a ten year study of a tooth division technique for the removal of impacted teeth. Am J Orthod 1942;28:660-9»5 aineisto koostui reilun 4 vuoden aikana Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksella suunnitelluista tai poistetuista 1 150 alaviisaudenhampaasta, joista 144 (13 %) sai perikoroniittidiagnoosin. Tapaukset jaettiin ikäryhmiin, ja tulehtuneet hampaat luokiteltiin panoraamagtomografiakuvista puhkeamisasteen ja kallistumiskulman sekä kruunufollikkelin laajuuden mukaan (laaja oli > 3 mm). 67 % perikoroniiteista todettiin naisilla ja 33 % miehillä (p < 0,001). Nuorin oli 15- ja vanhin 51-vuotias. 14 % tapauksista oli 15–19-vuotiaita, 51 % 20–24-vuotiaita, 21 % 25–29-vuotiaita, vanhempia oli enää 14 %. Ikäryhmien välillä todettiin merkitsevä ero vain leuan alapuolisten imusolmukkeiden turvotuksessa, jota todettiin 22 %:lla 15–20-vuotiaista verrattuna 48 %:iin 21–25-vuotiaista (p < 0,025).

Puhkeamisasteeseen liittyvä tilastollinen ero todettiin ulkoisessa turvotuksessa, jota oli 32 %:lla, jos hammas sijaitsi 2. alaposkihampaan kaulan tasossa, ja vain 12 %:lla (p < 0,005), jos hammas oli puhjennut purentatasoon. Kipu oli hankalaa 35 %:lla potilaista follikkelin ollessa kapea ja 20 %:lla (p < 0,05), jos follikkeli oli laaja. Follikkelin laajuus oli keskimäärin 2,4 mm hankalassa kivussa ja 3,0 mm (p < 0,05) ajoittaisessa lievässä kivussa. Jos follikkeli oli kapea, suunavaus oli rajoittunut 26 %:lla, ja ulkoista turvotusta oli 35 %:lla. Laajan kruunufollikkelin tapauksissa vastaavat luvut olivat 7 % (p < 0,01) (suunavausrajoitus) ja 15 % (p < 0,025) (ulkoinen turvotus).

Johtopäätöksenä todettiin, että akuutin ja hankalaoireisen perikoroniitin tyyppilöydöksiin kuului alaviisaudenhammas, joka sijaitsi 2. alaposkihampaan kaulan tasossa, oli pystysuora tai taaksepäin kallistunut ja jolla oli kapea kruunufollikkeli. Oireiden voimakkuus kasvoi iän myötä.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yhdysvaltalainen kliininen kontrolloitu tutkimus «Punwutikorn J, Waikakul A, Ochareon P. Symptoms of unerupted mandibular third molars. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 1999;87:305-10 »6, jossa aineisto kerättiin 20 000 varusmiehen (keski-ikä 20 vuotta) 10 viikon alokaskoulutusajalta. Lopullinen tutkimusaineisto koostui 148 alokkaasta, jotka hakeutuivat päivystysvastaanotolle 154 alaviisaudenhampaan perikoroniitin vuoksi. Kliinisistä perikoroniittilöydöksistä kirjattiin märän esiintyminen, suunavausrajoitus, kuume, leuan alapuolinen imusolmuketurvotus ja näkyvän purupinnan suhteellinen osuus. Panoraamatomografiakuvista määritettiin tulehtuneen hampaan kallistumiskulma (0–30º eteenpäin kallistuminen purentatason kohtisuorasta oli pystysuora ja 35–70º oli eteenpäin kallistunut hammas) ja purupinnan puhkeaminen viereisen 2. alaposkihampaan tason ylle tai alle. Satunnaistetulta 176 varusmiehen verrokkiaineistolta tutkittiin samoin menetelmin 241 alaviisaudenhammasta.

Perikoroniittihampaista 72,2 % oli puhjennut purentatason ylle, verrokeista 40,7 %. Perikoroniittitapauksista 97,5 % oli purupinnaltaan osittain näkyvissä (keskimäärin 50 % purupinnan pinta-alasta), verrokeista 45,7 %. 81,6 % oli pystysuoria, kun verrokeista vain 44,8 %. Tilastollisia testejä edellä mainituista eroista ei tehty.

Tyypillisin tulehtunut hammas (64,1 %) oli purentatason ylle osittain puhjennut ja pystysuora.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Viisaudenhammas 1

Kommentit:

«Ventä I, Turtola L, Murtomaa H ym. Third molars as an acute problem in Finnish university students. Oral Surg Oral Med Oral Pathol 1993;76:135-40 »1: Tutkimusasetelma ja statistiikka oli korkeatasoinen. Aineisto oli suhteellisen pieni tämänlaatuiseen tutkimukseen: akuutteja viisaudenhammaspotilaita oli 100, joista 40:llä ongelma oli ylähampaassa ja 66:lla alahampaassa – osalla siis molemmissa leuoissa.

«Knutsson K, Brehmer B, Lysell L ym. Pathoses associated with mandibular third molars subjected to removal. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 1996;82:10-7 »2: Tutkimusasetelma ja tilastokäsittely oli korkeatasoinen, joskin verrokkiryhmän ottamista kirjallisuudesta voidaan kritisoida. Aineisto oli riittävän suuri. Perikoroniittia ei erotettu muista diagnooseista, kun tulosten odotusarvoja verrattiin verrokkeihin.

«Bataineh AB, Al QM. The predisposing factors of pericoronitis of mandibular third molars in a Jordanian population. Quintessence Int 2003;34:227-31 »3: Aineisto oli perikoroniittien määrässä poikkeuksellisen suuri ja sovellettavuus suomalaiseen väestöön kohtalainen. Erityistä tilastollista käsittelyä ei tehty, verrokkiryhmiä ei ollut.

«Hazza'a AM, Bataineh AB, Odat AA. Angulation of mandibular third molars as a predictive factor for pericoronitis. J Contemp Dent Pract 2009;10:51-8 »4: Aineisto oli perikoroniittien määrässä pienehkö ja sovellettavuus suomalaiseen väestöön kohtalainen. Erityistä tilastollista käsittelyä ei tehty, verrokkiryhmiä ei ollut.

«Pell GJ, Gregory G. Report on a ten year study of a tooth division technique for the removal of impacted teeth. Am J Orthod 1942;28:660-9»5: Aineiston koko oli riittävä. Verrokkiaineistoa ei ollut.

«Punwutikorn J, Waikakul A, Ochareon P. Symptoms of unerupted mandibular third molars. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 1999;87:305-10 »6: Tutkimuspopulaatio oli suuri, mutta seuranta-ajan lyhyys johti melko vähäiseen tutkimuspotilaiden määrään. Tilastokäsittelyä perikoroniittipotilaiden ja verrokkien välisistä eroista ei tehty lainkaan, joka tämä laskee tutkimuksen laadun heikoksi.

Kirjallisuutta

  1. Ventä I, Turtola L, Murtomaa H ym. Third molars as an acute problem in Finnish university students. Oral Surg Oral Med Oral Pathol 1993;76:135-40 «PMID: 8361720»PubMed
  2. Knutsson K, Brehmer B, Lysell L ym. Pathoses associated with mandibular third molars subjected to removal. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 1996;82:10-7 «PMID: 8843448»PubMed
  3. Bataineh AB, Al QM. The predisposing factors of pericoronitis of mandibular third molars in a Jordanian population. Quintessence Int 2003;34:227-31 «PMID: 12731606»PubMed
  4. Hazza'a AM, Bataineh AB, Odat AA. Angulation of mandibular third molars as a predictive factor for pericoronitis. J Contemp Dent Pract 2009;10:51-8 «PMID: 19430626»PubMed
  5. Pell GJ, Gregory G. Report on a ten year study of a tooth division technique for the removal of impacted teeth. Am J Orthod 1942;28:660-9
  6. Punwutikorn J, Waikakul A, Ochareon P. Symptoms of unerupted mandibular third molars. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 1999;87:305-10 «PMID: 10102590»PubMed
  7. Piironen J, Ylipaavalniemi P. Local predisposing factors and clinical symptoms in pericoronitis. Proc Finn Dent Soc 1981;77:278-82 «PMID: 7301827»PubMed
  8. Halverson BA, Anderson WH 3rd. The mandibular third molar position as a predictive criteria for risk for pericoronitis: a retrospective study. Mil Med 1992;157:142-5 «PMID: 1603407»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Viisaudenhammas
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko