Systemaattiseen katsaukseen «Braam W, Smits MG, Didden R ym. Exogenous melatoni...»1 vuodelta 2009 löydettiin 9 kaksoissokkoutettua satunnaistettua tutkimusta melatoniinin tehosta kehitysvammaisten unettomuuden hoidossa vuosilta 1998–2009. Näissä tutkimuksissa osallistujia oli yhteensä 183. Tutkimuksista 7 oli vaihtovuoroisia tutkimuksia ja kaksi rinnakkaisia tutkimuksia. Tutkittavat olivat iältään 1–78-vuotiaita, mutta pääasiallisesti he olivat lapsuusikäisiä.
Melatoniinia annettiin 0,5–9 mg, osassa tutkimusta kiinteänä ajankohtana, osassa tuntia ennen nukkumaanmenoa. Lääkettä annettiin 10 päivästä 2 viikon ajan.
Tutkittavien kehitysvammaisuuden tausta oli 5 tutkimuksessa heterogeeninen, ja 5:ssä diagnoosi homogeeninen (autismi, tuberoosiskleroosi, Angelmannin oireyhtymä ja Rettin oireyhtymä).
Mittausmenetelmänä oli kaikissa tutkimuksissa unenseurantalomake ja lisäksi kahdessa aktigrafia. Päätemuuttujina tarkasteltiin nukahtamisviivettä, kokonaisuniaikaa, yöheräilyjen määrää ja heräämisaikaa. Näistä kolme ensin mainittua muuttuivat merkitsevästi (nukahtamisviive p < 0,001, 43 minuuttia, kokonaisuniaika p < 0,001, 50 minuuttia, yöheräilyjen määrä p < 0,024).
Neljässä tutkimuksessa analysoitiin haittavaikutuksia, eikä merkittäviä löytynyt.
Kommentti: Katsaus on luotettavasti tehty. Siinä kritisoidaan tutkimusten pieniä osallistujamääriä, mikä vähentää niiden tilastollista voimaa.