KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Unettomuuden ilmaantuvuus, unettomuudesta toipuminen sekä niihin yhteydessä olevat tekijät iäkkäillä

Näytönastekatsaukset
8.5.2008
Raimo Isoaho

Näytön aste: B

65-vuotiaassa ja sitä vanhemmassa väestössä pitkäaikaisen unettomuuden ilmaantuvuus on noin 5 % vuodessa.

Yhdysvalloissa tehdyssä EPESE-nimisessä (The Established Populations for Epidemiologic Studies of the Elderly, National Institute on Aging) epidemiologisessa kohorttitutkimuksessa «Foley DJ, Monjan A, Simonsick EM ym. Incidence and remission of insomnia among elderly adults: an epidemiologic study of 6,800 persons over three years. Sleep 1999;22 Suppl 2:S366-72 »1 ensimmäinen tutkimuskierros suoritettiin vuosina 1981 ja 1982. Haastatteluun osallistui 9 282 iältään 65-vuotiasta ja sitä vanhempaa henkilöä. Vastausosuus kolmella tutkimusalueella oli 80–85 %. Aineistoon ei otettu niitä, joilta tiedot jouduttiin hankkimaan sijaishaastatteluin (10 %). Osallistuneille tehtiin strukturoituja haastatteluja, joissa kerättiin sosiodemografiset taustatiedot, tiedot pitkäaikaisista sairauksista, fyysisistä toiminnanvajavuuksista, tunnetason hyvinvoinnista, terveyskäyttäytymisestä sekä uniongelmista. Samat tiedot kerättiin uudelleen haastatteluin kolmen vuoden kuluttua. Kolmen vuoden seurantaan perustuneet haastattelutiedot saatiin kaikkiaan 6 899 mieheltä ja naiselta.

Tavoitteena oli analysoida pitkäaikaisen unettomuuden ilmaantuvuus, unettomuudesta toipuminen sekä niihin yhteydessä oleva tekijät iäkkäillä. Tulosten mukaan ilmaantuvuus oli sekä miehillä että naisilla 5 % vuodessa. Se oli yhteydessä masentuneisuuteen (depressed mood), hengitystieoireisiin, kohtalaiseen tai huonoon koettuun terveydentilaan ja fyysisiin toiminnanvajavuuksiin. Tilastollisessa monimuuttujamallissa nämä riskitekijät selittivät korkeamman ilmaantuvuuden niiden joukossa, joilla oli fyysisiä sairauksia kuten sydänsairaus, halvaus tai diabetes. Muut unettomuuden ilmaantuvuuteen yhteydessä olevat tekijät olivat lääkärin määräämät sedatiiviset lääkkeet sekä leskeksi jääminen. Vain 7 % unettomuuden ilmaantuvuudesta ei ollut yhteydessä edellä mainittuihin riskitekijöihin.

Puolella niistä, joilla oli pitkäaikainen unettomuus seurannan alussa (n = 1943), unettomuus oli kolmen vuoden jälkeen parantunut. Heidän koettu terveydentilansa oli myös kehittynyt suotuisampaan suuntaan, fyysinen toimintakyky oli vakiintunut tai kohentunut eikä uusia sairastumisia sydänsairauteen, halvaukseen, diabetekseen tai lonkkamurtumaan ollut esiintynyt.

Tutkimuksen johtopäätös oli, että pitkäaikaiset sairaudet, depressiivisyys, fyysiset toiminnanvajavuudet, heikko koettu terveydentila, leskeksi jääminen ja rauhoittavien lääkkeiden käyttö ovat yhteydessä sekä unettomuuden ilmaantuvuuteen että unettomuudesta toipumiseen. Toinen johtopäätös on se, ettei ikääntyminen sellaisenaan ole riittävä selitys unettomuuden ilmaantuvuudelle.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentit

Tulokset ovat yleistettävissä kotona asuvaan iäkkääseen suomalaiseen väestöön, mutta eivät välttämättä laitoksissa hoidettaviin. Amerikkalaisesta aineistosta suljettiin pois ne, joilta tiedot saatiin sijaishaastatteluin.

Pitkittäinen tutkimusasetelma, suurehko aineistopohja kolmelta eri alueelta Yhdysvalloissa, haastatteluin hankitut tiedot sekä asianmukainen tilastollinen tietojenkäsittely ovat tutkimuksen vahvuuksia. Myös kaikkein iäkkäimpiä miehiä ja naisia (85-vuotiaat ja sitä vanhemmat, 83 miestä ja 182 naista) oli mukana aineistossa.

Kirjallisuutta

  1. Foley DJ, Monjan A, Simonsick EM ym. Incidence and remission of insomnia among elderly adults: an epidemiologic study of 6,800 persons over three years. Sleep 1999;22 Suppl 2:S366-72 «PMID: 10394609»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko