Systemaattisessa katsauksessa «Brazier J, Tumur I, Holmes M ym. Psychological the...»1kaksi tutkijaa analysoi systemaattisten hakujen perusteella löydetyt 9 psykoterapiatutkimusta, joista 1 ei ollut satunnaistettu ja kontrolloitu. Tutkimusten laatu arvioitiin joko kohtalaiseksi tai heikoksi. Tutkimusasetelmissa oli huomattavia eroja, minkä vuoksi tuloksia ei voi verrata luotettavasti toisiinsa. Pitkää psykoterapiaa koskevia tutkimuksia ei löydetty, vaikka katsaukseen luettiin mukaan myös muita kuin satunnaistettuja tutkimuksia.
Vuonna 2006 psykologisten hoitojen tehosta persoonallisuushäiriössä laadittu Cochrane-katsaus päivitettiin vuonna 2012 «Stoffers JM, Völlm BA, Rücker G ym. Psychological ...»2. Tutkijat identifioivat 28 tutkimusta, joissa mukana oli 1 804 potilasta. Tutkitut psykoterapiat olivat dialektinen käyttäytymisterapia, mentalisaatioterapia, transferenssikeskeinen psykoterapia, kognitiivinen käyttäytymisterapia, dynaaminen dekonstruktiivinen terapia, interpersoonallinen psykoterapia ja interpersoonallinen terapia epävakaille potilaille. Katsauksen mukaan psykoterapioilla on merkittävä rooli epävakaasta persoonallisuushäiriötä kärsivien potilaiden hoidossa, mutta minkään hoitomuodon evidenssipohja ei ole kovin vahva, ja yksittäisten tutkimusten laatu huolestuttaa katsauksen tekijöitä. Katsauksen laatijat eivät löytäneet yhtään käsikirjaan perustumatonta pitkäkestoista psykodynaamisen psykoterapian kriteerit täyttävää tutkimusta.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentti:
Pitkän psykodynaamisen psykoterapian tehokkuudesta ei ole julkaistu kontrolloituja tutkimuksia, joissa aktiivista hoitoa saaneita olisi verrattu hoitoa saamattomiin, muuta vaikuttavaa tai tavanomaista hoitoa saaneisiin potilaisiin. Myöskään vaikuttavuutta selvittäviä, diagnostisesti varmennetusti epävakaisiin persoonallisuushäiriöpotilaisiin perustuvia tutkimuksia ei ole tehty.
Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän tavanomaisissa olosuhteissa perinteisesti saaman psykoterapeuttisen hoidon vaikuttavuus on arvioitu vähäiseksi hoitojen tavanomaisen keskeytymisten vuoksi «Lieb K, Zanarini MC, Schmahl C ym. Borderline pers...»3. MSDA-tutkimuksessa «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. Mental h...»4potilaat saivat runsaasti erilaisia hoitoja, mutta saadun psykoterapeuttisen hoidon intensiivisyys oli käänteisessä yhteydessä toipumiseen. Joidenkin asiantuntijoiden, kuten Otto Kernbergin «Kernberg O, Selzer M, Koenigsberg H, Carr A, Appel...»5, käsityksen mukaan epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä potilas saattaa hyötyä intensiivisestä käsikirjaan perustumattomasta pitkäkestoisesta psykoterapiasta. Tällaisesta psykoterapiasta saattaisivat hyötyä potilaat, joilla on hyvä koulutustaso tai jotka ovat opiskelijoita ja joilla ei ole päihdehäiriötä tai vaikeaa impulsiivisuutta.
Fonagy ja Bateman «Fonagy P, Bateman A. Progress in the treatment of ...»6 ovat esittäneet, että tavanomainen käsikirjaan perustumaton intensiivinen psykoterapia saattaa hidastaa potilaiden toipumista. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä on puutteellinen kyky arvioida omia tunteita ja ajatuksiaan. Nämä lähtökohdat ovat kuitenkin tavanomaisessa intensiivisessä psykoterapiassa hyvin keskeisellä sijalla. Jos oma "mielenmalli" ja "malli" muiden mielestä, on vajavainen, potilas ei todennäköisesti hyödy strukturoimattomasta, käsikirjaan perustumattomasta pitkäkestoisesta ja intensiivisestä psykoterapiasta. Epävakaiden persoonallisuushäiriöpotilaiden kiintymyssuhdejärjestelmä on hyperaktiivinen ja voi siksi aktivoituessaan itse asiassa estää "mentalisaation" kehittymistä. Hoitosuhde on uusi kiintymyssuhde, jollaisen solmimisessa potilaalla on erityisiä vaikeuksia. Liian intensiivinen hoitosuhde voi olla potilaalle riski. Pitkäkestoinen psykoterapia tarkoittaa tässä katsauksesta sellaista käsikirjaan perustumatonta, intensiivistä psykoterapiaa, jonka kestoa ei ole ennalta sovittu.