KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Ravinnon rasvat ja raskauden aikainen hyperglykemia

Näytönastekatsaukset
28.4.2008
Riitta Kivelä

Näytön aste = B

Liiallinen energian ja tyydyttyneen rasvan saanti näyttää lisäävän diabeettisia aineenvaihduntahäiriöitä raskauden aikana.

Yhdysvaltalaisessa prospektiivisessa kohortissa «Saldana TM, Siega-Riz AM, Adair LS. Effect of macronutrient intake on the development of glucose intolerance during pregnancy. Am J Clin Nutr 2004;79:479-86 »1 (n = 1 698, aineisto PIN-tutkimuksesta, Pregnancy, Infection and Nutrition Study), selvitettiin frekvenssikyselyllä energiaravintoaineiden saannin yhteyttä glukoosi-intoleranssin kehittymiseen toisen raskauskolmanneksen aikana (raskausviikot 24–29, tutkimusaika 8/1995–5/2000). Tutkittavat jaettiin kolmeen glukoosinsietokategoriaan: GDM, raskausdiabetes (n = 89, joista valkoisia 76 % ja mustia 24 %) ja IGT, heikentynyt glukoositoleranssi (n = 44, joista valkoisia 73 % ja mustia 27 %), edelliset muodostivat interventioryhmän sekä normaali glukoositoleranssi (n = 1 565, joista valkoisia 60 % ja mustia 40 %; kontrolliryhmä). Kokonaisenergiansaanti oli noin 2 500 kcal kaikissa ryhmissä (lähtö-BMI keskimäärin: kontrolliryhmä 25, IGT 28, GDM 30). Energiaravintoaineiden suhteet (hiilihydraatti-rasva-proteiini) tutkittavilla olivat vastaavasti 60–20–20, 50–30–20 tai 40–40–20 E%. 100 kcal:n hiilihydraattilisän havaittiin vähentävän IGT:n riskiä 12 % ja GDM:n riskiä 9 %. Runsaampi energian saanti rasvasta oli yhteydessä IGT:n (relatiivinen riski, RR = 1.1, 95 %:n luottamusväli 1.02–1.12) ja GDM:n (RR = 1.1, 95 %:n luottamusväli 1.02–1.10) kehittymiseen. Runsaampi painonnousu oli yhteydessä IGT:n ja GDM:n kehittymiseen. Tutkijat ehdottivat IGT:n ja GDM:n ehkäisemiseksi rasvaa < 30 E%, hiilihydraattia > 50 E% ja proteiinia ≤ 20 E%.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Italialaisessa prospektiivisessa kohortissa «Bo S, Menato G, Lezo A ym. Dietary fat and gestational hyperglycaemia. Diabetologia 2001;44:972-8 »2 (n = 504) selvitettiin elämäntapojen yhteyttä raskausdiabeteksen kehittymiseen (tutkimusaika 4/1999–11/2000) valkoihoisilla raskaana olevilla naisilla. Kyselyillä selvitettiin ruoka-, liikunta-, tupakointi- ja alkoholinkäyttötapoja. Tutkittavista muodostettiin kolme ryhmää glukoositoleranssin mukaan: raskausdiabetes (n = 126), IGT, heikentynyt glukoosinsieto (n = 84) ja normaali glukoositoleranssi (n = 294), jotka muodostivat kontrolliryhmän. Raskausajan hyperglykemian riski oli yhteydessä tyydyttyneen rasvan (odds ratio OR = 2.0; 95 %:n luottamusväli 1.2–3.2) saantiin vs. monityydyttymättömän rasvan (OR = 0.85; 95 %:n luottamusväli 0.77–0.92) saantiin suhteutettuna ikään, raskausviikkoihin ja painoindeksiin. IGT ja GDM potilaat olivat iältään vanhempia sekä heillä oli suurempi lähtöpaino, BMI ja enemmän diabetesta lähisukulaisissa. Tyydyttynyt rasva lisää raskausdiabeteksen ja IGT:n riskiä raskaana olevilla naisilla.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Australialaisessa kohortissa «Moses RG, Shand JL, Tapsell LC. The recurrence of gestational diabetes: could dietary differences in fat intake be an explanation? Diabetes Care 1997;20:1647-50 »3 (1995–1996) tutkittiin raskausdiabeteksen uusiutumista seuraavassa raskaudessa. Koko tutkimusaineistosta (480, joilla ollut raskausdiabetes yhdessä raskaudessa, 5-vuotisseuranta 1990–1994) seulottiin ensin uudestaan raskaaksi tulleet 100, joille tehtiin 75 g:n glukoosirasituskoe). Näistä seulottiin lopulliset 35, ruokavaliohaastattelun (diet history) ja ruokapäiväkirjan (food record) mukaan. 14:llä raskausdiabetes uusiutui ja 21:llä ei (kontrolliryhmä). Raskausdiabetes ei uusiutunut 65:lle. Todettiin runsaan rasvan saannin olleen yhteydessä raskausdiabeteksen uusiutumiseen. Rasvan saanti uusiutuneella ryhmällä oli kokonaisenergiasta 38.4 (diet history) ja 41.4 % (food record) vs 34.1 (P < 0.01) ja 33.1 % (P < 0.001) kontrolliryhmässä. Koska tyydyttyneen rasvan määrällä on yhteys insuliiniresistenssiin, tutkijat suosittelivat rasvan modifiointia (rasvan laadun ja määrän tarkistaminen) ennen raskautta ja raskauden aikana raskausdiabeteksen uusiutumisen ehkäisemiseksi.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

«Saldana TM, Siega-Riz AM, Adair LS. Effect of macronutrient intake on the development of glucose intolerance during pregnancy. Am J Clin Nutr 2004;79:479-86 »1: Suuri tutkimusaineisto. Rasvan ja hiilihydraattien laadusta ei mainintaa. IGT:n ja raskausdiabeteksen riski lisääntyy liiasta kokonaisenergiansaannista, eikä niinkään energiaravintoaineiden suhteista. Lihaville raskaana oleville suositellaan nykyään noin 1 600–1 800 kcal, tutkimuksessa kaikilla 2 500 kcal:n ruokavalio lähtöpainosta riippumatta.

«Bo S, Menato G, Lezo A ym. Dietary fat and gestational hyperglycaemia. Diabetologia 2001;44:972-8 »2: Hyvin tehty.

«Moses RG, Shand JL, Tapsell LC. The recurrence of gestational diabetes: could dietary differences in fat intake be an explanation? Diabetes Care 1997;20:1647-50 »3: Käytettiin kahta ravinnonsaantimenetelmää.

Kirjallisuutta

  1. Saldana TM, Siega-Riz AM, Adair LS. Effect of macronutrient intake on the development of glucose intolerance during pregnancy. Am J Clin Nutr 2004;79:479-86 «PMID: 14985225»PubMed
  2. Bo S, Menato G, Lezo A ym. Dietary fat and gestational hyperglycaemia. Diabetologia 2001;44:972-8 «PMID: 11484073»PubMed
  3. Moses RG, Shand JL, Tapsell LC. The recurrence of gestational diabetes: could dietary differences in fat intake be an explanation? Diabetes Care 1997;20:1647-50 «PMID: 9353601»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko