Tulosta

Epävakaan persoonallisuushäiriön ennuste

Näytönastekatsaukset
19.2.2015
Jyrki Korkeila

Näytön aste: A

Suurin osa potilaista ei täytä enää epävakaan persoonallisuushäiriön kriteereitä yli kymmenen vuoden kuluttua.

Seitsemän vuoden prospektiivisessa seurannassa «Links PS, Heslegrave R, van Reekum R. Prospective follow-up study of borderline personality disorder: prognosis, prediction of outcome, and Axis II comorbidity. Can J Psychiatry 1998;43:265-70 »1, «Links PS, Heslegrave RJ. Prospective studies of outcome. Understanding mechanisms of change in patients with borderline personality disorder. Psychiatr Clin North Am 2000;23:137-50 »2 (N=88) tutkittiin sairaalassa hoidettujen epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsineiden potilaiden ennustetta. Puolet potilaista ei enää täyttänyt epävakaan persoonallisuushäiriön kriteereitä 7 vuoden kuluttua. Psykopatologian vaikeusaste seurannan alussa selitti 17 % tulosten vaihtelusta. Lähtötilanteen impulsiivisuusoireisto selitti kaikesta tulosten vaihtelusta neljänneksen. Päihderiippuvuuksista kärsineet kärsivät seurannassa todennäköisemmin (RR 2,19, 95 luottamusväli 1,21–3,97) epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kuin muut. Saatu hoito ei selittänyt toipumista.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkittavat olivat tavanomaista kliinistä potilasaineistoa.

Sairaalahoitoa saaneita 362 persoonallisuushäiriöpotilasta (18–35-vuotiaita, 80 % naisia) seurattiin useiden vuosien ajan yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. The longitudinal course of borderline psychopathology: 6-year prospective follow-up of the phenomenology of borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2»3, «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. Mental health service utilization by borderline personality disorder patients and Axis II comparison subjects followed prospectively for 6 years. J Clin Psych»4, «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. Prediction of the 10-year course of borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2006;163:827-32 »5. Potilaista 290 kärsi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Kahden vuoden jälkeen 34,5 %, neljän vuoden jälkeen 49,4 %, kuuden vuoden jälkeen 73,5 % ja kymmenen vuoden jälkeen 88 % epävakaista persoonallisuushäiriöpotilaista ei enää täyttänyt diagnostisia kriteereitä. Hitaammin ja määrällisesti vähiten muutosta tapahtui emotionaalisessa epävakaudessa. Potilaat saivat runsaasti erilaisia hoitoja, mutta saadun psykoterapeuttisen hoidon intensiivisyys oli käänteisessä yhteydessä toipumiseen.

Tutkimuksen 10-vuotisseurannassa «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. Prediction of the 10-year course of borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2006;163:827-32 »5 havaittiin oireiden lievittymisen ja iän välillä vuorovaikutus (F = 4,81, p = 0,029). Vanhemmalla ikäryhmällä (35–45-vuotiaat) toimintakyky näytti olevan hieman heikompi kuin kuuden vuoden seurannan puolivälissä, mutta vanhempien tapausten muutosta selittänee vaikeampia oireisto. 10-vuotisseurannassa puolet potilaista arvioitiin täysin toipuneiksi (oireiden väistyminen ja hyvä sosiaalinen ja ammatillinen toimintakyky). Valtaosa (86 %) oli oireettomia seurannan aikana vähintään 4 vuotta yhtäjaksoisesti. Vain osalla (15 %) niistä, joilla oli vakaa toipumisen tila, oli tila 10 vuoden seurannassa «Zanarini MC, Frankenburg FR, Jager-Hyman S ym. The course of dissociation for patients with borderline personality disorder and axis II comparison subjects: a 10-year follow-up study. Acta Psychiatr S»6 uusiutunut. 16-vuoden seurannan «Zanarini MC, Frankenburg FR, Reich DB ym. Attainment and stability of sustained symptomatic remission and recovery among patients with borderline personality disorder and axis II comparison subjects: »7 alkuvaiheessa muihin persoonallisuushäiriöihin verrattuna kehitys parempaan suuntaan oli ollut hitaampaa. Seurannan lopulla ei havaittu merkittäviä eroja remissiossa (EVPH: 78–99 % vs muut persoonallisuushäiriöt: 97–99 % eri oireulottuvuuksissa). Kokonaan toipuneissa erot kuitenkin säilyivät (EVPH: 45–66 % vs muut persoonallisuushäiriöt: 75–85 %). EVPH-potilailla uudelleen sairastumista oli tapahtunut muita tavallisemmin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: MSAD-tutkimuksen aineisto sisältää mahdollisesti enemmän ylemmässä sosiaalisessa asemassa olevia kuin muissa aineistoissa. Matala sosioekonominen asema oli merkitsevässä yhteydessä joidenkin oireulottuvuuksien (vihaisuuden puuskat, outo ajattelu tai havainnon poikkeamat, epäluuloisuus, psykoosinkaltaiset oireet, päihteiden käyttö, impulsiivisuus ja tunteiden epävakaus) heikompaan ennusteeseen.

Neljän vuoden yhdysvaltalaisessa kolmivaiheisessa, ei-kliinisen aineiston seurannassa «Lenzenweger MF, Johnson MD, Willett JB. Individual growth curve analysis illuminates stability and change in personality disorder features: the longitudinal study of personality disorders. Arch Gen Ps»8 (N = 258, 47 % miehiä ja 52 % naisia, osallistumisprosentti 84 %, ikä keskimäärin 19 vuotta seurannan alussa, SD 0,5, todennäköinen tai varma persoonallisuushäiriö n = 134) tutkittiin yksilöllisten kehityskaarien avulla psykiatrisen tilan muutoksia. Persoonallisuushäiriöiden piirteet vähenivät keskimäärin 1,4 piirteellä vuodessa, mutta muutosten määrä vaihteli yksilöittäin. B-ryhmän persoonallisuushäiriöpiirteiden vuotuinen vähentyminen (0,65) oli muita piirreryhmiä voimakkaampaa (0,35–0,4). Monihäiriöisyys oli tässä aineistossa persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneilla samalla tasolla kuin yleensä persoonallisuushäiriöistä kärsivillä potilailla, mutta merkitsevästi runsaampaa (62,8 %) kuin niillä tutkimukseen osallistuneilla, joilla persoonallisuushäiriöiden kriteerit eivät täyttyneet (26,4 %; p < 0,001). Persoonallisuushäiriöisillä oli etenkin vakavaa masennustilaa (36,4 %) enemmän kuin muilla (13,2 %; p < 0,001). Epävakaan persoonallisuuden piirteet vähenivät merkitsevästi vuosittain (efektikoko 0,24, p < 0,001), mutta ennusteessa esiintyi vaihtelua. Piirteiden vähenemisen nopeus ei ollut yhteydessä hoidon saamiseen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Collaborative Longitudinal Personality Disorders Study -tutkimuksen (CLPS) aineistoon perustuvassa tutkimuksessa ( «McGlashan TH, Grilo CM, Sanislow CA ym. Two-year prevalence and stability of individual DSM-IV criteria for schizotypal, borderline, avoidant, and obsessive-compulsive personality disorders: toward a »9, «Shea MT, Stout R, Gunderson J ym. Short-term diagnostic stability of schizotypal, borderline, avoidant, and obsessive-compulsive personality disorders. Am J Psychiatry 2002;159:2036-41 »10) selvitettiin persoonallisuushäiriöiden oirekriteerien muuttumista. Kahden vuoden seurannassa [R9] hoitoon hakeutuneiden epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsineiden potilaiden (n = 201, koko aineisto N = 668, 73 % naisia, 18–45-vuotiaita) oirekriteereistä oli väistynyt (elpyneiden prosenttiosuudet sulkeissa) etenkin itsensä vahingoittaminen (46 %), hylätyksi tulemisen pelot (46 %), identiteettihäiriö (40 %) ja tyhjyyden kokemukset (39 %). Vuoden kuluttua tutkimuksen alusta vain 41 % epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivistä täytti diagnostiset kriteerit [R10].

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Osa CLPS-tutkimuksen potilaista oli yli 40-vuotiaita, eikä iän yhteyttä ennusteeseen ole selvitetty tutkimuksessa. Aineisto koostuu kaikkiaan 424 persoonallisuushäiriöpotilaasta.

Tutkijat seurasivat kaksospariaineistoja 10 vuoden ajalta 14 vuoden iästä 24 vuoden ikään Minnesota Twin Family -tutkimuksessa «Bornovalova MA, Hicks BM, Iacono WG ym. Stability, change, and heritability of borderline personality disorder traits from adolescence to adulthood: a longitudinal twin study. Dev Psychopathol 2009;21»11. Aineistossa on mukana yli 8 000 kaksosparia, joiden persoonallisuuden piirteitä arvioitiin käyttämällä Multidimensional Personality Questionnaire – Borderline Personality Disorder Scale -mittarin avulla (koko mittarissa 198 osiota ja epävakaan persoonallisuuden asteikossa 19 osiota; Cronbachin α 0,74–0,84). Tutkijat havaitsivat periytyvyyden lisääntyvän iän myötä. Lisääntyminen ja toisaalta piirteiden vakaus liittyivät vahvasti periytyviin tekijöihin (77–78 % selitysosuudella), kun yleensä piirteet vähenivät iän myötä. Piirteiden sisäinen hierarkia pysyi muuttumattomana seurannan aikana.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Epävakaa persoonallisuus 1

Kommentti: Kyseessä on kansainvälisesti tunnettu kaksostutkimus, joka edustaa hyvin yleisväestöä (mukana yli 90 % aineiston keruun aikana alueella syntyneistä kaksospareista). Aineistossa on mukana sekä monotsygoottisia että ditsygoottisia kaksospareja. Seurantatutkimuksena on ainutlaatuinen asetelma, joka mahdollistaa piirteiden arvion ajan kuluessa. Valikoitumisharhan mahdollisuus on vähäinen. Tämän osatutkimuksen rajoituksena on sen keskittyminen tyttökaksospareihin, sillä poikien osalta ei riittävää seurantatietoa epävakaisuuden piirteistä ollut saatavilla. Katoa eri seurannan vaiheissa oli 5–10 %.

Kommentti ennustetutkimuksiin

Toipuminen ja elpyminen on määritelty diagnoosien kriteerien täyttymättömyydeksi. Tavanomainen persoonallisuushäiriöiden diagnostisen arvioinnin epätäydellisyys vaikeuttaa diagnoosien muuttumisen arviointia. Persoonallisuushäiriön ennustetta selvittävät tutkimukset perustuvat pääasiassa sairaalahoitoa saaneiden potilaiden ennustetutkimuksiin. Ei-kliinisissä aineistoissa persoonallisuushäiriön ennustetta on tutkittu vain yhdessä tutkimuksessa «Lenzenweger MF, Johnson MD, Willett JB. Individual growth curve analysis illuminates stability and change in personality disorder features: the longitudinal study of personality disorders. Arch Gen Ps»8. Prospektiivisia kliinisiä seurantatutkimuksia on tehty viisi (n = 88–474) «Links PS, Heslegrave R, van Reekum R. Prospective follow-up study of borderline personality disorder: prognosis, prediction of outcome, and Axis II comorbidity. Can J Psychiatry 1998;43:265-70 »1, «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. The longitudinal course of borderline psychopathology: 6-year prospective follow-up of the phenomenology of borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2»3, «Lenzenweger MF, Johnson MD, Willett JB. Individual growth curve analysis illuminates stability and change in personality disorder features: the longitudinal study of personality disorders. Arch Gen Ps»8, «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. Prediction of the 10-year course of borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2006;163:827-32 »5, «McGlashan TH, Grilo CM, Sanislow CA ym. Two-year prevalence and stability of individual DSM-IV criteria for schizotypal, borderline, avoidant, and obsessive-compulsive personality disorders: toward a »9, «Ferro T, Klein DN, Schwartz JE ym. 30-month stability of personality disorder diagnoses in depressed outpatients. Am J Psychiatry 1998;155:653-9 »12. Näissä tutkimuksissa on arvioitu persoonallisuushäiriöpiirteiden tai -kriteerien täyttymistä 2–10 vuoden seurannan lopulla. Näiden lisäksi pääasiassa pienillä aineistoilla on tehty kaikkiaan 17 epävakaan persoonallisuushäiriön seurantatutkimusta, joissa on menetelmällisiä ongelmia «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. The longitudinal course of borderline psychopathology: 6-year prospective follow-up of the phenomenology of borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2»3. Tutkimusaineistojen potilaiden on todettu olevan kliinisten aineistojen kaltaisia «Zittel Conklin C, Westen D. Borderline personality disorder in clinical practice. Am J Psychiatry 2005;162:867-75 »13. Sosioekonomisella asemalla saattaa olla tuloksiin vaikuttavaa merkitystä, sillä yleensä hyvä asema parantaa ennustetta. Diagnoosin kriteerien täyttymisen vaihtelu vuosissa laskettuna aineistoista toisiin saattaa liittyä otosten ikäjakaumien vaihteluun. Epävakaalle persoonallisuushäiriölle tyypilliset piirteet kuten impulsiivisuus osana negatiivista emotionaalisuutta lievittyvät iän lisääntyessä «Roberts BW, Walton KE, Viechtbauer W. Patterns of mean-level change in personality traits across the life course: a meta-analysis of longitudinal studies. Psychol Bull 2006;132:1-25 »14, ja näin ollen iäkkäämmässä aineistossa toipuminen saattaa olla nopeampaa. Italialaisessa hyvin pienessä otoksessa (N = 46) 26 % potilaista ei enää täyttänyt kahden vuoden kuluttua diagnostisia kriteereitä «De Panfilis C, Politi V, Fortunati R ym. Two-year follow-up of borderline personality disorder patients in Italy: a preliminary report on prognosis and prediction of outcome. Int J Soc Psychiatry 2011»15. Englantilaisessa EPHV-potilaiden kognitiivisen terapian satunnaistetussa ryhmävertailututkimuksessa «Davidson KM, Tyrer P, Norrie J ym. Cognitive therapy v. usual treatment for borderline personality disorder: prospective 6-year follow-up. Br J Psychiatry 2010;197:456-62 »16 sekä terapiaa että tavanomaista hoitoa saaneista yli puolet potilaista ei täyttänyt häiriön kriteereitä kuuden vuoden jälkeen kummassakaan ryhmässä.

Tutkimustulosten sovellettavuuteen Suomen olosuhteisiin viittaa UKKI-väestötutkimuksen «Lehtinen V, Veijola J, Lindholm T, Väisänen E, Moring J, Puukka P. Mielenterveyden pysyvyys ja muutokset suomalaisilla. UKKI-tutkimuksen 16-vuotisseurannan päätulokset. Turku: Kansaneläkelaitoksen jul»17 (Uusikaupunki-Kemijärvi) havainto siitä, että 46 % persoonallisuushäiriöistä kärsineistä toipui 16 vuoden seurannassa ilman hoitoa. Persoonallisuushäiriöiden todettiin vähentyvän 40 ikävuoden jälkeen ja olevan varsin epätavallisia ikääntyneillä. Vaikeiden persoonallisuushäiriöiden ikävakioiduksi esiintyvyydeksi arvioitiin 1,5 % (naisilla 0,9 %). Tutkimuksessa seuratut häiriöt oli ryhmitelty seuraavasti: psykoosit, pseudoneuroottinen skitsofrenia (käytännössä psykoottisesti oireilleita), persoonallisuushäiriöt, neuroosit, lievästi oireilevat ja oireettomat.

Kirjallisuutta

  1. Links PS, Heslegrave R, van Reekum R. Prospective follow-up study of borderline personality disorder: prognosis, prediction of outcome, and Axis II comorbidity. Can J Psychiatry 1998;43:265-70 «PMID: 9561315»PubMed
  2. Links PS, Heslegrave RJ. Prospective studies of outcome. Understanding mechanisms of change in patients with borderline personality disorder. Psychiatr Clin North Am 2000;23:137-50 «PMID: 10729936»PubMed
  3. Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. The longitudinal course of borderline psychopathology: 6-year prospective follow-up of the phenomenology of borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2003;160:274-83 «PMID: 12562573»PubMed
  4. Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. Mental health service utilization by borderline personality disorder patients and Axis II comparison subjects followed prospectively for 6 years. J Clin Psychiatry 2004;65:28-36 «PMID: 14744165»PubMed
  5. Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. Prediction of the 10-year course of borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2006;163:827-32 «PMID: 16648323»PubMed
  6. Zanarini MC, Frankenburg FR, Jager-Hyman S ym. The course of dissociation for patients with borderline personality disorder and axis II comparison subjects: a 10-year follow-up study. Acta Psychiatr Scand 2008;118:291-6 «PMID: 18759803»PubMed
  7. Zanarini MC, Frankenburg FR, Reich DB ym. Attainment and stability of sustained symptomatic remission and recovery among patients with borderline personality disorder and axis II comparison subjects: a 16-year prospective follow-up study. Am J Psychiatry 2012;169:476-83 «PMID: 22737693»PubMed
  8. Lenzenweger MF, Johnson MD, Willett JB. Individual growth curve analysis illuminates stability and change in personality disorder features: the longitudinal study of personality disorders. Arch Gen Psychiatry 2004;61:1015-24 «PMID: 15466675»PubMed
  9. McGlashan TH, Grilo CM, Sanislow CA ym. Two-year prevalence and stability of individual DSM-IV criteria for schizotypal, borderline, avoidant, and obsessive-compulsive personality disorders: toward a hybrid model of axis II disorders. Am J Psychiatry 2005;162:883-9 «PMID: 15863789»PubMed
  10. Shea MT, Stout R, Gunderson J ym. Short-term diagnostic stability of schizotypal, borderline, avoidant, and obsessive-compulsive personality disorders. Am J Psychiatry 2002;159:2036-41 «PMID: 12450953»PubMed
  11. Bornovalova MA, Hicks BM, Iacono WG ym. Stability, change, and heritability of borderline personality disorder traits from adolescence to adulthood: a longitudinal twin study. Dev Psychopathol 2009;21:1335-53 «PMID: 19825271»PubMed
  12. Ferro T, Klein DN, Schwartz JE ym. 30-month stability of personality disorder diagnoses in depressed outpatients. Am J Psychiatry 1998;155:653-9 «PMID: 9585717»PubMed
  13. Zittel Conklin C, Westen D. Borderline personality disorder in clinical practice. Am J Psychiatry 2005;162:867-75 «PMID: 15863787»PubMed
  14. Roberts BW, Walton KE, Viechtbauer W. Patterns of mean-level change in personality traits across the life course: a meta-analysis of longitudinal studies. Psychol Bull 2006;132:1-25 «PMID: 16435954»PubMed
  15. De Panfilis C, Politi V, Fortunati R ym. Two-year follow-up of borderline personality disorder patients in Italy: a preliminary report on prognosis and prediction of outcome. Int J Soc Psychiatry 2011;57:528-37 «PMID: 20603267»PubMed
  16. Davidson KM, Tyrer P, Norrie J ym. Cognitive therapy v. usual treatment for borderline personality disorder: prospective 6-year follow-up. Br J Psychiatry 2010;197:456-62 «PMID: 21119151»PubMed
  17. Lehtinen V, Veijola J, Lindholm T, Väisänen E, Moring J, Puukka P. Mielenterveyden pysyvyys ja muutokset suomalaisilla. UKKI-tutkimuksen 16-vuotisseurannan päätulokset. Turku: Kansaneläkelaitoksen julkaisuja, 1993
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Epävakaa persoonallisuus
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko