Tulosta

Invasiiviset syöpäkivun hoidot

Näytönastekatsaukset
16.2.2018
Eero Vuorinen ja Harri Tohmo

Näytön aste: C

Spinaaliset opioidit ja muut kajoavat toimenpiteet saattavat olla tehokkaita niillä syöpäkipupotilailla, joiden kipua ei saada riittävästi lievitettyä systeemisillä opioideilla tai joille systeemiset opioidit aiheuttavat vaikeita haittavaikutuksia.

Systemaattisessa kanadalaisessa katsauksessa «Myers J, Chan V, Jarvis V ym. Intraspinal techniques for pain management in cancer patients: a systematic review. Support Care Cancer 2010;18:137-49 »1 selvitettiin erilaisten spinaalisten opioidihoitojen tehokkuutta syöpäkivun hoidossa. Mukaan otettiin aiheesta vuoteen 2008 mennessä julkaistut systemaattiset katsaukset, julkaistut konsensuskonferenssit ja RCT:t (MEDLINE, EMBASE, CINAHL, Cochrane Library, Google). 3 systemaattista katsausta, 3 konsensuslausumaa ja 12 RCT:tä täyttivät mukaanottokriteerit. Yksikään aiempi systemaattinen katsaus tai konsensuslausuma ei sisältänyt kaikkia relevantteja kontrolloituja tutkimuksia eikä käsitellyt nimenomaan spinaalisten hoitojen käyttöä syöpäkivun hoidossa. 3 RCT:tä vertasi spinaalisia tekniikoita joko muihin interventioihin tai näiden yhdistelmiin. 7 RCT:tä vertasi erilaisia spinaalisesti käytettyjä lääkkeitä toisiinsa tai lumeeseen. 2 RCT-tutkimusta vertasi toisiinsa erilaisia spinaalisia tekniikoita. Meta-analyysiä ei tehty.

Niissä 3 RCT:ssä, joissa verrattiin epiduraalista tai intratekaalista morfiinia oraaliseen tai subkutaaniseen morfiiniin tai muuhun kattavaan lääkehoitoon, vain yhdessä saatiin tilastollisesti raja-arvoinen ero tutkimusryhmien välille (p = 0,05, intratekaalisen hoidon eduksi). Viimeksi mainitun työn 2 erikseen julkaistussa, jatkoanalyyseihin perustuvassa raportissa intratekaalinen hoito yhdistettynä kattavaan lääkehoitoon oli tehokkaampi kuin kattava lääkehoito yksinään. Kaikissa 3 RCT-tutkimuksessa annetut hoitomuodot vähensivät kipua tehokkaasti.

Katsauksen yhteenvedossa nostetaan esille 2 pääindikaatiota spinaalisille hoidoille: vaikea kipu, joka ei ole muilla keinoin hallittavissa ja tavanomaisten hoitojen aiheuttamat hallitsemattomat haittavaikutukset. Spinaaliset tekniikat ovat katsauksen tekijöiden mielestä yhtä tehokkaita tai tehokkaampia kuin tavanomainen lääkitys ja aiheuttavat usein vähemmän haittavaikutuksia.

Tutkijat päätyvät loppupäätelmään, että spinaaliset hoidot koulutetun henkilökunnan antamina tulisi sisällyttää kokonaisvaltaiseen syöpäkivun hoitoarsenaaliin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Mercadanten italialaisessa prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa «Mercadante S, Intravaia G, Villari P ym. Intrathecal treatment in cancer patients unresponsive to multiple trials of systemic opioids. Clin J Pain 2007;23:793-8 »2 (aineisto 2003–2006) selvitettiin ennen–jälkeen-asetelmassa intratekaalisesti annostellun morfiinin ja levobupivakaiinin tehoa syöpäkipupotilailla. Tutkimukseen otettiin mukaan potilaita, joiden kivun hoito ei ollut riittävä siitä huolimatta, että heidän hoidossaan oli käytetty 3 eri opioidia 2 eri annostelureittiä käyttäen. Tutkimukseen otettiin yhteensä 55 potilasta (10 pois pudonnutta potilasta). Potilaita seurattiin heidän kuolemaansa asti (keskimääräinen elinaika 71 päivää). Siirryttäessä suun kautta annostellusta lääkityksestä intratekaaliseen hoitoon käytettiin morfiinin vaihtosuhteena 1:100. Katetrin laiton jälkeen systeemistä opioidia vähennettiin asteittain vasteen mukaan (annos yleensä puolitettiin ensimmäisen vuorokauden aikana). Kivun lievitystä ja haittavaikutuksia kirjattiin ennen katetrin laittoa, sairaalasta lähtiessä (keskimäärin 7 vuorokautta katetrin asettamisesta) sekä 1, 3 ja 6 kuukauden kohdalla ja noin 1 viikko ennen potilaiden kuolemaa. Yleisin syy intratekaalihoitoon siirtymiselle olivat systeemisen opioidin aiheuttamat haittavaikutukset ja huono kivun hallinta. Vain 6 potilaalla oli riittämätön kivun lievitys ilman merkittäviä systeemisen opioidin aiheuttamia haittavaikutuksia.

Keskimääräinen systeemisen opioidin annos muutettuna suun kautta annostelluksi morfiiniksi oli ennen katetrin laittoa 566 mg (95 % luottamusväli 435–697), sairaalasta lähtiessä intratekaalisesti 25,7 mg (7,6–43,9; p < 0,0001), 1 kuukauden kuluttua 70 mg (17,8–122,1, p < 0,0001), 3 kuukauden kuluttua 60 mg (12,8–132,8, p = 0,002) ja kuolinhetkellä 183,7 mg (45,4–322,1, p = 0,029). Intratekaalisen morfiinin aloitusannos oli keskimäärin 5,8 mg (95 % luottamusväli 4,6–6,9), sairaalasta lähtiessä 14,9 mg (95 % luottamusväli 10,4–19,5, p < 0,0001) ja kuolinhetkellä 19,7 mg (13,5–25,9, p < 0,0001). Levopubivakaiinin aloitusannos oli 12,5 mg/vrk, sairaalasta lähtiessä 36,7 (95 % luottamusväli 28,6–44,8) ja potilaan kuollessa 54,4 mg (33,5–75,4). Kipu (NRS 0–10) ennen katetrin laittoa oli keskimäärin 7,98 (95 % luottamusväli 7,4–8,5), sairaalasta lähtiessä 3,00 (2,3–3,6, p < 0,0001) ja pysyi alle 4 tutkimuksen loppuun saakka (p < 0,001 jokaisena mittausajankohtana).

Sekavuutta ja väsymystä oli katetrin laiton jälkeen aikaisempaa vähemmän. Ummetus ei lievittynyt siirryttäessä intratekaaliseen hoitoon. 4 potilaalla katetri jouduttiin laittamaan uudelleen. Päänsärkyä katetrin laiton jälkeen ilmaantui 4 potilaalle. Katetrointia vaativa virtsaretentio kehittyi 6 potilaalle. 2 potilaalle tuli paikallinen infektio. Liiallista sedaatiota ja hengitysdepressiota ilmaantui 1 potilaalle.

Tutkijat arvioivat, että intratekaalinen morfiinin ja levopubivakaiinin annostelu parantaa kivun lievitystä ja vähentää haittavaikutuksia niillä syöpäkipupotilailla, joiden hoidon teho systeemisillä opioideilla on ollut riittämätön.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa «Vayne-Bossert P, Afsharimani B, Good P ym. Interventional options for the management of refractory cancer pain--what is the evidence? Support Care Cancer 2016;24:1429-38 »3 vuodelta 2016 Vayne-Bossert ym. käyvät läpi kajoavista toimenpiteistä tehtyjä tutkimuksia syöpäkivun hoidossa. Tutkijat etsivät systemoituja katsauksia, RCT- ja satunnaistamattomia kontrolloituja tutkimuksia. Kirjallisuuskatsauksessa käsiteltiin nikamien sementointia, spinaalisia kivunhoitomenetelmiä (epiduraalinen tai intratekaalinen annostelu), lääkkeiden annostelua aivokammioon, ääreishermopunosten puudutuksia, paravertebraalipuudutuksia, jatkuvia perifeerisiä hermopuudutuksia, neurolyyttisiä puudutuksia, kordotomiaa, keliakasalpausta, intratekaalisia neurolyyttisiä blokadeja sekä ääreishermosto- ja epiduraalistimulaatiota ja syvien aivokerrosten hermostimulaatiota.

Kontrolloituja tutkimuksia löytyi vähän, niiden potilasmäärät olivat pieniä ja seuranta-ajat lyhyitä.

Opioidien spinaalista annostelua käsittelevässä katsauksessa «Kurita GP, Kaasa S, Sjøgren P ym. Spinal opioids in adult patients with cancer pain: a systematic review: a European Palliative Care Research Collaborative (EPCRC) opioid guidelines project. Palliat M»4, jossa oli mukana 44 tutkimusta (9 RCT:tä), saavutettiin 42:llä tutkimuksessa spinaalisella hoidolla parempi kivun lievitys verrattuna systeemisiin opioideihin. Alkuperäistutkimusten huonolaatuisuudesta johtuen spinaalisten opioidien käytölle annettiin vain heikko suositus.

Tutkimuksia, joissa olisi verrattu toisiinsa epiduraalista ja intratekaalista opioidien annostelua, on tehty vähän. Yhtenä menettelynä on ehdotettu, että jos kyseessä on lyhytkestoinen hoito (< 3 kuukautta), tulisi käyttää epiduraalista annostelua ja pidempiaikaisessa hoidossa intratekaalista annostelua.

Morfiinin lisäksi on tutkittu ainakin fentanyylin, hydromorfonin, klonidiinin, bupivakaiinin, ketamiinin ja tsikonotidin (neuronispesifinen kalsiumsalpaaja) käyttöä spinaalisesti. Hyviä vertailevia tutkimuksia eri lääkeaineista tai niiden yhdistelmistä ei löytynyt. Klonidiinilla ja puudutusaineilla saattaa olla synergististä yhteisvaikutusta opioidien kanssa siten, että kivun lievitys tehostuu ja opioidien kulutus vähenee.

Kahden systemoidun katsauksen perusteella keliakasalpaus lievittää vatsan alueen syöpäkipua 4–12 viikon ajaksi (vahvin näyttö haimasyövässä).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattisessa katsauksessa «Kurita GP, Benthien KS, Nordly M ym. The evidence of neuraxial administration of analgesics for cancer-related pain: a systematic review. Acta Anaesthesiol Scand 2015;59:1103-15 »5 vuodelta 2015 Kurita ym. käyvät läpi tutkimuksia opioidien annostelusta spinaalisesti syöpäkipupotilailla lisälääkkeiden (adjuvantti) kanssa tai ilman. Kyseessä on aiemman vuonna 2011 tehdyn katsauksen päivitys. Mukaan oli otettu opioidien lisäksi myös tutkimukset muiden spinaalisten kipulääkkeiden käytöstä, koska on viitteitä siitä, että pelkkä opioidi spinaalisesti annosteltuna ei ehkä olisi tehokkaampi kuin suun kautta tai parenteraalisesti annettu opioidi.

Katsaukseen otettiin mukaan RCT-tutkimuksia, joissa potilaita oli hoidettu systeemisillä opioideilla saavuttamatta riittävää kivun lievitystä. Lopulliseen arvioon löytyi 9 RCT:tä. Tutkimukset jaettiin 4 ryhmään: 1) tutkimukset, joissa verrattiin spinaalista opioidia ilman lisälääkkeitä (adjuvantti) tai niiden kanssa (n = 4); 2) spinaalinen lääke kerta-annoksena tai jatkuvana infuusiona (n = 2); 3) spinaalinen lääke yksin tai spinaalinen lumelääke (n = 1); 4) spinaalista lääkettä yksin tai lisälääkkeen kanssa verrattiin muuhun kuin spinaaliseen hoitoon (n = 2).

Ensimmäisessä ryhmässä lisälääkkeinä opioidin kanssa oli annettu bupivakaiinia, klonidiinia, ketamiinia, neostigmiinia tai midatsolaamia epiduraalisesti tai intratekaalisesti. Tutkimusten kesto oli 10–40 päivää. 2 tutkimuksessa klonidiinin tai ketamiinin lisääminen oli parempi kuin pelkkä spinaalinen (n = 12/10 ja 38/47). 2 muussa tutkimuksessa tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu (n = 9/11 ja 12/12).

Toisen ryhmän molemmat tutkimukset olivat asetelmaltaan avoimia. Toisessa tutkimuksessa verrattiin spinaalisia morfiini-injektioita infuusioon (n = 14/14) ja toisessa tutkimuksessa fenoli-injektioita spinaaliseen fenoli-infuusioon (n = 37/41). Jatkuva infuusio toi paremman kivunlievityksen.

3. ryhmässä oli vain yksi tutkimus, jossa verrattiin intratekaalista tsikonotidiä ja lumetta (68/40). Tutkimuksen kesto oli 10–11 päivää. Potilasta suurimmalla osalla oli syöpä. Noin 10 %:lla potilaista kummassakin ryhmässä oli AIDS. Tsikonotidillä saatiin tilastollisesti parempi kivun lievitys verrattuna lumeeseen. Katsauksen tekijöiden mukaan tsikonotidin käyttöä rajoittaa sen kapea terapeuttinen alue ja lääkkeen aiheuttama huimaus, pahoinvointi ja uneliaisuus sekä neuropsykiatriset haitat.

4. ryhmän 2 avoimessa tutkimuksessa intratekaalista morfiinia ja hydromorfonia (adjuvanttien kera tai ilman) verrattiin tavanomaiseen kipulääkitykseen. Molemmissa tutkimuksissa oli käytetty ihon alle asetettuja pumppuja. Seuranta-aika toisessa tutkimuksessa oli 4 ja toisessa 12 viikkoa. Ensin mainitussa tutkimuksessa (n = 71/72) ryhmien välillä oli tilastollisesti marginaalinen ero (20 % kivun lievitys intratekaaliryhmässä 85 %:lla potilasta tavanomaisella kipulääkityksellä 71 %:lla potilaista; p = 0,05). Jälkimmäisessä tutkimuksessa (n = 52/57/45) 4 viikon kohdalla intratekaalisella opioidilla saavutettiin parempi kivun lievitys (P 0 0,002) kuin tavanomaisella kipulääkityksellä. Ryhmien välillä ei havaittu eroa 12 viikon kohdalla. Molemmissa tutkimuksissa spinaaliryhmän potilailla oli lääkkeestä vähemmän haittoja ja toisessa tutkimuksessa interventioryhmä eli kauemmin. Näissä 2 tutkimuksessa oli mukana ihonalaisia annostelijoita markkinoiva yritys.

Kirjoittajien mukaan spinaalisten menetelmien käyttö syöpäkivun hoidossa ei ole 1990-luvun jälkeen ainakaan lisääntynyt. Tutkimuksia spinaalisista hoidoista tehtiin eniten 1980- ja 1990-luvuilla. Tämä voi liittyä siihen, että on saatu käyttöön uusia opioideja ja oheislääkkeitä sekä uusia lääkemuotoja. Myös onkologisten hoitojen kehittyminen on saattanut vaikuttaa asiaan.

Kirjoittajat arvioivat, että systemoidussa katsauksessa mukana olleissa tutkimuksissa oli paljon rajoitteita eikä vankkoja suosituksia niiden perusteella voida antaa.

Tutkijoiden mukaan morfiinin käyttöä puoltavat käytettävissä olevat kirjallisuus ja pitkä käyttökokemus. Vastaavasti bupivakaiinin käyttöä puoltaa erittäin laaja ja pitkä käyttökokemus kivun hoidossa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattisessa katsauksessa «Mercadante S, Klepstad P, Kurita GP ym. Sympathetic blocks for visceral cancer pain management: A systematic review and EAPC recommendations. Crit Rev Oncol Hematol 2015;96:577-83 »6 vuodelta 2015 Mercadante työryhmineen selvitti neurolyyttisten keliakasalpauksen (celiac plexus block, CPB) ja ylemmän hypogastrisen plexuksen puudutuksen (SHPB) tehoa viskeraalisesta syöpäkivusta kärsivillä potilailla. Kirjallisuushaku tehtiin helmikuuhun 2014 asti. Katsaukseen haettiin tutkimuksia, joissa verrattiin edellä mainittuja neurolyyttisiä blokadeja kipulääkkeisiin tai lumeeseen. Kvalitatiiviseen analyysiin löytyi 34 julkaisua (7 katsausta) ja kvantitatiiviseen analyysiin 27 julkaisua. Potilasmäärät olivat pieniä: 5 tutkimuksessa alle 20. Wongin (Wong ym. 2004) tutkimusta, jossa oli 101 potilasta ja Wysen (Wyse ym. 2001) tutkimusta, jossa oli 96 potilasta, pidettiin laadukkaina.

Systemoidun katsauksen tulokset ja EAPC:n (European Associationn for Pallitiative Care) suositukset raportoitiin vain kvalitatiivisesti.

Tutkijoiden johtopäätös oli, että verrattuna tavanomaiseen kipulääkitykseen CPB-menetelmällä saavutetaan pääosassa tutkimuksia parempi kivun lievitys samalla, kun opioidien kulutus vähenee. CPB:n tehokkuudesta haimasyöpäpotilailla on korkeatasoinen näyttö.

SHPB:n vaikutuksista löytyi vain 1 kontrolloitu tutkimus koskien lantion alueen syöpäkipua. Katsauksen tekijöiden mukaan SHPB:n osalta voidaan antaa vain heikko suositus.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Cochrane-katsauksessa «Peng L, Min S, Zejun Z ym. Spinal cord stimulation for cancer-related pain in adults. Cochrane Database Syst Rev 2015;:CD009389 »7 vuodelta 2015 käytiin systemaattisesti läpi selkäydinstimulaation (spinal cord stimulation, SCS) käyttöä syöpäkivun hoidossa. Kyseessä on vuonna 2013 tehdyn katsauksen päivitys. Yhtään RCT:tä ei edelleenkään löytynyt. 4 ennen–jälkeen-potilassarjaa löytyi (yhteensä 92 potilasta). Kaikissa oli käytetty VAS-asteikkoa kivun seurantaan.

Yhden potilassarjan 11:stä potilaasta 3 sai yli 50 % kivun lievityksen. Toisessa tutkimuksessa yli 50 % kivun lievitys saavutettiin 45/52 syöpäpotilaalla. 2 tutkimuksessa kivun lievitys saavutettiin 76 %:lla potilaista. Mukana oli myös ASO-potilaita, vyöruusupotilaita ja muita kroonisista kivuista kärsiviä.

3. tutkimuksessa (N = 14) VAS oli laskenut toimenpidettä edeltävästä keskiarvosta 7,4 kuukauden kuluttua 3,1:een ja 12 kuukauden kuluttua 2,7:ään. 4. potilassarjassa (N = 15) VAS-arvot olivat 7,1 ennen toimenpidettä, kuukauden kuluttua 2,7 ja vuoden kuluttua 1,9. 2 viimeksi mainitussa tutkimuksessa kaikki potilaat sairastivat syöpää.

Haittavaikutuksista infektiot ja laitteen toimintahäiriöt olivat yleisimpiä.

Tutkimusten virhemahdollisuuksien takia suosituksia selkäydinstimulaattorin käytöstä syöpäkivun hoidossa ei voitu antaa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Nagels W, Pease N, Bekkering G ym. Celiac plexus neurolysis for abdominal cancer pain: a systematic review. Pain Med 2013;14:1140-63 »8 vuodelta 2013 Nagels ym. kävivät läpi tutkimuksia neurolyyttisen keliakasalpauksen (celiac plexus neurolysis, CPN) vaikutuksesta kipuun, opioidien käyttöön sekä elämänlaatuun syöpäpotilailla, jotka kärsivät ylävatsakivusta. Kirjallisuutta kerättiin ajalta 1950 – huhtikuu 2011.

Yhteensä kriteerit täyttäviä tutkimuksia löytyi 66. Niistä 9 oli RCT:tä, 32 tapaussarjoja, 24 tapausselostuksia ja 1 katsaus.

9 RCT-tutkimusta käsitteli perkutaanista tekniikkaa. Meta-analyysiin niistä otettiin mukaan 5 tutkimusta, jotka vertasivat puudutusta tavanomaiseen lääkehoitoon. Kaikissa kivun seurantaan oli käytetty visuaalista tai numeerista skaalaa. Tutkimuksissa seuranta tehtiin 1–2, 4, 8 ja 12 viikon kuluttua. Alun perin potilaita oli meta-analyysissä mukana 295; puudutusryhmässä 149 ja lääkehoitoryhmässä 146. Lähtötilanteessa kivun määrä oli sama kummassakin ryhmässä.

Puudutusryhmässä kivun määrä oli tilastollisesti merkittävästi pienempi 1–2 viikon kohdalla (p = 0,0001). 1 kuukauden kuluttua mukana oli yhteensä 240 potilasta. Ero kivun voimakkuudessa oli edelleen tilastollisesti merkitsevä puudutusryhmän hyväksi (p = 0,0001). 2 kuukauden kohdalla potilaita oli jäljellä 125. Tilastollisesti merkitsevää eroa potilasryhmien välillä ei ollut enää todettavissa (p = 0,16). 3 kuukauden kuluttua mukana oli enää 2 tutkimusta eikä eroa kivun määrässä puudutus- ja lääkeryhmän välillä voitu enää todeta.

Myös morfiinin kulutusta seurattiin, ja se pysyi puudutusryhmässä merkittävästi alhaisempana aina 3 kuukauteen saakka. Potilaita oli tuolloin mukana 29.

Elämänlaatua oli seurattu eri tutkimuksissa erilaisin menetelmin eikä kaikissa lainkaan. Niitä ei voitu verrata. 2 tutkimuksessa ei elämänlaatumittareissa ollut eroa ryhmien välillä.

5 tapausselostussarjaa endoskooppisesta puudutuksesta (EUS, endoscopic ultrasound-guided) löytyi. Niistä 1 jätettiin pois lopullisesta arviosta, koska kivun seuranta oli epäselvää. Yhteensä potilaita oli 5 tutkimuksessa 209. 3 kuukauden seurannassa 1 tutkimuksessa eroa kivun määrässä ei enää ollut, muissa kipu oli vielä 3 kuukauden kuluttua tilastollisesti merkitsevästi vähäisempää kuin alkutilanteessa.

Koska endoskooppisesti tehdyistä puudutuksista löytyi vain tapausselostuksia, ei vertailua endoskooppisen ja perkutaanisen menetelmän välillä voitu tehdä.

Meta-analyysin mukaan ripuli ja verenpaineen lasku olivat yleisimmät keliakasalpauksen haittavaikutukset. Lääkeryhmässä yleisimmät haittavaikutukset olivat ummetus ja pahoinvointi.

Lopputulemana kirjoittajat toteavat, että keliakasalpausta tulisi harkita niillä potilailla, joilla syövän aiheuttamia ylävatsakipuja ei saada hallintaa tavanomaisilla lääkehoidoilla tai niistä aiheutuu kohtuuttomia haittavaikutuksia. Kirjoittajien mukaan perkutaaninen tekniikka on turvallinen, ja sillä saadaan hyvä kivun lievitys. Ultraääniavusteisesti tehtävästä tähystyspuudutuksesta tarvitaan lisätutkimuksia.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Palliatiivinen hoito ja saattohoito 1

Kommentit:

«Myers J, Chan V, Jarvis V ym. Intraspinal techniques for pain management in cancer patients: a systematic review. Support Care Cancer 2010;18:137-49 »1: Katsauksen pohdintaosassa kiinnitettiin laajasti huomiota potilasvalintaan, vasta-aiheisiin, seurantaan, jälkihoitoon ja hoitohenkilökunnan koulutukseen. Katsauksen julkaisseen lehden toimitukselle lähettämässään kirjeessä tutkijat Bruera ja Hui pitävät katsausta hyvin tehtynä ja kattavana, mutta kritisoivat tutkijoiden loppupäätelmää. Brueran ja Huin mielestä spinaalisten hoitojen paremmuudesta tavanomaiseen lääkitykseen verrattuna ei ole näyttöä. Katsauksessa löytyi vain 3 RCT:tä, joissa spinaalisia hoitoja verrattiin tavanomaiseen lääkitykseen, ja niissäkin potilasmäärät olivat hyvin pieniä. Vastineessaan Myers vetoaa kliiniseen kokemukseen ja siihen, että kyseessä on vaikeasti hoidettava potilasryhmä, joiden hyväksi on joka tapauksessa tehtävä jotain. Lisää tutkimuksia tarvitaan.

«Mercadante S, Intravaia G, Villari P ym. Intrathecal treatment in cancer patients unresponsive to multiple trials of systemic opioids. Clin J Pain 2007;23:793-8 »2: Osalle potilaista annosteltiin intratekaalisesti myös klonidiinia ja ketamiinia. Näiden käyttöä ei tarkemmin raportoitu.

«Mercadante S, Klepstad P, Kurita GP ym. Sympathetic blocks for visceral cancer pain management: A systematic review and EAPC recommendations. Crit Rev Oncol Hematol 2015;96:577-83 »6: Tutkimus sisälsi suurimpina erillisinä tutkimuksina seuraavat:

Wong GY, Schroeder DR, Carns PE ym. Effect of neurolytic celiac plexus block on pain relief, quality of life and survival in patients with unresectable pancreatic cancer. A randomized controlled trial. JAMA 2004;291:1092-99

Wyse JM, Carone M, Paquin SC ym. Randomized, double-blind, controlled trial of early endoscopic ultra-sound-guided celiac plexus neurolytsis to prevent pain progression in patients with newly diagnosed, painful, inoperable pancreatic cancer. J Clin Oncol 2001;26:3541-46

Kirjallisuutta

  1. Myers J, Chan V, Jarvis V ym. Intraspinal techniques for pain management in cancer patients: a systematic review. Support Care Cancer 2010;18:137-49 «PMID: 19943068»PubMed
  2. Mercadante S, Intravaia G, Villari P ym. Intrathecal treatment in cancer patients unresponsive to multiple trials of systemic opioids. Clin J Pain 2007;23:793-8 «PMID: 18075407»PubMed
  3. Vayne-Bossert P, Afsharimani B, Good P ym. Interventional options for the management of refractory cancer pain--what is the evidence? Support Care Cancer 2016;24:1429-38 «PMID: 26660344»PubMed
  4. Kurita GP, Kaasa S, Sjøgren P ym. Spinal opioids in adult patients with cancer pain: a systematic review: a European Palliative Care Research Collaborative (EPCRC) opioid guidelines project. Palliat Med 2011;25:560-77 «PMID: 21708860»PubMed
  5. Kurita GP, Benthien KS, Nordly M ym. The evidence of neuraxial administration of analgesics for cancer-related pain: a systematic review. Acta Anaesthesiol Scand 2015;59:1103-15 «PMID: 25684104»PubMed
  6. Mercadante S, Klepstad P, Kurita GP ym. Sympathetic blocks for visceral cancer pain management: A systematic review and EAPC recommendations. Crit Rev Oncol Hematol 2015;96:577-83 «PMID: 26297518»PubMed
  7. Peng L, Min S, Zejun Z ym. Spinal cord stimulation for cancer-related pain in adults. Cochrane Database Syst Rev 2015;:CD009389 «PMID: 26121600»PubMed
  8. Nagels W, Pease N, Bekkering G ym. Celiac plexus neurolysis for abdominal cancer pain: a systematic review. Pain Med 2013;14:1140-63 «PMID: 23802777»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Palliatiivinen hoito ja saattohoito
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko