Tulosta

Määritysrajaa matalampien virtsan albumiinipitoisuuksien ennustevaikutus

Näytönastekatsaukset
30.5.2007
Marja Puurunen

Näytön aste: A

Lisääntyneeseen virtsan albumiinineritykseen tyypin 2 diabeetikoilla liittyy korkeampi kokonaiskuolleisuus jo alle perinteisen määritysrajan olevilla määrillä.

HOPE-kohorttitutkimuksessa «Gerstein HC, Mann JF, Yi Q ym. Albuminuria and risk of cardiovascular events, death, and heart failure in diabetic and nondiabetic individuals. JAMA 2001;286:421-6 »1 oli mukana 3 498 diabeetikkoa (iältään 55 vuotta tai yli), jolla oli lisäksi vähintään 1 kardiovaskulaarisairauksien riskitekijä (kolesteroli yli 5.2 mmol/l, HDL alle 0.9 mmol/l, verenpainetauti, tupakoitsija, tiedossa oleva mikroalbuminuria). Keskimääräinen seuranta-aika oli 4.5 vuotta. Ensisijaisena päätetapahtumana oli sairastuminen joko sydäninfarktiin, aivoinfarktiin tai kardiovaskulaarinen kuolema. Tutkimus suoritettiin kansainvälisenä monikeskustutkimuksena vuosina 1994 – 99 Euroopassa ja Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Tutkimuksen alussa otettiin ajastamaton kertavirtsanäyte aamuvirtsasta. Albumiini/kreatiniini-suhdetta (ACR) käytettiin mikroalbuminurian määrittämisessä, mikroalbuminurian raja-arvona pidettiin 2 mg/mmol. Liuskakokeissa näkyvä proteinuria oli poissulkukriteeri. Tapahtumia tarkasteltiin suhteessa ACR-kvartiileihin. Monimuuttuja-analyysissä huomioitiin ikä, sukupuoli, systolinen ja diastolinen verenpaine, vyötärö-lantio-suhde, GHb-A1c-taso sekä mahdollinen ramipriilin (10 mg x 1) käyttö. Mikroalbuminurian prevalenssi oli 32.6 % (n = 1 140). Ensimmäiseen kvartiiliin (ACR < 0.22 mg/mmol) verrattuna kokonaiskuolleisuuden RR oli toisessa kvartiilissa (ACR 0.22 – 0.57 mg/mmol) 1.08 (luottamusväli 0.89 – 1.42), kolmannessa kvartiilissa (ACR 0.58 – 1.62 mg/mmol) 1.46 (luottamusväli 1.21 – 1.75) ja ylimmässä kvartiilissa (ACR > 1.62 mg/mmol) 2.34 (luottamusväli 1.99 – 2.77). Kun sekoittavat tekijät oli otettu huomioon, oli tulos yhä tilastollisesti merkitsevä (p < 0.001). Tulos oli samansuuntainen katsottaessa myös sydäninfarktin, stroken ja sydämen vajaatoiminnasta johtuvan sairaalahoidon riskiä. Tutkijat laskivat, että jokaista 0.4 mg/mmol ACR-nousua kohden ensisijaisen päätetapahtuman riski kasvoi 5.9 % ja kokonaiskuolleisuus 6.8 %.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tanskalaisessa tutkimuksessa «Gall MA, Borch-Johnsen K, Hougaard P ym. Albuminuria and poor glycemic control predict mortality in NIDDM. Diabetes 1995;44:1303-9 »2 tarkasteltiin 328 tyypin 2 diabeetikkoa, jotka kävivät Hvidören sairaalassa vuoden 1987 aikana. Potilaat toteuttivat 24 tunnin virtsankeräyksen, josta arvioitiin albumiinin eritys (AER). Mikäli näytteessä oli infektio, keräys uusittiin hoidon jälkeen. Mikroalbuminurian rajana pidettiin 30 – 299 mg/vrk. Seuranta-aika oli keskimäärin 5.3 vuotta ja seuranta päättyi vuoden 1993 alussa, jolloin väestörekisteristä tarkistettiin kuolleet. Mikroalbuminurian prevalenssi miehillä oli 25 % ja naisilla 29 %. Potilaat olivat keskimäärin 54-vuotiaita (20 – 65). Jos AER oli yli mediaaniarvon 8 mg/vrk, oli kuoleman RR 2.7 (luottamusväli 0.93 – 7.69) verrattuna matalampiin arvoihin. Tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

1970-luvulla tehdyssä tanskalaisessa tutkimuksessa «Mogensen CE. Microalbuminuria predicts clinical proteinuria and early mortality in maturity-onset diabetes. N Engl J Med 1984;310:356-60 »3 seurattiin 9 vuoden ajan 232 tyypin 2 diabeetikkoa, joiden sairaus oli diagnosoitu 45 ikävuoden jälkeen. Potilaat olivat iältään 50 – 75-vuotiaita. Virtsan albumiinipitoisuus oli määritetty vain kerran 31.6 %:lla potilaista ja useamman kerran 68.4 %:lla. Virtsankeräystapaa ei kerrota. Potilaat jaettiin 4 ryhmään virtsan albumiinikonsentraation mukaan (A <15 µg/ml, B 16 – 29 µg/ml, C 30 – 140 µg/ml ja D >140 µg/ml). Potilaita verrattiin yleiseen iän ja sukupuolen mukaan vakioituun tanskalaiseen väestöön. Kokonaiskuolleisuus oli selvästi kohonnut kaikissa diabeetikkoryhmissä, mutta albuminurian lisääntymiseen liittyi selvä kokonaiskuolleisuuden lisääntyminen: A 37 %, B 76 %, C 148 %, D 105 %. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä ryhmissä B – D.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Brittiläisessä prospektiivisessa 8-vuoden seurantatutkimuksessa «MacLeod JM, Lutale J, Marshall SM. Albumin excretion and vascular deaths in NIDDM. Diabetologia 1995;38:610-6 »4 tarkasteltiin tyypin 2 diabeetikkojen ennustetta suhteessa mikroalbuminurian esiintymiseen. Albumiinineritys (AER) mitattiin yön yli kerätystä virtsasta. 153 diabeetikolle, joilla oli alkututkimuksessa AER 10.5 µg/min (ryhmä A), valittiin iän, sukupuolen ja diabeteksen keston mukaan vakioitu kontrolli, jolla AER oli normaali-alueella (ryhmä B). Potilaiden keski-ikä oli 66.7 vuotta, keskimääräinen diabeteksen kesto 8.6 vuotta, miehiä oli 86 (56 %). Seurannan aikana ryhmässä A kuoli 90/153 potilasta ja ryhmässä B 63/153, OR 1.47 (luottamusväli 1.06 – 2.03). Kun katsottiin potilaita, joiden AER oli 10.6 – 29.9 µg/min eli rajapintainen (ryhmä C), oli heilläkin selvästi suurempi kuolleisuus kontrolleihin verrattuna, OR 2.27 (luottamusväli 1.08 – 5.12). Kuolemansyynä kardiovaskulaarinen kuolema oli ryhmissä A ja C korostunut. Monitekijäanalyysissä itsenäisiä muuttujia kokonaiskuolleisuuden ennustajina olivat ikä, iskeeminen sydänsairaus ja AER. AER:n nousuun liittyi progressiivinen kokonaiskuolleisuuden riskin nousu.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Diabeettinen nefropatia 1

Kirjallisuutta

  1. Gerstein HC, Mann JF, Yi Q ym. Albuminuria and risk of cardiovascular events, death, and heart failure in diabetic and nondiabetic individuals. JAMA 2001;286:421-6 «PMID: 11466120»PubMed
  2. Gall MA, Borch-Johnsen K, Hougaard P ym. Albuminuria and poor glycemic control predict mortality in NIDDM. Diabetes 1995;44:1303-9 «PMID: 7589828»PubMed
  3. Mogensen CE. Microalbuminuria predicts clinical proteinuria and early mortality in maturity-onset diabetes. N Engl J Med 1984;310:356-60 «PMID: 6690964»PubMed
  4. MacLeod JM, Lutale J, Marshall SM. Albumin excretion and vascular deaths in NIDDM. Diabetologia 1995;38:610-6 «PMID: 7489846»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Diabeettinen nefropatia
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko