Tulosta

Glukoositasapainon osuus diabeettisen nefropatian ilmaantumisessa

Näytönastekatsaukset
30.5.2007
Agneta Ekstrand

Näytön aste: A

Hyvä glukoositasapaino vähentää varhaisen nefropatian ilmaantumista.

Prospektiivisessa, satunnaistetussa DCCT-tutkimuksessa «The effect of intensive treatment of diabetes on the development and progression of long-term complications in insulin-dependent diabetes mellitus. The Diabetes Control and Complications Trial Researc»1 tutkittiin sokeritasapainon intensiivihoidon vaikutusta mikrovaskulaaristen komplikaatioiden ilmaantumiseen. Tutkimukseen osallistui 1 441 tyypin 1 diabeetikkoa (lähtötilanteessa ikä 13 – 40 vuotta, keski-ikä 27 vuotta, diabeteksen kesto 1 – 15 vuotta, keskiarvo 6 vuotta, painoindeksi 23.3 kg/m2). Primääripreventiohaarassa (ei retinopatiaa, virtsan albumiinieritys alle 28 µg/min vastaten alle 40 mg/24 t) oli 726 diabeetikkoa, sekundääripreventiohaarassa (lievä/keskivaikea taustaretinopatia lähtötilanteessa ja virtsan albumiinieritys alle 139 µg/min vastaten alle 200 mg/24 t) 715 henkeä. Huomioitava, että tutkimuksesta suljettiin pois henkilöt, joilla oli oireinen neuropatia, munuaisfunktion alenema, hyperkolesterolemia, hypertensio tai kardiovaskulaarinen sairaus.

Tutkimuksen ensisijainen tavoite oli tutkia intensiivisen diabeteksen hoidon vaikutusta retinopatian ilmaantuvuuteen, mutta tavoitteena oli myös selvittää hyvän hoitotasapainon merkitystä muiden diabetekseen liittyvien komplikaatioiden (mikroalbuminuria, proteinuria ja neuropatia) ilmaantuvuuteen ja näiden progressioon. Intensiivihoitoryhmässä omaseuranta (verensokerin omamittaus vähintään 4 krt/vrk) ja hoitokontaktit olivat erittäin intensiivisiä ja diabeteksen hoidossa käytettiin insuliinipumppuhoitoa tai monipistoshoitoa. Kontrolliryhmän potilaat käyttivät ns. konventionaalista hoitoa eli kaksipistoshoitoa. Keskimääräinen seuranta-aika oli 6.5 vuotta (3 – 9 vuotta). Lähes kaikki (99 %) potilaat olivat mukana tutkimuksen seuranta-ajan loppuun asti. HbA1c oli matalampi intensiivihoitoryhmässä verrattuna konventionaalihoitoryhmään (HbA1c 7 % vs 9 %). Intensiivinen diabeteksen hoito alensi mikroalbuminurian (≥ 40 mg/24 tuntia) esiintyvyyttä 39 %:a ja proteinurian (≥ 300 mg/24 tuntia) 54 %:a verrattuna konventionaaliseen hoitoon (mikroalbuminuria p = 0.04 ja proteinuria p = 0.001).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Tutkimus vahvisti lopullisesti hyvän diabeteksen hoitotasapainon merkityksen diabeteksen mikrovaskulaaristen komplikaatioiden ehkäisyssä tyypin 1 diabeetikoilla. Tulos johti myös kontrolliryhmässä käytetyn ns. konventionaalisen hoidon korvaamiseen tehokkaammilla insuliinihoidoilla. Koska tutkittavat olivat lähtötilanteessa varsin nuoria eikä heillä ollut diabeteksen lisäsairauksia tai muita merkittäviä riskitekijöitä sydän- ja verisuonitapahtumien ja vaikeamman nefropatian suhteen, ei merkittävää eroa ryhmien välillä voitu todentaa.

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Diabeettinen nefropatia 1

Kirjallisuutta

  1. The effect of intensive treatment of diabetes on the development and progression of long-term complications in insulin-dependent diabetes mellitus. The Diabetes Control and Complications Trial Research Group. N Engl J Med 1993;329:977-86 «PMID: 8366922»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Diabeettinen nefropatia
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko