Tulosta

Proteiinirajoitus diabeettisen munuaissairauden hoidossa

Näytönastekatsaukset
30.5.2007
Kaj Metsärinne

Näytön aste: B

Proteiinirajoitteinen ruokavalio ilmeisesti hidastaa diabeettisen nefropatian etenemistä munuaisten vajaatoimintaan ainakin tyypin 1 diabeetikoilla.

Cochrane-katsauksessa «Waugh NR, Robertson AM. Protein restriction for diabetic renal disease. Cochrane Database Syst Rev 2000;2:CD002181 »1 «»1 käytettiin lähteinä Medline 1976 – 94, Embase 1974 – 96 ja avainsanoina diabetes mellitus, diabetic nephropathy, dietary proteins, diet, proteinrestricted, uremia.

Lyhyen patofysiologisen alustuksen jälkeen todetaan, että aikaisempi, pessimistinen, arvio proteiinirajoituksen hyödyttömyydestä diabeettisen nefropatian etenemiseen perustuu tutkimuspotilasmateriaalin heterogeenisyyteen ja epäilyyn diabetespotilaiden huonosta hoitomyöntyvyydestä. Esimerkiksi laajassa MDRD-tutkimuksessa (Modification of Diet in Renal Disease), jonka tulos ei tukenut proteiinirajoituksen hyödyllisyyttä munuaispotilailla, noin puolet potilaista olivat ei-diabeetikoita.

Katsaukseen otettavat tutkimukset päätettiin valita seuraavasti:

  • tyypin 1 tai 2 diabetespotilaita
  • kaikenlaiset proteiinirajoitukset (eläin- vs kasvisproteiini)
  • vähintään 4 kuukauden seuranta-aika
  • GFR tai P-krea nefropatian etenemisen mittarina
  • ei pelkästään satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, koska potilaiden katsottiin voivan toimia omina kontrolleinaan.

Tietokonehaku löysi 24 tutkimusta, joista 19 jätettiin pois liian lyhyen seuranta-ajan takia. Viisi mukaan otettua tutkimusta (4 RCT ja 1 B/A) käytiin läpi molempien kirjoittajien toimesta. Proteiinirajoituksen keskimääräinen vaikutus GFR:ään arvioitiin laskemalla yksittäisen tutkimuksen GFR:n keskiarvo x tutkimuksen potilasmäärä jaettuna kaikkien tutkimusten koko potilasmäärällä. Tämä lähestymistapa antaa todellisen keskiarvon painottamatta liikaa pienimpiä tutkimuksia. Tämän parempaa tilastollista käsittelyä ei ole mahdollista suorittaa tästä materiaalista.

Kaikissa 5 tutkimuksissa potilasmäärä oli pieni, 7 – 20 tyypin 1 diabeetikkoa, ja munuaistoiminnan muutoksia mitattiin GFR:n muutoksina (kreatiniinipuhdistuma 2, CrEDTA 1, iotalamaatti GFR 2). Tutkimusten kesto oli 6 – 24 kuukautta, potilaat satunnaistettiin joko proteiinirajoitusryhmään (päivittäinen proteiinin saanti 0.3 – 0.8 g/kg, keskimäärin 0.72 g/kg/vrk) tai kontrolliryhmään (päivittäinen proteiinin saanti > 1 g/kg, keskimäärin 1.3 g/kg/vrk).

Proteiinirajoitusryhmässä GFR:n lasku seuranta-ajan puitteissa oli 0.3 ml/min ja kontrolliryhmässä 1 ml/min. Tulos oli samansuuntainen kaikissa tutkimuksissa.

Tutkimuksen laatu: hyvä

Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä (3/5 tutkimuksista EUR).

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Diabeettinen nefropatia 1

Kommentit

Tulos koskee vain tyypin 1 diabeetikoita. Näyttöä tyypin 2 diabetespotilaiden proteiinirajoituksen hyödyllisyydestä ei ole. Seuranta-aika oli pisimmillään 2 vuotta, eikä ”kovia” päätetapahtumia, kuten 1) ajautuminen vaikeaan munuaisten vajaatoimintaan tai 2) dialyysihoitoon joutumista ole tutkittu. Katsaus ei vastaa kysymykseen, mikä olisi sopiva proteiinirajoituksen taso (0.3 – 0.8 g/kg/vrk) tai mikä proteiinirajoituksen taso on potilaille hyväksyttävä hoitomyöntyvyyden kannalta.

Kirjallisuutta

  1. Waugh NR, Robertson AM. Protein restriction for diabetic renal disease. Cochrane Database Syst Rev 2000;2:CD002181 «PMID: 10796869»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Diabeettinen nefropatia
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko