Vuoteen 2013 ulottuvassa Cochrane-katsauksessa «O'Meara S, Al-Kurdi D, Ologun Y ym. Antibiotics an...»1 etsittiin satunnaistettuja tutkimuksia systeemisen antibioottihoidon hyödystä laskimoperäisen alaraajahaavan paranemisessa. Hakulähteinä olivat MEDLINE-, EMBASE-, CINAHL- ja Cochrane-tietokannat vuodesta 1948 lähtien.
Kriteerit täyttävistä viidestä tutkimuksesta kaksi oli tehty Suomessa «Valtonen V, Karppinen L, Kariniemi AL. A comparati...»2, «Huovinen S, Kotilainen P, Järvinen H ym. Compariso...»3 muut kolme Italiassa «Alinovi A, Bassissi P, Pini M. Systemic administra...»4, Unkarissa «Daróczy J. Quality control in chronic wound manage...»5 ja Belgiassa «Morias J, Peremans W, Campaert H ym. Levamisole tr...»6. Yhteensä tutkimuspotilaita oli 233. Seuranta-aika vaihteli 20 päivästä 20 viikkoon. Yhteen tutkimukseen «Alinovi A, Bassissi P, Pini M. Systemic administra...»4 ei hyväksytty kliinisesti infektoituneita haavoja ja yhdessä tutkimuksessa «Daróczy J. Quality control in chronic wound manage...»5 haavat kuvaitiin tulehtuneiksi. Muissa tutkimuksissa «Valtonen V, Karppinen L, Kariniemi AL. A comparati...»2, «Huovinen S, Kotilainen P, Järvinen H ym. Compariso...»3, «Morias J, Peremans W, Campaert H ym. Levamisole tr...»6 ei kuvattu, olivatko haavat tutkimuksen alussa kliinisesti infektoituneet. Vertailtavina olivat siprofloksasiini ja lume «Valtonen V, Karppinen L, Kariniemi AL. A comparati...»2, «Alinovi A, Bassissi P, Pini M. Systemic administra...»4, siprofloksasiini, trimetopriimi ja lume «Huovinen S, Kotilainen P, Järvinen H ym. Compariso...»3, amoksisilliini ja paikallishoito povidonijodidilla «Daróczy J. Quality control in chronic wound manage...»5 sekä levamisoli ja lume «Morias J, Peremans W, Campaert H ym. Levamisole tr...»6. Yhdessä tutkimuksessa verrattiin bakteeriviljelytulosten ohjaamana valittua systeemistä antibioottihoitoa tavanomaiseen hoitoon «Alinovi A, Bassissi P, Pini M. Systemic administra...»4.
Vain yhdessä tutkimuksessa «Morias J, Peremans W, Campaert H ym. Levamisole tr...»6 saatiin tilastollisesti merkitsevä ero haavan paranemisessa systeemisellä levamisolihoidolla verrattuna lumeeseen. Tutkimus oli kuitenkin pieni ja osalla potilaista (10/59) hoito lopetettiin ennen tutkimuksen päättymistä tehottomana.
Kahdessa suomalaisessa tutkimuksessa oli seurattu myös lääkeresistenttien bakteerikantojen ilmaantumista. Siprofloksasiinihoito lisäsi tällaisten kantojen määrää kliinisesti merkittävällä tavalla (nollasta 67 %:iin «Valtonen V, Karppinen L, Kariniemi AL. A comparati...»2 ja 48 %:iin «Huovinen S, Kotilainen P, Järvinen H ym. Compariso...»3) ja tulosten yhdistäminen osoitti eron tilastollisesti merkitseväksi: RR 8,65 (95 % CI 1,76 to 42,60).
Katsauksen tekijöiden arvion mukaan näyttö ei tue rutiinimaisen systeemisen antibioottihoidon käyttöä laskimohaavojen hoidossa.
Cochrane-katsauksen jälkeen julkaistussa tutkimuksessa «Serra R, Gallelli L, Buffone G ym. Doxycycline spe...»7selvitettiin hyvin pienen doksisykliiniannoksen vaikutusta laskimohaavan paranemiseen ja siihen liittyviksi oletettujen 2 proteaasin (MMP-9 ja NGAL) ja verisuonikasvutekijän VEGF-pitoisuuksiin.
Tutkimukseen rekrytoitiin 64 iältään 20–70-vuotiasta potilasta, joilla oli vähintään 6 viikkoa kestänyt laskimohaava. Potilaat satunnaistettiin 2 ryhmään: 32 potilasta sai doksisykliiniä 20 mg 2 kertaa vuorokaudessa 3 kuukauden ajan sekä muun tavanomaisen hoidon (kompressiohoito kaikille, laskimokirurgia hoitavan lääkärin arvion perusteella). Toinen ryhmä sai vain tavanomaisen hoidon.
Haavojen paranemista mitattiin määrittämällä haavan pinta-ala tutkimuksen alussa ja 3 kuukauden kohdalla. MMP-9-, NGAL- ja VEGF-pitoisuudet määritettiin haavaeritteestä, seerumista, ja kudosbiopsiasta.
MMP-9-, NGAL- ja VEGF-pitoisuudet pienenivät hoitoryhmässä enemmän kuin vertailuryhmässä. Sekä tiivistelmässä että pohdintaosuudessa esitetään, että myös haavojen paranemisnopeus oli hoitoryhmässä suurempi. Mittaustuloksia tästä ei kuitenkaan raportoida.