DCCT-tutkimuksen «The effect of intensive diabetes therapy on the de...»1 intensiiviryhmässä (HbA1c 7,2 %) todettiin 64 % vähenemä neuropatian ilmaantumisessa verrattuna konventionaalisen hoidon huonon glukoositasapainon (HbA1c 9,1 %) diabeetikoihin. Hermojohtumisen poikkeavuuksia todettiin 5 vuoden seurannan aikana 26 %:lla intensiiviryhmän ja 46 %:lla konventionaalisen ryhmän diabeetikoista vastaten 44 % vähenemää prevalenssissa. Konventionaalisen hoidon diabeetikoiden koko ryhmää tarkasteltaessa oli todettavissa yleisesti hermon johtumisnopeuden hidastumista verrattuna intensiiviryhmän diabeetikoihin, joilla johtumisnopeus pysyi ennallaan. Autonomisen hermoston tutkimuksissa todettiin 4 %:lla intensiiviryhmän ja 9 %:lla konventionaalisen ryhmän diabeetikoista poikkeavuuksia sopien 53 %:n vähenemään prevalenssissa.
EURODIAB-tutkimuksessa «Tesfaye S, Chaturvedi N, Eaton SE ym. Vascular ris...»2 oli neuropatialta välttyneiden ja neuropatiaan sairastuneiden diabeetikkojen välillä todettavissa 0,5 % ero HbA1c-tasossa. Neuropatialta säästyneiden diabeetikoiden HbA1c oli seurantatutkimuksen alussa keskimäärin 7,9 % verrattuna HbA1c 8,4 %:iin, joka oli niiden diabeetikoiden HbA1c, joille seurannan aikana ilmaantui neuropatia. Toisaalta neuropatian kehittymisen riski kasvoi myös selvästi niillä diabeetikoilla, joiden Hba1c nousi seurannan aikana.