Takaisin

Topiramaatin teho lisälääkkeenä lasten ja nuorten yleistyneisiin toonis-kloonisiin kohtauksiin

Näytönastekatsaukset
Päivi Vieira ja tarkistettu 19.3.2019 Päivi Vieira
27.2.2019

Näytön aste: B

Topiramaatti lisälääkkeenä ilmeisesti vähentää lasten ja nuorten yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia.

Yhdysvalloissa 17 keskuksessa ja 1 Costa Rican keskuksessa tehdyssä kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa «Biton V, Montouris GD, Ritter F ym. A randomized, ...»1satunnaistettiin 80 yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia saavaa potilasta (yli 4 vuoden ikäistä ja yli 25 kg painavaa lasta ja aikuista) saamaan lisälääkkeenä topiramaattia (N = 39) tai lumelääkettä (N = 41). Aineistossa oli 8 myoklonisia kohtauksia ja 16 poissaolokohtauksia saavaa molemmissa ryhmissä. Epilepsiaoireyhtymiä ei analysoitu erikseen. Osalla potilaista oli myös muun tyyppisiä yleistyneitä kohtauksia. Tutkimuksesta suljettiin pois Lennox–Gastaut´n epilepsia, etenevät neurologiset ja metaboliset sairaudet, munuaiskiviin alttiit ja 3 edeltävän kuukauden aikana toonis-klooninen status epilepticus -tilanteen saaneet sekä potilaat, joilla oli psykiatrinen sairaus tai päihteiden väärinkäyttöä. Potilaiden otoskoko (36/ryhmä) oli laskettu pitämällä riittävän suurena kliinisenä hyötynä 30 %:n kohtauseroa ryhmien välillä. Tyypin I virhe oli 5 % ja voima 80 %.

Aloitusannos topiramaatilla ja lumelääkkeellä oli ensimmäisten 4 viikon aikana 50 mg/vrk. Annokset nostettiin seuraavan 8 viikon aikana 50 mg, 75 mg, 100 mg tai 200 mg 2 kertaa vuorokaudessa maksimiannoksen ollessa keskimäärin 5,0 mg (SD 1,6)/kg/vrk eli 175 mg, 225 mg ja 400 mg/vrk.

Yleistyneiden toonis-kloonisten kohtausten mediaanin vähenemä/kuukausi oli topiramaattiryhmässä 56,7 % ja lumeryhmässä 9 %, ero oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,019). Poissaolokohtaukset, myokloniset tai tooniset kohtaukset eivät lisääntyneet. Potilaista 22/39 (56 %) topiramaattiryhmässä ja 8/40 (20 %) lumeryhmässä sai vähintään 50 % vähemmän yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia/kuukausi (p = 0,001), RR 2,82 (95 % luottamusväli 1,43–5,56), riskiero 36 % (95 % luottamusväli 0,17–0,56), OR 5,18 (95 % luottamusväli 1,90–14,08), NNT 3 (95 % luottamusväli 2–6). 13/39 (33 %) topiramaattiryhmässä ja 5/40 (13 %) lumeryhmässä sai 75 % vähemmän yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia kuukausittain, p = 0,037, RR 2,67 (95 % luottamusväli 1,05–6,77), riskiero 21 % (95 % luottamusväli 3–39 %), NNT 5 (95 % luottamusväli 3–35), OR 3,50 (95 % luottamusväli 1,11–11,05).

Kokonaan kohtausvapaiksi tulleissa ei ollut eroa. Topiramaattia saaneilla oli lumelääkkeeseen verrattuna merkitsevästi enemmän uneliaisuutta, anoreksiaa, muistivaikeuksia, psykomotorista hidastuneisuutta, heikkoutta ja puhevaikeutta. Sen sijaan lumelääkeryhmässä oli merkitsevästi enemmän päänsärkyä, huimausta, unettomuutta ja persoonallisuushäiriöitä kuin topiramaattiryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Yleistyneiden epilepsioiden alaryhmät jäivät pieniksi, niiden hoitovastetta ei kerrota erikseen. Arviolta 70 %:lla potilaista oli tyypillinen poissaoloepilepsia, myokloninen epilepsia tai tooniset kohtaukset. Tutkimuksessa kerrottiin, että jakoa näihin ryhmiin ei yritetty tehdä.

Kirjallisuutta

  1. Biton V, Montouris GD, Ritter F ym. A randomized, placebo-controlled study of topiramate in primary generalized tonic-clonic seizures. Topiramate YTC Study Group. Neurology 1999;52:1330-7 «PMID: 10227614»PubMed