Saksalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa «Pietz J, Benninger C, Schäfer H ym. Treatment of i...»1 hoidettiin 17 infantiilispasmeihin vastasairastunutta lasta (neljä "idiopaattista") pyridoksiinilla 100 mg/kg/vrk suun kautta 3 annokseen jaettuna. Vastetta seurattiin arvioimalla päivittäinen spasmien määrä (vanhemmat ja sairaalahenkilökunta) ja EEG-tutkimuksella kerran viikossa. Protokollan mukaan pyridoksiinimonoterapiaa annettiin 1–2 viikkoa, jonka jälkeen edelleen spasmeja saaville lapsille aloitettiin ACTH.
5 lapsella (29 %) (kaksi "idiopaattista") spasmit vähenivät selvästi ensimmäisen hoitoviikon aikana ja kaikki heistä olivat spasmittomia viimeistään 4 viikon hoidon jälkeen. 3 pyridoksiinille vastanneista lapsista hoidon kesto oli 4–6 viikkoa, 2 lapsesta tieto puuttuu. Yhdellekään ei tullut spasmirelapsia seuranta-aikana.
Tavallisimmat haittavaikutukset olivat ruokahalun heikkeneminen (71 %), levottomuus (59 %), oksentelu (47 %), ripuli (35 %), ummetus (29 %) ja "apatia" (29 %). Yhdellä potilaalla todettiin oireeton vuotava gastriitti.
Japanilaisessa retrospektiivisessa tutkimuksessa «Ohtsuka Y, Matsuda M, Ogino T ym. Treatment of the...»2 olivat mukana kaikki 118 infantiilispasmioireyhtymää sairastanutta lasta (14 idiopaattista), jotka oli vuodesta 1969 alkaen hoidettu pyridoksiinilla. Annosten vaihteluväli oli 30–400 mg/vrk (suun kautta tai lihakseen, tulosten kannalta ei eroa).
15 lapsella (13 %) spasmit ja hypsarytmia hävisivät viimeistään 16 päivän kuluttua hoidon alusta. Hoitoon vastanneista 12 sai monoterapiaa ja 5 lapsella oli idiopaattinen etiologia. Muutamilla lapsilla tuli maksaentsyymien nousu, joka hävisi, kun pyridoksiinin annosta laskettiin. Muita haittavaikutuksia ei mainita. 14/15 lapsesta oli seurantatietoja. 6 lasta oli kehittynyt normaalisti. 2 kehitysvammaiselle lapselle oli tullut Lennox–tyypin epilepsia.
Ruotsalaisessa artikkelissa «Blennow G, Starck L. High dose B6 treatment in inf...»3 kuvataan 3 infantiilispasmeihin sairastunutta lasta, joille aloitettiin ensihoidoksi pyridoksiini annoksella 200–400 mg/kg/vrk.
Hypsarytmia hävisi kaikilta 7–11 päivän kuluttua hoidon alkamisesta. Pyridoksiinia annettiin 3–4 viikkoa, jonka jälkeen jatkettiin joko fenobarbitaalilla tai valproaatilla. Haittavaikutuksena mainitaan ainoastaan heikentynyt ruokahalu.
Japanilaisessa tutkimuksessa «Takuma Y. ACTH therapy for infantile spasms: a com...»4 oli mukana 28 infantiilispasmeihin sairastunutta lasta (kuusi kryptogeenistä), joille annettiin pyridoksiinia. 9 potilaalla oli aikaisempi epilepsialääkitys. Peroraalinen pyridoksiini aloitettiin annoksella 20–30 mg/kg/vrk ja nostettiin annokseen 40–50 mg/kg/vrk 3–15 päivän kuluttua. 3 lapsella (1 kryptogeeninen) spasmit ja hypsarytmia hävisivät 2 ensimmäisen hoitoviikon aikana. Muille lapsille aloitettiin pyridoksiinin rinnalle synteettinen ACTH-annoksella 0,01 mg/kg/vrk ka2hden viikon ajan, sen jälkeen purku, kokonaiskesto 8 viikkoa. 50 %:lla todettiin maksaentsyymien nousua, joka hävisi, kun pyridoksiiniannosta väliaikaisesti laskettiin. Kuukauden kuluttua ACTH:n loppumisesta kohtauksettomia oli 21/25 (84 %) lasta (5 kryptogeenistä). Spasmirelapsi tuli 6 lapselle. Kohtauksettomiksi tulleista 48 %:lla oli myöhemmin normaali kehitys (seuranta 2–81 kuukautta).
Intialaisessa avoimessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Kunnanayaka V, Jain P, Sharma S ym. Addition of py...»5 tutkittiin pyridoksiinin mahdollista hyötyä prednisoloniin yhdistettynä infantiilispasmioireyhtymässä. Tutkimukseen otettiin mukaan vuosina 2012–2014 lapsia, joilla oli todettu infantiilispasmeja ja hypsarytmia EEG-tutkimuksessa, ja jotka olivat 3 kuukauden – 3 vuoden ikäisiä. Tutkittavat lapset (N = 62) satunnaistettiin saamaan prednisolonia (4 mg/kg/vrk) joko ainoana lääkkeenä tai yhdistettynä pyridoksiiniin annoksella 30 mg/kg/vrk. Primaarinen lopputulosmuuttuja oli vanhempien havaintoihin perustuva spasmittomuus 48 tunnin – 14 vuorokauden aikana hoidon aloittamisen jälkeen.
Niiden lasten osuus, joilla spasmeja ei havaittu, oli samansuuruinen kummassakin ryhmässä (39 vs. 37 %, P = 0,98). Haittavaikutuksissa ei ollut eroa.