Vuonna 2018 julkaistuun systemaattiseen Cochrane-katsaukseen «Fiorini HJ, Tamaoki MJ, Lenza M ym. Surgery for tr...»1 hyväksyttiin kirurgista hoitoa vertailevia satunnaistettuja tutkimuksia seuraavasti: avoleikkaus vs. kortikosteroidiruiske (2 tutkimusta), neulan avulla ihon läpi tehtävä leikkaus vs. kortisteroidiruiske (5 tutkimusta), avoleikkaus vs. kortikosteroidiruiske ja ultraääniohjattu hyaluronaaniruiske (1 tutkimus), neulan avulla ihon läpi tehtävä leikkaus ja kortikosteroidiruiske vs. kortikosteroidiruiske (1 tutkimus), avoleikkaus vs. neulan avulla ihon läpi tehtävä leikkaus (5 tutkimusta), tähystyksellinen leikkaus vs. avoleikkaus (1 tutkimus) ja 3 tutkimusta, jossa vertailtiin avoleikkauksen ihoviillon tyyppiä.
Katsauksen ensisijaisina päätemuuttujina olivat napsusormioireen helpottaminen, kipu, käden toiminta, potilaan ilmoittama hoidon onnistuminen tai tyytyväisyys, oireiden uusiutuminen ja haittatapahtumat. Valittujen artikkelien laatu arvioitiin GRADE-menetelmän perusteella. Tutkimuksiin osallistuneiden yhteismäärä oli 1 290, ja osallistujilla oli yhteensä 1 361 napsusormea. Seuranta-aika toimenpiteen jälkeen oli 8 viikosta 23 kuukauteen.
Kahden tutkimuksen perusteella (270 potilasta) avoleikkauksen jälkeen uusiutumisriski oli 6 % (8/140) ja kortikosteroidiruiskeen jälkeen 68 % (50/130) 6–12 kuukauden seurannassa. Viikon kohdalla kipuja oli avoleikkauksen jälkeen 68 %:lla (38/56) ja kortikosteroidiruiskeen jälkeen 15 %:lla (9/49). Näiden tutkimusten pohjalta heikko tieteellinen näyttö osoitti, että kirurginen avoleikkaus vähentää 6–12 kuukauden seurannassa napsusormen uusiutumisriskiä kortikosteroidiruiskeeseen verrattuna, mutta toimenpiteen jälkeen ensimmäisen viikon aikana kipuja esiintyy enemmän. Muiden hoitoryhmien väliset vertailevat työt olivat heikkolaatuisia tai erittäin heikkolaatuisia, eikä kirurgisen hoidon vaikuttavuutta muihin ryhmiin voitu arvioida luotettavasti.
Kommentti: Cochrane-katsaukseen otetuissa tutkimuksissa oli metodologisia virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia ja tutkimusryhmät olivat pieniä aiheuttaen merkittävän harhan riskin. Jatkotutkimuksia tarvitaan. Tutkimuksissa ei mitattu toiminnallista paranemista tai potilastyytyväisyyttä. Haittatapahtumien eroja ei pystytty luotettavasti arvioimaan, sillä niitä raportoitiin niin vähän.