Takaisin

Tulehduskipulääkkeiden ruoansulatuskanavahaittojen ehkäisy: COX-2-selektiiviset ja COX-2 painotteiset tulehduskipulääkkeet

Näytönastekatsaukset
Katriina Vuolteenaho ja Eeva Moilanen
5.10.2012

Näytön aste: A

Tulehduskipulääkkeiden GI-haittojen riskiä voidaan vähentää käyttämällä COX-2-painotteisia tai COX-2-selektiivisiä tulehduskipulääkkeitä.

Englantilaisessa hoitokäytäntöjä arvioivassa HTA-sarjassa (Health Technology Assessment Programme sponsored by the National Institute for Health Research) julkaistiin vuonna 2008 laaja systemaattinen katsaus «Chen YF, Jobanputra P, Barton P ym. Cyclooxygenase...»1, jossa arvioitiin COX-2 painotteisten tai -selektiivisten tulehduskipulääkkeiden (etodolaakki, meloksikaami, selekoksibi, rofekoksibi, etorikoksibi, valdekoksibi ja lumirakoksibi) tehoa, haittavaikutuksia ja kustannustehokkuutta nivelrikon ja nivelreuman hoidossa.

Kyseisen systemaattisen katsauksen mukaan COX-2-painotteisten tai -selektiivisten tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyi merkittävästi vähemmän ylemmän ruuansulatuskanavan haittoja kuin epäselektiivisiin tulehduskipulääkkeisiin.

Yhdistekohtaiset tulosyhteenvedot olivat seuraavat:

Etodolaakki: Katsauksessa oli mukana 29 RCT-tutkimusta, joissa verrattiin etodolaakkia lumelääkkeeseen tai epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen. Vertailulääkkeinä tutkimuksissa oli naprokseeni, piroksikaami, diklofenaakki, indometasiini, tenoksikaami, ibuprofeeni, nabumetoni tai nimesulidi. Tutkimuksissa käytetty etodolaakin vuorokausiannos oli 600–1 000 mg.

  • Meta-analyysin mukaan etodolaakkihoitoon liittyi merkittävästi vähemmän vakavia GI-haittoja (oireinen ulkus, perforaatio, obstruktio tai verenvuoto) kuin vertailulääkkeeseen (RR 0.32; 95 % luottamusväli 0.15–0.71), mutta etodolaakin ja vertailulääkkeen välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa komplisoituneiden GI-tapahtumien (perforaatio, obstruktio, verenvuoto) ilmaantuvuudessa (RR 0.39; 95 % luottamusväli 0.12–1.24).

Meloksikaami: Katsauksessa oli mukana 16 RCT-tutkimusta, joissa verrattiin meloksikaamia lumelääkkeeseen tai epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen. Vertailulääkkeinä tutkimuksissa oli naprokseeni, diklofenaakki, nabumetoni tai piroksikaami. Tutkimuksissa käytetty meloksikaamin vuorokausiannos oli 7.5–22.5 mg.

  • Meta-analyysin mukaan meloksikaamihoitoon liittyi merkittävästi vähemmän vakavia GI-haittoja (oireinen ulkus, perforaatio, obstruktio tai verenvuoto) kuin vertailulääkkeeseen (RR 0.53; 95 % luottamusväli 0.29–0.97), mutta meloksikaamin ja vertailulääkkeen välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa komplisoituneiden GI-tapahtumien (perforaatio, obstruktio, verenvuoto) ilmaantuvuudessa (RR 0.56; 95 % luottamusväli 0.27–1.15).

Selekoksibi: Katsauksessa oli mukana 40 RCT-tutkimusta, joissa verrattiin selekoksibia lumelääkkeeseen, epäselektiiviseen tai COX-2 selektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen. Epäselektiivisistä tulehduskipulääkkeistä vertailulääkkeinä tutkimuksissa oli naprokseeni, ibuprofeeni tai diklofenaakki. Tutkimuksissa käytetty selekoksibin vuorokausiannos oli 200–800 mg.

  • Meta-analyysin mukaan selekoksibin käyttöön liittyi merkittävästi vähemmän vakavia GI-haittoja (oireinen ulkus, perforaatio, obstruktio tai verenvuoto; RR 0.55; 95 % luottamusväli 0.40–0.76) ja komplisoituneita GI-tapahtumia (perforaatio, obstruktio, verenvuoto; RR 0.57; 95 % luottamusväli 0.35–0.95) kuin vertailulääkkeenä käytettyyn epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen.

Rofekoksibi: Katsauksessa oli mukana 23 RCT-tutkimusta, joissa verrattiin rofekoksibia lumelääkkeeseen, epäselektiiviseen tai COX-2 selektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen. Epäselektiivisistä tulehduskipulääkkeistä vertailulääkkeinä tutkimuksissa oli naprokseeni, ibuprofeeni, nabumetoni, diklofenaakki tai diklofenaakin ja misoprostolin yhdistelmä. Tutkimuksissa käytetty rofekoksibin vuorokausiannos oli 12.5–50 mg.

  • Meta-analyysin mukaan rofekoksibin käyttöön liittyi merkittävästi vähemmän vakavia GI-haittoja (oireinen ulkus, perforaatio, obstruktio tai verenvuoto; RR 0.43; 95 % luottamusväli 0.32–0.57) ja komplisoituneita GI-tapahtumia (perforaatio, obstruktio, verenvuoto; RR 0.40; 95 % luottamusväli 0.23–0.70) kuin vertailulääkkeenä käytettyyn epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen.

Etorikoksibi: Katsauksessa oli mukana seitsemän RCT-tutkimusta, joissa verrattiin etorikoksibia lumelääkkeeseen tai epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen. Vertailulääkkeinä tutkimuksissa oli naprokseeni, ibuprofeeni tai diklofenaakki. Tutkimuksissa käytetty etorikoksibin vuorokausiannos oli 60–120 mg

  • Etorikoksibin käyttöön liittyi saman verran tai vähemmän GI-haittoja kuin vertailulääkkeenä käytettyyn epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen. Meta-analyysissä ei todettu tilastollisesti merkittävää eroa etorikoksibiin ja vertailulääkkeenä käytettyyn epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen liittyvien vakavien GI-haittojen (oireinen ulkus, perforaatio, obstruktio tai verenvuoto; RR 0.23; 95 % luottamusväli 0.05–1.08) tai komplisoituneiden GI-tapahtumien (perforaatio, obstruktio, verenvuoto; RR 0.46; 95 % luottamusväli 0.07–3.10) esiintymisessä.

Valdekoksibi: Katsauksessa oli mukana 11 RCT-tutkimusta, joissa verrattiin valdekoksibia lumelääkkeeseen tai epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen. Vertailulääkkeinä tutkimuksissa oli naprokseeni tai diklofenaakki. Tutkimuksissa käytetty valdekoksibin vuorokausiannos oli 10–80 mg.

  • Meta-analyysin mukaan valdekoksibihoitoon liittyi merkittävästi vähemmän komplisoituneita GI-tapahtumia (perforaatio, obstruktio, verenvuoto; RR 0.43; 95 % luottamusväli 0.19–0.97) kuin vertailulääkkeenä käytettyyn epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen, mutta valdekoksibin ja vertailulääkkeen välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa vakavien GI-haittojen (oireinen ulkus, perforaatio, obstruktio tai verenvuoto; RR 0.20; 95 % luottamusväli 0.03–1.46) esiintymisessä.

Lumirakoksibi: Katsauksessa oli mukana 15 RCT-tutkimusta, joissa verrattiin rofekoksibia lumelääkkeeseen tai epäselektiiviseen tai toiseen COX-2-selektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen. Epäselektiivisistä tulehduskipulääkkeistä vertailulääkkeinä tutkimuksissa oli naprokseeni, ibuprofeeni tai diklofenaakki. Tutkimuksissa käytetty lumirakoksibin vuorokausiannos oli 100–1 200 mg.

  • Meta-analyysin mukaan lumirakoksibin käyttöön liittyi merkittävästi vähemmän vakavia GI-haittoja (oireinen ulkus, perforaatio, obstruktio tai verenvuoto; RR 0.47; 95 % luottamusväli 0.37–0.61) ja komplisoituneita GI-tapahtumia (perforaatio, obstruktio, verenvuoto; RR 0.34; 95 % luottamusväli 0.23–0.70) kuin vertailulääkkeenä käytettyyn epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen.
  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Vuonna 2009 julkaistuun meta-analyysiin «Rostom A, Muir K, Dube C ym. Prevention of NSAID-r...»2 kerättiin tiedot toukokuuhun 2009 mennessä julkaistuista RCT-tutkimuksista, joissa tutkittiin mahansuojalääkkeen vaikutusta tulehduskipulääkkeiden GI-haittoihin tai verrattiin epäselektiivisten ja COX-2-selektiivisten tulehduskipulääkkeiden GI-haittoja. Lähteinä olivat tietokannat CENTRAL, Cochrane Collaboration Library, MEDLINE ja EMBASE.

Analyysi käsitti 60 sisäänottokriteerit täyttävää tutkimusta, joissa verrattiin epäselektiivisen ja COX-2-selektiivisen tulehduskipulääkkeen GI-haittoja. Meta-analyysiin saatiin 13 tutkimusta (lähes 8 000 potilasta), joissa päätemuuttujana oli endoskooppisesti todettu gastro-duodenaalinen ulkus.

Tässä meta-analyysissä todettiin, että COX-2-selektiivisten tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyy 74 % vähäisempi gastro-duodenaalisen ulkuksen riski kuin epäselektiivisiin tulehduskipulääkkeisiin (RR 0.26; 95 % luottamusväli 0.23–0.30

14:ssä tutkimuksessa verrattiin vakavien GI-haittavaikutusten (oireinen ulkus, perforaatio, obstruktio tai verenvuoto) esiintymistä epäselektiivistä ja COX-2-selektiivistä tulehduskipulääkettä käyttävillä potilailla. Näihin tutkimuksiin perustuvassa meta-analyysissä todettiin, että COX-2-selektiivisten tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyy 57 % pienempi vakavien GI-haittavaikutusten riski.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

MEDAL-analyysiin «Laine L, Curtis SP, Cryer B ym. Assessment of uppe...»3kerättiin tiedot kolmesta laajasti kaksoissokkoutetusta satunnaistetusta tutkimuksesta, jossa verrattiin etorikoksibia (60 tai 90 mg/vrk) ja diklofenaakkia (150 mg/vrk) nivelrikko- ja nivelreumapotilaiden hoidossa. Tutkimuksissa oli mukana 34 701 potilasta. Seuranta-aika oli keskimäärin 18 kuukautta. Potilaista 40 % käytti protonipumpun estäjälääkitystä pääosan (yli 75 %) tutkimusajasta. 33 % MEDAL-aineiston potilaista käytti samanaikaisesti tulehduskipulääkkeen kanssa pieniannoksista ASA-lääkitystä.

Ylempään ruuansulatuskanavaan kohdistuvat haittatapahtumat (ulkus, verenvuoto, perforaatio, obstruktio) olivat harvinaisempia potilailla, jotka saivat etorikoksibihoitoa kuin niillä, jotka käyttivät diklofenaakkia (HR 0.69; 95 % luottamusväli 0.57–0.83). Sen sijaan komplisoiduissa GI-haitoissa (perforaatio, obstruktio, komplisoitunut verenvuoto) ei ollut eroa hoitoryhmien välillä (HR 0.91, 95 % luottamusväli 0.67–1.24).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Vuonna 2011 julkaistuun meta-analyysiin «Mallen SR, Essex MN, Zhang R. Gastrointestinal tol...»4 yhdistettiin tiedot 21 tutkimuksesta, joissa verrattiin selekoksibia epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen iäkkäillä potilailla. GI-haittavaikutustiedot kerättiin koskien 65 vuotta täyttäneitä potilaita, jotka sairastivat nivelrikkoa, nivelreumaa tai selkärankareumaa. Tutkimusten kesto oli vähintään 2 viikkoa, selekoksibin annos oli 200–400 mg/vrk, ja epäselektiivisenä tulehduskipulääkkeenä oli naprokseeni, ibuprofeeni tai diklofenaakki. Potilaita oli yhteensä 9 461, ja heistä sai selekoksibia 5 872, naprokseenia 1 104, ibuprofeenia 151 ja diklofenaakkia 2 334.

Ruuansulatuskanavaan kohdistuvia haittavaikutuksia (dyspepsia, vatsakipu, ripuli, pahoinvointi, ilmavaivat tai ummetus) raportoi 16.7 % selekoksibiryhmän potilaista. Vastaavia haittavaikutuksia oli kuitenkin enemmän potilailla, jotka saivat epäselektiivistä tulehduskipulääkettä: naprokseenia (29.4 %; p < 0.0001), ibuprofeenia (26.5 %; p = 0.0016) tai diklofenaakkia (21.0 %; p < 0.0001). Myös vakavia GI-haittoja (moderate or severe GI adverse event, ei tarkempaa määrittelyä) oli vähemmän selekoksibiryhmässä (selekoksibi 9.6 %; naprokseeni 16.7 %, p < 0.0001; ibuprofeeni 16.6 %, p < 0.01; diklofenaakki 12.1 %, p < 0.001).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

BMJ:n EB-tietokannassa julkaistussa systemaattisessa katsauksessa / meta-analyysissä «Hooper L, Brown TJ, Elliott R ym. The effectivenes...»5 tutkittiin viiden eri lähestymistavan tehoa tulehduskipulääkkeiden aiheuttamien GI-haittojen ehkäisyssä. Analysoitavat GI-haittojen ehkäisystrategiat olivat H2-reseptorisalpaaja yhdistettynä epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen, protonipumpun estäjä yhdistettynä epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen, misoprostoli yhdistettynä epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen, COX-2-painotteinen tulehduskipulääke (etodolaakki, meloksikaami, nabumetoni ja nimesulidi) ja COX-2-selektiivinen tulehduskipulääke (selekoksibi, rofekoksibi). Tiedot kerättiin vuoden 2002 toukokuuhun mennessä julkaistuista tutkimuksista lähteinä Cochrane Library, Medline, Embase, Current Controlled Trials ja System for Information on Grey Literature in Europe. Meta-analyysi perustuu 112 satunnaistettuun tutkimukseen, joissa oli mukana yhteensä 74 666 potilasta

Meta-analyysin perusteella misoprostoli liitettynä epäselektiiviseen tulehduskipulääkehoitoon, COX-2-painotteiset ja COX-2-selektiiviset tulehduskipulääkkeet ja todennäköisesti protonipumpun estäjät liitettynä epäselektiiviseen tulehduskipulääkehoitoon vähentävät merkittävästi oireisen ulkuksen riskiä. Lisäämällä epäselektiiviseen tulehduskipulääkehoitoon misoprostoli ja todennäköisesti käyttämällä COX-2-selektiivistä tulehduskipulääkettä epäselektiivisen tulehduskipulääkkeen sijaan voidaan merkittävästi pienentää epäselektiivisten tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyvää vakavien GI-haittojen (GI-vuoto, perforaatio, pylorusobstruktio, melena tai näiden aiheuttama kuolema) riskiä.

Edellä kuvatun systemaattisen katsauksen meta-analyysissä, jossa verrattiin COX-2-painotteisia ja epäselektiivisiä tulehduskipulääkkeitä, oli mukana 28 178 potilasta. COX-2-painotteiset lääkkeet aiheuttivat vähemmän oireisia ulkuksia (RR 0.41, 95 % luottamusväli, 0.3–0.7) ja GI-oireita (RR 0.73, 95 % luottamusväli 0.7–0.8). Vastaavasti meta-analyysissä, jossa verrattiin COX-2-selektiivisiä ja epäselektiivisiä tulehduskipulääkkeitä, oli mukana 25 564 potilasta. COX-2-selektiiviset tulehduskipulääkkeet aiheuttivat vähemmän oireisia ulkuksia (RR 0.49, 95 % luottamusväli 0.4–0.6), vakavia ruoansulatuskanavahaittoja (RR 0.55, 95 % luottamusväli 0.4–0.8), GI-oireita (RR 0.81, 95 % luottamusväli 0.7–0.9) ja endoskooppisesti todettuja ulkuksia.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Rofekoksibia nivelrikon hoidossa käsittelevään Cochrane-katsaukseen «Garner SE, Fidan DD, Frankish R ym. Rofecoxib for ...»6 otettiin mukaan ennen vuoden 2004 elokuuta aiheesta julkaistut tutkimukset. Lähteinä olivat MEDLINE, EMBASE, Cochrane Database of Systemic Reviews, Cochrane Controlled Trials Register, National Research Register, NHS Economic Evaluation Database ja Health Technology Assessment Database. Systemaattinen katsaus käsitti yhteensä 26 tutkimusta, joissa rofekoksibia oli verrattu lumelääkkeeseen tai toiseen tulehduskipulääkkeeseen. Kaikki tutkimukset olivat satunnaistettuja, kontrolloituja ja yhtä lukuun ottamatta kaksoissokkoutettuja. Rofekoksibia oli verrattu seuraaviin tulehduskipulääkkeisiin: rofekoksibi vs diklofenaakki (3 tutkimusta, joissa yhteensä noin 1 600 potilasta), rofekoksibi vs ibuprofeeni (4 tutkimusta, joissa yhteensä noin 3 500 potilasta), rofekoksibi vs naprokseeni (3 tutkimusta, joissa yhteensä noin 6 500 potilasta), rofekoksibi vs nabumetoni (3 tutkimusta, joissa yhteensä noin 2 350 potilasta), rofekoksibi vs diklofenaakin ja misoprostolin yhdistelmä (1 tutkimus, 483 potilasta), rofekoksibi vs nimesulidi (2 tutkimusta, yhteensä 143 potilasta), rofekoksibi vs selekoksibi (9 tutkimusta, yhteensä noin 3 500 potilasta).

Cochrane-katsauksen mukaan rofekoksibi ei aiheuttanut lumelääkettä enempää endoskooppisesti havaittavia ulkuksia tai eroosioita. Analyysiin yhdistettiin kahden 18 viikkoa kestävän tutkimuksen tulokset. Rofekoksibi annoksilla 25 mg/vrk ja 50 mg/vrk aiheutti vähemmän endoskooppisesti havaittavia mahalaukun haavaumia kuin ibuprofeeni annoksella 800 mg x 3/vrk; duodenaaliulkusten suhteen todettiin vastaava ero, kun verrattiin ibuprofeenia ja pienempää rofekoksibiannosta (25 mg/vrk). Analyysiin yhdistettiin kahden tutkimuksen tulokset. Rofekoksibi aiheutti vähemmän GI-haittoja kuin naprokseeni (RR 0.55, 95 % luottamusväli 0.42–0.73).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Selekoksibin valmistajan, Pfizerin, kliinisten tutkimusraporttien pohjalta tehtyyn meta-analyysiin «Moore RA, Derry S, Makinson GT ym. Tolerability an...»7 yhdistettiin tiedot 31 satunnaistetusta tutkimuksesta, joissa selekoksibia oli verrattu lumelääkkeeseen, parasetamoliin tai toiseen tulehduskipulääkkeeseen. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 39 605 nivelrikkoa tai nivelreumaa sairastavaa potilasta, ja tutkimusten kesto oli vähintään 2 viikkoa (tavallisimmin vähintään 12 viikkoa).

Endoskooppisissa tutkimuksissa (yhteensä 6 tutkimusta ja 4 135 potilasta), joissa selekoksibia (200–400 mg/vrk) verrattiin epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen (suurin rekisteröity annos), selekoksibi aiheutti vähemmän ulkuksia kuin vertailulääke (RR 0.30; 95 % luottamusväli 0.24–0.37); NNTp-luku (number needed to treat to prevent one event) = 8.6.

Tutkimuksissa (yhteensä 17 tutkimusta ja 22 075 potilasta), joissa verrattiin selekoksibia epäselektiiviseen tulehduskipulääkkeeseen (suurin rekisteröity annos), selekoksibi aiheuttaa vähemmän kliinisiä ulkuksia ja verenvuotoa kuin vertailulääke (RR 0.35; 95 % luottamusväli 0.22–0.56; NNTp = 25).

19:stä tutkimuksesta (yhteensä 22 615 potilasta) kerätyssä aineistossa raportoituja GI-oireita oli jonkin verran enemmän epäselektiivisiä tulehduskipulääkkeitä kuin selekoksibia saaneilla: vatsakipu (RR 0.75; 95 % luottamusväli 0.68–0.83; NNTp 41); dyspepsia (RR 0.79; 95 % luottamusväli 0.71–0.88; NNTp = 61).

GI-haittojen vuoksi hoidon keskeytti useammin epäselektiivistä tulehduskipulääkettä (maksimiannos) kuin selekoksibia (200–400 mg/vrk) saanut potilas (RR 0.7; 95 % luottamusväli 0.6–0.8; NNTp = 58), kun aineistona oli 11 tutkimusta ja 18 639 potilasta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Etorikoksibin valmistajan, MSD:n, laatimassa meta-analyysissä «Ramey DR, Watson DJ, Yu C ym. The incidence of upp...»8 selvitettiin vakavien GI-haittojen (perforaatio, oireinen gastroduodenaalinen ulkus, GI-vuoto) insidenssiä etorikoksibihoidon ja epäselektiivisen tulehduskipulääkehoidon aikana. Analyysiin yhdistettiin tiedot 10 tutkimuksesta, jotka oli saatu päätökseen kesäkuuhun 2003 mennessä. Aineisto koostui 5 441 nivelrikko-, nivelreuma- ja selkärankareumapotilaasta. Heistä 3 226 sai etorikoksibia (annos 60, 90 tai 120 mg/vrk) ja 2 215 sai vertailulääkettä (ibuprofeeni 2 400 mg/vrk, diklofenaakki 150 mg/vrk tai naprokseeni 1 000 mg/vrk).

Etorikoksibiryhmässä vakavia GI-haittoja oli vähemmän kuin vertailulääkeryhmässä (1.00 vs 2.47 / 100 potilasvuotta; RR 0.48; 95 % luottamusväli 0.32–0.73).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Chen YF, Jobanputra P, Barton P ym. Cyclooxygenase...»1: Systemaattisessa katsauksessa oli mukana sekä nivelrikko- että nivelreumapotilastutkimuksia, kuitenkin nivelrikkotutkimuksia oli enemmistö. Katsauksessa mukana olevista lääkkeistä rofekoksibin valmistaja veti lääkkeen oma-aloitteisesti pois markkinoilta syyskuussa 2004 lumelääkkeeseen verrattuna lisääntyneiden vakavien kardiovaskulaarihaittojen vuoksi; myös valdekoksibin valmistaja veti lääkkeen pois markkinoilta huhtikuussa 2005 FDA:n ja EMEA:n kiinnitettyä huomiota valdekoksibiin liittyneisiin vakaviin ihoon kohdistuviin haittavaikutuksiin. Katsaus käsittää tiedonhaut marraskuuhun 2003 asti. Sitä uudempia tutkimuksia ei ole mukana.

«Laine L, Curtis SP, Cryer B ym. Assessment of uppe...»3: On huomattava, että lähes puolet potilaista käytti mahasuojalääkkeenä protonipumpun estäjää ja kolmanneksella oli käytössä pieniannoksinen ASA, joiden tiedetään aikaisempien tutkimusten perusteella vaikuttavan tulehduskipulääkkeiden GI-haittoihin: protonipumpun salpaajat riskiä vähentävästi ja ASA riskiä lisäävästi.

«Mallen SR, Essex MN, Zhang R. Gastrointestinal tol...»4: Analyysissä oli mukana vain 65 vuotta täyttäneet potilaat, jotka ikänsä puolesta kuuluvat tulehduskipulääkkeiden GI-haittojen riskiryhmään. Vakavia GI-haittavaikutuksia (moderate or severe GI arverse event) ei määritelty tarkemmin.

«Garner SE, Fidan DD, Frankish R ym. Rofecoxib for ...»6: Kirjoittajien mukaan useissa tutkimuksissa haittavaikutukset oli raportoitu puutteellisesti ja epätäsmällisesti.

«Moore RA, Derry S, Makinson GT ym. Tolerability an...»7: Tutkimukset ja analyysi olivat Pfizerin sponsoroimia. Osa tutkimuksista oli julkaisematonta tietoa.

«Ramey DR, Watson DJ, Yu C ym. The incidence of upp...»8: Tutkimukset ja analyysi olivat MSD:n sponsoroimia. Osa tutkimuksista oli julkaisematonta tietoa.

Kirjallisuutta

  1. Chen YF, Jobanputra P, Barton P ym. Cyclooxygenase-2 selective non-steroidal anti-inflammatory drugs (etodolac, meloxicam, celecoxib, rofecoxib, etoricoxib, valdecoxib and lumiracoxib) for osteoarthritis and rheumatoid arthritis: a systematic review and economic evaluation. Health Technol Assess 2008;12:1-278, iii «PMID: 18405470»PubMed
  2. Rostom A, Muir K, Dube C ym. Prevention of NSAID-related upper gastrointestinal toxicity: a meta-analysis of traditional NSAIDs with gastroprotection and COX-2 inhibitors. Drug Healthc Patient Saf 2009;1:47-71 «PMID: 21701610»PubMed
  3. Laine L, Curtis SP, Cryer B ym. Assessment of upper gastrointestinal safety of etoricoxib and diclofenac in patients with osteoarthritis and rheumatoid arthritis in the Multinational Etoricoxib and Diclofenac Arthritis Long-term (MEDAL) programme: a randomised comparison. Lancet 2007;369:465-73 «PMID: 17292766»PubMed
  4. Mallen SR, Essex MN, Zhang R. Gastrointestinal tolerability of NSAIDs in elderly patients: a pooled analysis of 21 randomized clinical trials with celecoxib and nonselective NSAIDs. Curr Med Res Opin 2011;27:1359-66 «PMID: 21561397»PubMed
  5. Hooper L, Brown TJ, Elliott R ym. The effectiveness of five strategies for the prevention of gastrointestinal toxicity induced by non-steroidal anti-inflammatory drugs: systematic review. BMJ 2004;329:948 «PMID: 15475342»PubMed
  6. Garner SE, Fidan DD, Frankish R ym. Rofecoxib for osteoarthritis. Cochrane Database Syst Rev 2005;(1):CD005115 «PMID: 15654705»PubMed
  7. Moore RA, Derry S, Makinson GT ym. Tolerability and adverse events in clinical trials of celecoxib in osteoarthritis and rheumatoid arthritis: systematic review and meta-analysis of information from company clinical trial reports. Arthritis Res Ther 2005;7:R644-65 «PMID: 15899051»PubMed
  8. Ramey DR, Watson DJ, Yu C ym. The incidence of upper gastrointestinal adverse events in clinical trials of etoricoxib vs. non-selective NSAIDs: an updated combined analysis. Curr Med Res Opin 2005;21:715-22 «PMID: 15974563»PubMed