KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Osteotomia polvinivelrikon hoitona

Näytönastekatsaukset
19.9.2006
Mikko Manninen ja Heikki Österman

Näytön aste: D

Säären valgisoiva proksimaalinen osteotomia saattaa vähentää nivelrikkopotilaan kipua ja parantaa toimintakykyä, mutta osteotomian vaikuttavuutta konservatiiviseen hoitoon verrattuna ei ole tutkittu. Erilaisia osteotomiatekniikoita ei nykytiedon valossa voi laittaa keskinäiseen paremmuusjärjestykseen.

Osteotomiatekniikoiden vaikuttavuutta ja turvallisuutta polven nivelrikon hoitona on selvitetty systemoidussa Cochrane-katsauksessa «Brouwer RW, Jakma TSC, Bierma-Zeinstra SM, Verhagen AP, Verhaar Jan. Osteotomy for treating knee osteoarthritis. Cochrane Database Syst Rev 2005;(1):CD004019»1 (abstrakti «»1, katsaus «»2). Katsaukseen etsittiin kontrolloituja, ei välttämättä satunnaistettuja tutkimuksia, joiden potilailla oli yhden nivelosion (mediaalinen tai lateraalinen nivel) nivelrikko ja joissa vähintään yhdessä tutkimusryhmässä oli hoitona käytetty proksimaalista säären tai distaalista reiden osteotomiaa. Tutkimuksia etsittiin Cochrane Central Register of Controlled Trials, MEDLINE ja EMBASE (Current Contents ja Health STAR) tietokannoista lokakuuhun 2002 saakka. Tutkimuksille ei asetettu julkaisukielen rajoituksia. Sisäänottokriteerit täyttävistä tutkimuksista käytiin lisäksi kirjallisuusviitteet lävitse.

Kaksi arvioijaa valitsi itsenäisesti tutkimukset, ja arvioi tutkimusten metodologisen laadun. Arviointi tehtiin yleisesti sovittuja standardeja käyttäen (Delphi, Methodological Quality Assessment). Erimielisyydet selvitettiin neuvotellen ja tarvittaessa kolmannen arvioijan päätöksellä. Eri tutkimusten tulokset olivat sen verran heterogeenisiä, että tuloksia ei voitu yhdistää ja lopulliset tulokset esitettiin synteesinä parhaasta näytöstä.

Kirjallisuushaulla löytyi 11 tutkimusta, joissa kaikissa selvitettiin proksimaalisen valgisoivan säären osteotomian vaikuttavuutta mediaalisen tibiofemoraaliartroosin hoitona. Neljässä tutkimuksessa verrattiin kahta eri osteotomiatekniikkaa keskenään, kaksi tutkimusta vertasi osteotomiaa polven mediaalisen hemiartroplastiaan. Neljässä tutkimuksessa vertailtiin erilaisten perioperatiivisten (2 tutkimusta) tai postoperatiivisten (2 tutkimusta) tekijöiden vaikutusta osteotomian tulokseen. Yhdessä tutkimuksessa verrattiin osteotomiaa ja samassa leikkauksessa tehtävää polvinivelen tähystyksellistä siistimistä pelkkään osteotomiaan. Yhdessäkään tutkimuksessa ei verrattu osteotomiaa konservatiiviseen hoitoon tai nivelrikon luontaiseen kulkuun.

Kuusi tutkimusta katsottiin metodologisesti korkealaatuisiksi, yleisinä ongelmina oli tutkimusjoukkojen pienuus ja lyhyet seuranta-ajat.

Ostetomian ja hemiartroplastian vertailussa todettiin jonkin verran näyttöä seuraavista seikoista:

  • Osteotomian ja hemiartroplastian jälkeen ei ole merkittävää eroa kivussa tai toimintakyvyssä.
  • Ostetotomiaan liittyy enemmän komplikaatioita kuin hemiartroplastiaan.
  • Kävelyanalyysin tuloksissa ei ole eroa osteotomian ja hemiartroplastian jälkeen.

Tutkijoiden johtopäätös oli, että valgisoiva proksimaalinen säären osteotomia saattaa parantaa nivelrikkopotilaan toimintakykyä ja vähentää kipua. Toisaalta ei tiedetä, onko osteotomia konservatiivista hoitoa vaikuttavampi vai ei. Erilaisia proksimaalisia ja valgisoivia sääriluun osteotomiatekniikoita ei nykytiedon valossa voi asettaa keskinäiseen paremmuusjärjestykseen.

  • Tutkimuksen laatu: hyvä
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Suomalaisessa kirjallisuuskatsauksessa «Virolainen P, Aro HT. High tibial osteotomy for the treatment of osteoarthritis of the knee: a review of the literature and a meta-analysis of follow-up studies. Arch Orthop Trauma Surg 2004;124:258-6»2 selvitettiin korkean tibiaalisen osteotomian lopputulosta ja komplikaatioiden määrää. Katsaus tehtiin Medline-tietokannasta vuosilta 1970 – 98. Mukaan hyväksyttiin tutkimukset, joissa oli annettu tiedot osteotomian paikasta, potilaiden sisäänotto- ja poissulkukriteereistä, leikkausaiheesta, potilaiden iästä, seurannan pituudesta ja kuluneesta väliajasta osteotomian ja mahdollisen tekonivelleikkauksen välillä. Tutkimuksen tulosta pidettiin hyvänä, jos kipu osteotomian jälkeen oli vähäisempi, kävelykyky parempi kuin ennen leikkausta tai potilas sai leikkauksen jälkeen yli 70 pistettä Hospital for Special Surgeryn polviasteikolla. Komplikaatiot kymmenen vuoden seurannassa laskettiin keskiarvona ilmoitetuista komplikaatioista niissä tutkimuksissa, joiden seuranta oli yli 10 vuotta. Katsaus on narratiivinen, mukaan otettujen tutkimusten laatuarviosta ei ole mainintaa. Yhteensä mukaan hyväksytyissä tutkimuksissa oli 2 406 osteotomiaa, joiden tuloksista tehtiin meta-analyysi. Katsauksen mukaan osteotomian tulokset huononivat ajan myötä. Hyvän tai erinomaisen tuloksen mahdollisuus 60 kuukautta leikkauksen jälkeen oli 75 %, mutta 100 kuukauden jälkeen enää 60 %. Todennäköisyys joutua tekonivelleikkaukseen kasvoi ajan myötä siten, että kahden ensimmäisen seurantavuoden aikana Kaplan-Meier-analyysillä laskettu tekonivelleikkauksen todennäköisyys oli 0.034, mutta 8 – 10 vuoden seurannassa 0.211. Keskimääräinen aika osteotomiasta tekonivelleikkaukseen oli 6 vuotta. Komplikaatioiden keskiarvo 10 vuoden seurannassa oli 25 %.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Brouwer RW, Jakma TSC, Bierma-Zeinstra SM, Verhagen AP, Verhaar Jan. Osteotomy for treating knee osteoarthritis. Cochrane Database Syst Rev 2005;(1):CD004019
  2. Virolainen P, Aro HT. High tibial osteotomy for the treatment of osteoarthritis of the knee: a review of the literature and a meta-analysis of follow-up studies. Arch Orthop Trauma Surg 2004;124:258-61
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko