Takaisin

Vähäenerginen ruokavalio ja ruokahalua hillitsevä lääkitys polvinivelrikon hoidossa

Näytönastekatsaukset
Jari Arokoski
5.10.2012

Näytön aste: C

Vähäenerginen ruokavalio ja ruokahalua hillitsevä lääkitys saattaa vähentää ylipainoisten polvinivelrikkopotilaiden subjektiivista haittaa.

Japanissa selvitettiin «Toda Y, Toda T, Takemura S ym. Change in body fat,...»1ylipainoisilla (BMI ≥ 26.4) polvinivelrikkoa (KL ≥ 2) sairastavilla naisilla ruokahalua hillitsevän Mazindol-lääkkeen ja NSAID-lääkkeen vaikutusta painoon, polvinivelrikon subjektiiviseen haittaan (Lequesne-indeksi), verenpaineeseen, vartalon rasvapitoisuuteen, veren glukoosi-, triglyseridi-, insuliini- ja kokonaiskolesterolipitoisuuksiin. Lisäksi tutkittavien liikkumista seurattiin askelmittarilla. Hoitotutkimus kesti 6 viikkoa. Tutkimukseen osallistui loppuun saakka 37 naista, jotka oli satunnaistettu hoitoryhmään, joka käytti ruokahalua hillitsevää lääkettä ja NSAID:tä ja kontrolliryhmään, joka käytti pelkästään NSAID:tä.

Hoitoryhmässä paino, BMI, Lequesne-indeksipisteet, vartalon rasvapitoisuus, veren kokonaiskolesteroli ja triglyseridipitoisuus pienenivät merkittävästi enemmän kuin kontrolliryhmässä. Askelmittarilla arvioituna liikkumisen määrässä ei ollut ryhmien välillä eroa. Hoitoryhmässä Lequesne-indeksillä mitatun haitan muutos oli selvimmin yhteydessä vartalon rasvapitoisuuden muutokseen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Tanskassa selvitettiin «Christensen R, Astrup A, Bliddal H. Weight loss: t...»2 vähäkalorisen dieettiohjelman vaikutusta ylipainoisten (n = 80, BMI ≥ 28) polvinivelrikkopotilaiden (KL 2–3) oireisiin kahdeksan viikon satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa. Hoitoryhmäläiset käyttivät vahäkalorista dieettiä (3.4 MJ/vrk) ja kontrolliryhmäläiset proteiinipitoista ruokaohjelmaa (5 MJ/vrk). Molemmat ryhmät saivat ravitsemusterapeutin ohjauksen 1.5 tuntia viikoittain kahdeksan viikon ajan. Lopputulosmuuttujina olivat paino, vartalon rasvapitoisuus (bioimpedanssimenetelmä) ja subjektiiviset polvinivelrikon oireet arvioituna WOMAC:n ja Lequesnen haitta-asteikoilla. Dieettiryhmän paino tippui 11.1 % ja kontrolliryhmän 4.3 %, keskimääräinen ryhmien välinen tilastollisesti merkittävä ero oli 6.8 % (95 % luottamusväli 5.5–8.1 %).

Yhteenlaskettu WOMAC:n pistemäärä pieneni merkittävästi enemmän dieettiryhmässä kuin kontrolliryhmässä (keskimääräinen ero -219.3 mm, 95 % luottamusväli -369.2–-69.4 mm). WOMAC:n kipu- ja jäykkyysarvioissa ei ollut eroja ryhmien välillä, mutta WOMAC:n toimintakykyosuudessa oli tilastollisesti merkittävä ero ryhmien välillä (keskimääräinen ero -166.9 mm, 95 % luottamusväli -274.5–-59.3 mm). NNT-luku, jotta saadaan ≥ 50 % muutos WOMAC:ssa, oli 3.4 potilasta (95 % luottamusväli 2.1–8.8).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Toda Y, Toda T, Takemura S ym. Change in body fat, but not body weight or metabolic correlates of obesity, is related to symptomatic relief of obese patients with knee osteoarthritis after a weight control program. J Rheumatol 1998;25(11):2181-6 «PMID: 9818662»PubMed
  2. Christensen R, Astrup A, Bliddal H. Weight loss: the treatment of choice for knee osteoarthritis? A randomized trial. Osteoarthritis Cartilage 2005;13(1):20-7 «PMID: 15639633»PubMed