Takaisin

Lonkkavamma lonkkanivelrikon vaaratekijänä

Näytönastekatsaukset
Jari Arokoski
5.9.2012

Näytön aste: C

Lonkkavamma saattaa lisätä lonkkanivelrikon vaaraa.

Englannissa tehdyssä väestöotokseen perustuvassa tapaus-verrokkitutkimuksessa «Cooper C, Inskip H, Croft P ym. Individual risk fa...»1 (vuosina 1993–95) selvitettiin lonkkanivelrikon eri riskitekijöitä (muun muassa vammat). Tutkimuksessa verrattiin 611:tä potilasta (ikä ≥ 45 vuotta, 210 miestä ja 401 naista), jotka olivat menossa tekonivelleikkaukseen, ikä- ja sukupuolivakioituihin verrokkeihin. Lonkkavammojen esiintyminen tiedusteltiin kyselylomakkeella, ja lonkan röntgenkuvat luokiteltiin KL-luokituksen mukaan. Tutkimushenkilöt, tulosten laskennassa käytetyt vakiointimuuttujat ja radiologiset menetelmät on kuvattu kattavasti.

Aikaisempi lonkkavamma lisäsi lonkkanivelrikon riskiä merkittävästi (OR 4.3 (2.2–8.4)).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yhdysvalloissa 1971–75 tehdyssä väestöpohjaisessa National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES I) poikkileikkaustutkimuksessa «Tepper S, Hochberg MC. Factors associated with hip...»2 tutkittiin 2 490 hengen väestöotos (55–74-vuotiaat), joka käsitti useita eri väestöryhmiä. Tutkittavilta otettiin lantion röntgenkuvat, ja ne luokiteltiin KL-luokituksen mukaisesti. Tutkimushenkilöt ja tulosten laskennassa käytetyt vakiointimuuttujat kuvattiin kattavasti.

Miehillä lonkkanivelvamma lisäsi lonkkanivelrikon riskiä merkittävästi (OR 24.2 (3.84–153.1)), mutta ei naisilla.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Suomessa tehty retrospektiivinen kohorttitutkimus «Heliövaara M, Mäkelä M, Impivaara O ym. Associatio...»3 (ns. Mini-Suomi-tutkimus) selvitti muun muassa alaraajaan kohdistuneiden vammojen yhteyttä lonkkanivelrikkoon. Lonkkanivelrikko diagnosoitiin anamneesin ja kliinisen tutkimuksen perustella. Tutkimushenkilöt ja tulosten laskennassa käytetyt vakiointimuuttujat kuvattiin kattavasti.

Alaraajojen vammojen yhteys lonkkanivelrikkoon oli positiivinen (OR 1.9 (1.4–2.6)).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Hongkongissa vuonna 1998 tehdyssä tapaus-verrokkitutkimuksessa «Lau EC, Cooper C, Lam D ym. Factors associated wit...»4 selvitettiin muun muassa lonkkanivelvammojen yhteyttä lonkkanivelrikkoon. Tutkimuksessa verrattiin 138:aa potilasta (ikä ≥ 45 vuotta, 30 miestä ja 108 naista), jotka olivat menossa tekonivelleikkaukseen, ikä ja sukupuolivakioituihin verrokkeihin. Verrokit oli kerätty samanaikaisesti vastaavien sairaaloiden alueiden terveydenhuoltoyksiköistä. Verrokeilta ei otettu lonkan röntgenkuvia. Tulosten laskennassa käytetyt vakiointimuuttujat on kuvattu kattavasti. Aikaisempi lonkkanivelvamma lisäsi lonkkanivelrikon riskiä (OR 25.1 (3.5–181) miehet ja 43.3 (11.7–161) naiset).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Juhakosken ja työryhmän tutkimuksessa hyödynnettiin laajan väestöpohjaisen Mini-Suomi-tutkimuksen aineistoja, johon osallistui 8 000 yli 30-vuotiasta miestä ja naista «Juhakoski R, Heliövaara M, Impivaara O ym. Risk fa...»5. Kaiken kaikkiaan 840 tutkittavaa, jotka eivät kärsineet lonkan nivelrikosta tutkimuksen alkaessa vuosina 1978–1980, tutkittiin uudelleen vuosina 2000–2001. Lonkan mahdollinen ja varma nivelrikko diagnostisoitiin tauti- ja oireanamneesin sekä statuslöydösten perusteella.

Mikä tahansa tuki- ja liikuntaelinvamma lisäsi lonkkanivelrikon riskiä viisinkertaisesti (95 % luottamusväli 1.9–13.3).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Juhakoski R, Heliövaara M, Impivaara O ym. Risk fa...»5: Tämän tutkimuksen kausaliteettipäätelmää heikentää mahdollinen vamma-anamneesin heikko luotettavuus ja lisäksi se, että tutkittavilta kysyttiin mitä tahansa tuki- ja liikuntaelimen vammaa, mikä ei ole spesifikysymys lonkkanivelen vammalle. Toisaalta Mini-Suomi-tutkimusta voidaan pitää laajana ja tasokkaana epidemiologisena tutkimusasetelmana, mutta annetut tiedot eivät anna mahdollisuutta arvioida riittävän tarkasti tutkimuksen validiteettia suhteessa kansainvälisesti yleisemmin hyväksyttyihin nivelrikon diagnostisiin kriteereihin (American College of Rheumatologyn, ACR:n kriteerit). Tämän tutkimuksen osatutkimuksessa (Kuopio OA 2000 Study) varman kliinisen lonkkanivelrikon diagnostinen yhtäpitävyys radiologisen lonkkanivelrikon kanssa oli kohtalainen (kappa-arvo 0.66, 95 % luottamusväli 0.29–1.00) «Kaila-Kangas L, Arokoski J, Impivaara O ym. Associ...»6.

Kirjallisuutta

  1. Cooper C, Inskip H, Croft P ym. Individual risk factors for hip osteoarthritis: obesity, hip injury, and physical activity. Am J Epidemiol 1998;147:516-22 «PMID: 9521177»PubMed
  2. Tepper S, Hochberg MC. Factors associated with hip osteoarthritis: data from the First National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES-I). Am J Epidemiol 1993;137:1081-8 «PMID: 8317437»PubMed
  3. Heliövaara M, Mäkelä M, Impivaara O ym. Association of overweight, trauma and workload with coxarthrosis. A health survey of 7,217 persons. Acta Orthop Scand 1993;64:513-8 «PMID: 8237314»PubMed
  4. Lau EC, Cooper C, Lam D ym. Factors associated with osteoarthritis of the hip and knee in Hong Kong Chinese: obesity, joint injury, and occupational activities. Am J Epidemiol 2000;152:855-62 «PMID: 11085397»PubMed
  5. Juhakoski R, Heliövaara M, Impivaara O ym. Risk factors for the development of hip osteoarthritis: a population-based prospective study. Rheumatology (Oxford) 2009;48:83-7 «PMID: 19056801»PubMed
  6. Kaila-Kangas L, Arokoski J, Impivaara O ym. Associations of hip osteoarthritis with history of recurrent exposure to manual handling of loads over 20 kg and work participation: a population-based study of men and women. Occup Environ Med 2011;68:734-8 «PMID: 21245478»PubMed