Takaisin

Liikunta lonkkanivelrikon vaaratekijänä

Näytönastekatsaukset
Jari Arokoski
5.9.2012

Näytön aste: C

Raskas liikunta saattaa lisätä lonkkanivelrikon vaaraa.

Julkaisuvuodet 1966 – 2000 (huhtikuu) kattavaan systemaattiseen analyysiin «Lievense AM, Bierma-Zeinstra SM, Verhagen AP ym. I...»1 oli otettu mukaan 12 lonkkanivelrikkoa koskevaa Euroopassa, ja Yhdysvalloissa tehtyä tutkimusta (1 kohorttitutkimus ja 23 tapaus-verrokkitutkimusta). Lähteenä MEDLINE (1966 – 2000 (huhtikuu), EMBASE (1980 – 2000 (huhtikuu) ja Cochrane (1993 – 2000 (huhtikuu).

Tutkimus hyväksyttiin systemaattiseen katsaukseen, jos se täytti seuraavat kriteerit:

  1. tutkimuksen yksi tavoite oli tutkia lonkkanivelrikon ja liikunnan välistä yhteyttä,
  2. artikkeli oli kirjoitettu englanniksi, saksaksi, hollanniksi, ranskaksi, tanskaksi, norjaksi tai ruotsiksi,
  3. artikkeli on täyspitkä julkaisu,
  4. lonkkanivelrikko oli diagnosoitu joko radiologisesti ja/tai kliinisesti tai potilaille oli tehty lonkkatekonivelleikkaus tai he odottivat lonkkatekonivelleikkausta ja
  5. kysymyksessä oli joko kohortti- tai tapaus-verrokkitutkimus.

Tutkimusten mukaanotto katsaukseen validoitiin tutkimusten pisteytyslaatumenetelmällä. Lonkkanivelrikkoa koskevat tutkimukset olivat heterogeenisiä niin lonkkanivelrikon diagnoosin kuin käytettyjen vakiointimuuttujien suhteen. Yksittäiset tutkimukset on esitelty taulukkomuodossa (populaatio, kontrolliaineisto, lonkkanivelrikon määritysmenetelmä, tulosten vakioimisessa käytetyt muuttujat, tulokset luottamusväleineen ja tutkimuksen validiteettipisteet). Tehdyt tapaus-verrokkitutkimukset arvioitiin erikseen eri liikuntamuodoissa (juoksu, jalkapallo, voimailulajit, baletti ja sekalajit).

Katsauksen mukaan liikunnallinen aktiivisuus on kohtalaisesti positiivisesti yhteydessä lonkkanivelrikkoon (OR keskimäärin 2). Yksittäislajeista myös juoksuliikunnan ja lonkkanivelrikon välillä olisi kohtuullinen positiivinen yhteys (OR 2) ja voimalajien osalta näyttö on vähäinen. Jalkapallon ja baletin osalta tulokset ovat ristiriitaisia

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Michaelsson työryhmineen selvitti prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa «Michaëlsson K, Byberg L, Ahlbom A ym. Risk of seve...»2 Vasaloppet-hiihtotapahtumaan (90 km:n hiihto) osallistuvien riskiä sairastua polvi- ja lonkkanivelrikkoon. Tutkittavat (48 574 miestä ja 5 409 naista) olivat osallistuneet kyseiseen hiihtotapahtumaan ainakin kerran vuosina 1989–98. Tutkittavien tiedot yhdistettiin kansalliseen lonkkatekonivelrekisteriin. Seuranta-aikana (keskimäärin kymmenen vuotta) 356 tutkittavalle tehtiin lonkan tekonivelleikkaus.

Niillä, jotka olivat osallistuneet ≥ 5 kertaa kilpailuun, oli 1.59-kertainen riski (hazard ratio) (95 % luottamusväli 1.15–2.20) lonkan tekonivelleikkaukseen kuin ne, jotka olivat osallistuneet vain kerran hiihtotapahtumaan. Myös ne, joilla oli nopea tulosaika, olivat suuremmassa riskissä lonkan tekonivelleikkaukseen kuin ne, joiden tulosaika oli heikko.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Lievense AM, Bierma-Zeinstra SM, Verhagen AP ym. I...»1:Arvioijat esittävät kriittisen pohdinnan tuloksen suhteen, koska maailmalla ei ole tehty riittävästi prospektiivisia kohorttitutkimuksia.

Kirjallisuutta

  1. Lievense AM, Bierma-Zeinstra SM, Verhagen AP ym. Influence of sporting activities on the development of osteoarthritis of the hip: a systematic review. Arthritis Rheum 2003;49:228-36 «PMID: 12687515»PubMed
  2. Michaëlsson K, Byberg L, Ahlbom A ym. Risk of severe knee and hip osteoarthritis in relation to level of physical exercise: a prospective cohort study of long-distance skiers in Sweden. PLoS One 2011;6:e18339 «PMID: 21479136»PubMed