Hollannissa vuosina 1975–78 tehdyssä kohorttitutkimuksessa «van Saase JL, van Romunde LK, Cats A ym. Epidemiol...»1 tutkittiin satunnaistetulla otannalla 6 585 hengen lähdeväestössä (Zoetermeerin kaupunki, miehet ja naiset, ikä ≥ 20 vuotta) muun muassa radiologisen lonkkanivelrikon esiintyvyyttä eri ikäryhmissä. Heistä ikäryhmistä ≥ 45 vuotta otettiin lonkan röntgenkuvat, jotka analysoitiin Kellgren–Lawrence-luokituksen (KL) mukaisesti.
Radiologisen lonkkanivelrikon (≥ KL2) prevalenssi lisääntyi iän myötä (2.6 % ikäryhmässä 45–49 vuotta, 3.8 % ikäryhmässä 60–64 vuotta ja 26 % ikäryhmässä ≥ 80 vuotta).
Suomessa vuodet 2000–2001 kattavaan ≥ 30-vuotiailla henkilöillä tehtyyn väestöpohjaiseen Terveys 2000 poikkileikkaustutkimukseen «Arokoski JPA, Manninen P, Kröger H, Heliövaara M, ...»2 osallistui 8 028 asukasta. Alue vastasi hyvin kaikkia eri yhteiskuntaryhmiä ja alueita Suomessa. Diagnoosi oli tehty yhdenmukaisin kliinisin kriteerein. Kaikkia tutkimukseen valittuja ei tutkittu (kato 7 %).
Lonkkanivelrikko diagnosoitiin kliinisen tilanteen mukaan joko varmaksi tai mahdolliseksi seuraavasti:
Varma nivelrikko diagnosoitiin, jos tutkittavalla oli
Lonkkanivelrikkoa pidettiin mahdollisena, jos
Terveys 2000 tutkimuksessa kliininen lonkkanivelrikko todettiin yli 30-vuotiaista miehistä 4.9 %:lla ja naisista 4.0 %:lla.
Lonkkanivelrikko yleistyy iän myötä. Sitä ei tavata juuri lainkaan alle 45-vuotiailla (esiintyvyys ikäryhmässä 30–44 vuotta miehillä 0.5 % ja naisilla 0.4 %), mutta se lisääntyy erityisesti miehillä 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä (esiintyvyys 12.2 %) ja naisilla samassa ikäryhmässä (esiintyvyys 11.5 %). 75–84-vuotiaiden ikäryhmässä 20.4 %:lla niin miehistä kuin naisista on lonkkanivelrikko.
Lonkkanivelrikon radiologista prevalenssia selvitettiin kanadalaisten tutkijoiden vuonna 2009 julkaisemassa systemaattisessa katsauksessa «Dagenais S, Garbedian S, Wai EK. Systematic review...»4. Systemaattisen hakuun sisällytettiin vuosina 1996–2007 julkaistut englanninkieliset tutkimukset, mitkä selvittivät radiologisen primaarin lonkkanivelrikon prevalenssia aikuisilla. Systemaattiseen katsauksen sisällytettiin lopulta yhteensä 23 tutkimusta, joista 13 oli poikkileikkaustutkimusta, kuusi kohorttitutkimusta, yksi tapaus-verrokkitutkimus ja kolme aikaisempaa tähän aiheeseen liittyvää katsausartikkelia. Radiologisen lonkkanivelrikon prevalenssi oli keskimäärin 8 % (vaihtelu 0.9–27 %).
Prevalenssi lisääntyi iän myötä; keskimääräinen prevalenssin nousu viittä ikävuotta kohden oli 1.2 % ikäluokasta 35–39-vuotiaat ikäluokkaan 85+-vuotiaat.
Ranskassa selvitettiin oireisen lonkkanivelrikon prevalenssia kaksivaiheisessa väestötutkimuksessa kuudella eri väestöalueella vuosina 2007–2009 «Guillemin F, Rat AC, Mazieres B ym. Prevalence of ...»5. Satunnaistetulla puhelinotannalla haastateltiin puhelimitse yhteensä 63 232 ihmistä. Heistä 40–75-vuotiaille tehtiin kartoittava puhelinhaastattelu ja tiedusteltiin, onko tutkittavalla ollut viimeisen neljän viikon aikana kipua lonkan/nivusen/yläreiden alueella, kipua lonkan/nivusen/yläreiden alueella kävellessä portaita ylös tai alas, lonkan liikerajoitusta tai todettua lonkkanivelrikkoa. Jos tutkittava vastasi yhteenkään kysymykseen positiivisesti, hänet kutsuttiin kliiniseen ja lonkan radiologiseen tutkimukseen. Lonkkanivelrikko arvioitiin radiologisella KL-luokituksella. Tutkittavaa pidettiin lonkkanivelrikkoisena (n = 317), jos KL-luokka oli ≥ 2 ja kliiniset tutkimuslöydökset täyttivät ACR:n kriteerit. Lonkkanivelrikon kliinis-radiologinen prevalenssi oli 40–75-vuotiaiden ikäryhmässä miehillä 1.9 % ja naisilla 2.5 %.
Lonkkanivelrikon kliinis-radiologinen prevalenssi lisääntyi iän myötä miehillä (1.0 % ikäryhmässä 40–49 vuotta, 1.6 % ikäryhmässä 50–59 vuotta, 3.2 % ikäryhmässä 60–69 vuotta ja 3.9 % ikäryhmässä 70–75 vuotta). Lonkkanivelrikon kliinis-radiologinen prevalenssi lisääntyi iän myötä myös naisilla (0.8 % ikäryhmässä 40–49 vuotta, 2.2 % ikäryhmässä 50–59 vuotta, 4.2 % ikäryhmässä 60–69 vuotta ja 5.1 % ikäryhmässä 70–75 vuotta).
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentit:
«van Saase JL, van Romunde LK, Cats A ym. Epidemiol...»1: Tärkeä tutkimus, koska väestöpohjaisessa asetelmassa tutkittiin radiologisen lonkkanivelrikon esiintyvyyttä Euroopassa.
«Arokoski JPA, Manninen P, Kröger H, Heliövaara M, ...»2: Terveys 2000 tutkimusta voidaan pitää laajana ja tasokkaana epidemiologisena tutkimusasetelmana, mutta annetut tiedot eivät anna mahdollisuutta arvioida riittävän tarkasti tutkimuksen validiteettia suhteessa kansainvälisesti yleisemmin hyväksyttyihin nivelrikon diagnostisiin kriteereihin (American College of Rheumatologyn, ACR:n kriteerit). Tässä tutkimuksessa ei selvitetty radiologisen lonkkanivelrikon esiintyvyyttä. Tämän tutkimuksen osatutkimuksessa (Kuopio OA 2000 Study) kliinisen varman lonkkanivelrikon diagnostinen yhtäpitävyys radiologisen lonkkanivelrikon kanssa oli kohtalainen (kappa-arvo 0.66, 95 % luottamusväli 0.29–1.00) «Kaila-Kangas L, Arokoski J, Impivaara O ym. Associ...»3.