KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Lonkkanivelrikon esiintyvyys

Näytönastekatsaukset
5.9.2012
Jari Arokoski

Näytön aste = A

Radiologisen ja kliinisen lonkkanivelrikon esiintyvyys lisääntyy ikääntyessä.

Hollannissa vuosina 1975–78 tehdyssä kohorttitutkimuksessa «van Saase JL, van Romunde LK, Cats A ym. Epidemiology of osteoarthritis: Zoetermeer survey. Comparison of radiological osteoarthritis in a Dutch population with that in 10 other populations. Ann Rheum»1 tutkittiin satunnaistetulla otannalla 6 585 hengen lähdeväestössä (Zoetermeerin kaupunki, miehet ja naiset, ikä ≥ 20 vuotta) muun muassa radiologisen lonkkanivelrikon esiintyvyyttä eri ikäryhmissä. Heistä ikäryhmistä ≥ 45 vuotta otettiin lonkan röntgenkuvat, jotka analysoitiin Kellgren–Lawrence-luokituksen (KL) mukaisesti.

Radiologisen lonkkanivelrikon (≥ KL2) prevalenssi lisääntyi iän myötä (2.6 % ikäryhmässä 45–49 vuotta, 3.8 % ikäryhmässä 60–64 vuotta ja 26 % ikäryhmässä ≥ 80 vuotta).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Suomessa vuodet 2000–2001 kattavaan ≥ 30-vuotiailla henkilöillä tehtyyn väestöpohjaiseen Terveys 2000 poikkileikkaustutkimukseen «Arokoski JPA, Manninen P, Kröger H, Heliövaara M, Nykyri E, Impivaara O. Hip and knee pain and osteoarthritis. In book: Musculoskeletal disorders and diseases in Finland. Results of the Health 2000 Su»2 osallistui 8 028 asukasta. Alue vastasi hyvin kaikkia eri yhteiskuntaryhmiä ja alueita Suomessa. Diagnoosi oli tehty yhdenmukaisin kliinisin kriteerein. Kaikkia tutkimukseen valittuja ei tutkittu (kato 7 %).

Lonkkanivelrikko diagnosoitiin kliinisen tilanteen mukaan joko varmaksi tai mahdolliseksi seuraavasti:

Varma nivelrikko diagnosoitiin, jos tutkittavalla oli

  1. vakuuttava dokumentti varmasti diagnosoidusta lonkka-artroosista tai yksiselitteisesti artroosin vuoksi tehty lonkan endoproteesileikkaus tai
  2. lonkan statuksessa selvät nivelrikkolöydökset: vähintään kohtalainen liikerajoitus ekstensiossa (ekstensiovajaus yli 5 astetta) TAI sisärotaatiossa (liikkuvuus alle 20 astetta) TAI ulkorotaatiossa (liikkuvuus alle 30 astetta). Liikearkuus antaa diagnoosille lisätukea tai
  3. lonkan statuksessa nivelrikkodiagnoosia tukevia löydöksiä (= lievä liikerajoitus ekstensiossa (ekstensiovajaus alle 5 astetta) TAI sisärotaatiossa (liikkuvuus 20–30 astetta) TAI ulkorotaatiossa (liikkuvuus 30–40 astetta) TAI vähintään kohtalainen liikerajoitus abduktio-adduktiossa (liikkuvuus alle 50 astetta) JA lisäksi joko dokumentti, josta ilmenee lonkka-artroosin diagnoosi muttei lähemmin diagnoosin perusteita TAI tutkittava kuvaa lonkka-artroosiin tyypillisesti sopivat oireet (kankeus ja kipu liikkeelle lähtiessä tai nivelkivun provosoituminen pitkittyneessä rasituksessa).

Lonkkanivelrikkoa pidettiin mahdollisena, jos

  1. tutkittavalla on lonkan endoproteesi ja artroosianamneesi ennen operaatiota, mutta tautianamneesi ei ole täysin yksiselitteinen tai
  2. tautianamneesi ilman dokumenttia tai dokumentti, josta ilmenee lonkka-artroosin diagnoosi muttei lähemmin diagnoosin perusteita, ja lisäksi tutkittava kuvaa lonkka-artroosiin tyypillisesti sopivat oireet, mutta status ei tue diagnoosia tai
  3. lonkan statuksessa mahdolliseen nivelrikkoon viittaavia löydöksiä (lievä liikerajoitus ekstensiossa TAI sisä- TAI ulkorotaatiossa TAI vähintään kohtalainen liikerajoitus abduktio-adduktiossa), vaikka anamneesi ei tukisikaan diagnoosia.

Terveys 2000 tutkimuksessa kliininen lonkkanivelrikko todettiin yli 30-vuotiaista miehistä 4.9 %:lla ja naisista 4.0 %:lla.

Lonkkanivelrikko yleistyy iän myötä. Sitä ei tavata juuri lainkaan alle 45-vuotiailla (esiintyvyys ikäryhmässä 30–44 vuotta miehillä 0.5 % ja naisilla 0.4 %), mutta se lisääntyy erityisesti miehillä 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä (esiintyvyys 12.2 %) ja naisilla samassa ikäryhmässä (esiintyvyys 11.5 %). 75–84-vuotiaiden ikäryhmässä 20.4 %:lla niin miehistä kuin naisista on lonkkanivelrikko.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Lonkkanivelrikon radiologista prevalenssia selvitettiin kanadalaisten tutkijoiden vuonna 2009 julkaisemassa systemaattisessa katsauksessa «Dagenais S, Garbedian S, Wai EK. Systematic review of the prevalence of radiographic primary hip osteoarthritis. Clin Orthop Relat Res 2009;467:623-37 »4. Systemaattisen hakuun sisällytettiin vuosina 1996–2007 julkaistut englanninkieliset tutkimukset, mitkä selvittivät radiologisen primaarin lonkkanivelrikon prevalenssia aikuisilla. Systemaattiseen katsauksen sisällytettiin lopulta yhteensä 23 tutkimusta, joista 13 oli poikkileikkaustutkimusta, kuusi kohorttitutkimusta, yksi tapaus-verrokkitutkimus ja kolme aikaisempaa tähän aiheeseen liittyvää katsausartikkelia. Radiologisen lonkkanivelrikon prevalenssi oli keskimäärin 8 % (vaihtelu 0.9–27 %).

Prevalenssi lisääntyi iän myötä; keskimääräinen prevalenssin nousu viittä ikävuotta kohden oli 1.2 % ikäluokasta 35–39-vuotiaat ikäluokkaan 85+-vuotiaat.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Ranskassa selvitettiin oireisen lonkkanivelrikon prevalenssia kaksivaiheisessa väestötutkimuksessa kuudella eri väestöalueella vuosina 2007–2009 «Guillemin F, Rat AC, Mazieres B ym. Prevalence of symptomatic hip and knee osteoarthritis: a two-phase population-based survey. Osteoarthritis Cartilage 2011;19:1314-22 »5. Satunnaistetulla puhelinotannalla haastateltiin puhelimitse yhteensä 63 232 ihmistä. Heistä 40–75-vuotiaille tehtiin kartoittava puhelinhaastattelu ja tiedusteltiin, onko tutkittavalla ollut viimeisen neljän viikon aikana kipua lonkan/nivusen/yläreiden alueella, kipua lonkan/nivusen/yläreiden alueella kävellessä portaita ylös tai alas, lonkan liikerajoitusta tai todettua lonkkanivelrikkoa. Jos tutkittava vastasi yhteenkään kysymykseen positiivisesti, hänet kutsuttiin kliiniseen ja lonkan radiologiseen tutkimukseen. Lonkkanivelrikko arvioitiin radiologisella KL-luokituksella. Tutkittavaa pidettiin lonkkanivelrikkoisena (n = 317), jos KL-luokka oli ≥ 2 ja kliiniset tutkimuslöydökset täyttivät ACR:n kriteerit. Lonkkanivelrikon kliinis-radiologinen prevalenssi oli 40–75-vuotiaiden ikäryhmässä miehillä 1.9 % ja naisilla 2.5 %.

Lonkkanivelrikon kliinis-radiologinen prevalenssi lisääntyi iän myötä miehillä (1.0 % ikäryhmässä 40–49 vuotta, 1.6 % ikäryhmässä 50–59 vuotta, 3.2 % ikäryhmässä 60–69 vuotta ja 3.9 % ikäryhmässä 70–75 vuotta). Lonkkanivelrikon kliinis-radiologinen prevalenssi lisääntyi iän myötä myös naisilla (0.8 % ikäryhmässä 40–49 vuotta, 2.2 % ikäryhmässä 50–59 vuotta, 4.2 % ikäryhmässä 60–69 vuotta ja 5.1 % ikäryhmässä 70–75 vuotta).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Polvi- ja lonkkanivelrikko 1

Kommentit:

«van Saase JL, van Romunde LK, Cats A ym. Epidemiology of osteoarthritis: Zoetermeer survey. Comparison of radiological osteoarthritis in a Dutch population with that in 10 other populations. Ann Rheum»1: Tärkeä tutkimus, koska väestöpohjaisessa asetelmassa tutkittiin radiologisen lonkkanivelrikon esiintyvyyttä Euroopassa.

«Arokoski JPA, Manninen P, Kröger H, Heliövaara M, Nykyri E, Impivaara O. Hip and knee pain and osteoarthritis. In book: Musculoskeletal disorders and diseases in Finland. Results of the Health 2000 Su»2: Terveys 2000 tutkimusta voidaan pitää laajana ja tasokkaana epidemiologisena tutkimusasetelmana, mutta annetut tiedot eivät anna mahdollisuutta arvioida riittävän tarkasti tutkimuksen validiteettia suhteessa kansainvälisesti yleisemmin hyväksyttyihin nivelrikon diagnostisiin kriteereihin (American College of Rheumatologyn, ACR:n kriteerit). Tässä tutkimuksessa ei selvitetty radiologisen lonkkanivelrikon esiintyvyyttä. Tämän tutkimuksen osatutkimuksessa (Kuopio OA 2000 Study) kliinisen varman lonkkanivelrikon diagnostinen yhtäpitävyys radiologisen lonkkanivelrikon kanssa oli kohtalainen (kappa-arvo 0.66, 95 % luottamusväli 0.29–1.00) «Kaila-Kangas L, Arokoski J, Impivaara O ym. Associations of hip osteoarthritis with history of recurrent exposure to manual handling of loads over 20 kg and work participation: a population-based stud»3.

Kirjallisuutta

  1. van Saase JL, van Romunde LK, Cats A ym. Epidemiology of osteoarthritis: Zoetermeer survey. Comparison of radiological osteoarthritis in a Dutch population with that in 10 other populations. Ann Rheum Dis 1989;48:271-80 «PMID: 2712610»PubMed
  2. Arokoski JPA, Manninen P, Kröger H, Heliövaara M, Nykyri E, Impivaara O. Hip and knee pain and osteoarthritis. In book: Musculoskeletal disorders and diseases in Finland. Results of the Health 2000 Survey Leena Kaila-Kangas (toim.) Publications of the National Public Health Institute. B25/2007:37-41
  3. Kaila-Kangas L, Arokoski J, Impivaara O ym. Associations of hip osteoarthritis with history of recurrent exposure to manual handling of loads over 20 kg and work participation: a population-based study of men and women. Occup Environ Med 2011;68:734-8 «PMID: 21245478»PubMed
  4. Dagenais S, Garbedian S, Wai EK. Systematic review of the prevalence of radiographic primary hip osteoarthritis. Clin Orthop Relat Res 2009;467:623-37 «PMID: 19037710»PubMed
  5. Guillemin F, Rat AC, Mazieres B ym. Prevalence of symptomatic hip and knee osteoarthritis: a two-phase population-based survey. Osteoarthritis Cartilage 2011;19:1314-22 «PMID: 21875676»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Polvi- ja lonkkanivelrikko
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko