KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Risperidoni dementiaan liittyvien vaikeiden käytösoireiden hoidossa

Näytönastekatsaukset
7.9.2016
Hannu Koponen

Näytön aste: A

Risperidoni on tehokas dementiaan liittyvien vaikeiden käytösoireiden hoidossa.

Katzin ja työtovereiden «Katz IR, Jeste DV, Mintzer JE ym. Comparison of risperidone and placebo for psychosis and behavioral disturbances associated with dementia: a randomized, double-blind trial. Risperidone Study Group. J»1 tutkimuksessa verrattiin satunnaistetussa kaksoissokeassa 12 viikkoa kestäneessä koejärjestelyssä eri risperidoniannosten (0,5, 1 tai 2 mg/vrk) tehoa lumeeseen Alzheimerin tautiin, vaskulaariseen dementiaan tai näiden yhdistelmään liittyvästä vaikeasta dementiasta kärsivillä 625 vanhainkodissa tai pitkäaikaissairaalassa hoidettavana olleella potilaalla. Diagnoosi perustui DSM-IV:aan, potilaiden keski-ikä oli 82,7 vuotta ja 67,8 % heistä oli naisia. Tutkimukseen osallistui 40 yhdysvaltalaista tutkimuskeskusta, tutkimus kesti 12 viikkoa, ja 70 % potilaista osallistui tutkimukseen loppuun saakka.

BEHAVE-AD-asteikolla tarkasteltuna risperidoni vähensi asteikon kokonaispistemäärää (lume -5,2, 0,5 mg risperidonia -6,4, 1 mg -7,4 ja 2 mg -8,5; p < 0,001), yli 50 % vähenemä todettiin 1 mg:n annosryhmässä 45 %:lla (p = 0,02) ja 2 mg:lla 50 %:lla (p = 0,002). Vastaava tulos ilmeni myös Cohen–Mansfield Agitation Inventory asteikolla arvioituna verbaalisessa ja fyysisessä aggressiivisuudessa (p = 0,006 ja p < 0,001). Oireiden lievittyminen alkoi tulla esille 1 viikon kuluttua hoidon alusta. Potilaiden sukupuoli tai rotu ei vaikuttanut tuloksiin, sen sijaan yli 85-vuotiaat potilaat hyötyivät hoidosta enemmän. Aktiivia lääkehoitoa saaneiden potilaiden MMSE-pisteiden muutos ei poikennut lumeryhmästä, muutos tutkimuksen alun ja lopun välillä oli alle 0,5 pistettä. 2 mg:n annokseen liittyi enemmän haittaoireita kuin pienempiin risperidoniannoksiin, ja 24 % tätä annosta saaneista keskeytti haittavaikutusten vuoksi (lumeella 12 %, 0,5 mg:lla 8 ja 1 mg:lla 16 %). Tutkimuksen aikana kuoli 30 potilasta, joista 5 kuului lumeryhmään ja 6, 13 ja 6 potilasta 0,5, 1 ja 2 mg risperidonia saaneisiin ryhmiin, ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Brodatyn ja työtovereiden tutkimuksessa «Brodaty H, Ames D, Snowdon J ym. A randomized placebo-controlled trial of risperidone for the treatment of aggression, agitation, and psychosis of dementia. J Clin Psychiatry 2003;64(2):134-43. »2 vasteen mukaan valittua risperidoniannosta verrattiin lumeeseen 345 vanhainkotipotilaalla, joilla oli Alzheimerin tautiin, vaskulaariseen dementiaan tai näiden yhdistelmään liittyvä vaikea dementia DSM-IV:n mukaan määriteltynä. Tutkimus suoritettiin Australiassa ja Uudessa Seelannissa, ja se kesti 12 viikkoa. Potilaiden keski-ikä oli 83 vuotta, naisia oli 72 % ja tutkimuksen loppuun asti oli mukana 67 % lumeryhmästä ja 73 % risperidoniryhmästä. Potilaat satunnaistettiin saamaan joko lumetta tai 2 mg:aan/vrk asti risperidonia, keskimääräinen annos oli 0,95 mg risperidonia.

Risperidoni osoittautui tehokkaaksi aggression, agitaation ja psykoosioireiden hoidoksi lumeeseen verrattuna arvioituna Cohen–Mansfield Agitation Inventoryn aggressioasteikolla, joka oli pääasiallinen tulosmuuttuja (risperidoni -9 ja lume -4 pistettä; p < 0,001), BEHAVE-AD:n kokonaispistemäärällä (risperidoni -8 ja lume -3 pistettä; p < 0,001) ja sen psykoosiosiolla (p = 0,004). Risperidonihoitoon liittyneet tavallisimmat haittaoireet olivat väsymys, kaatuminen, vammat ja virtsatieinfektio. Vakavien haittatapahtumien määrissä ei ryhmien välillä ollut eroja (21–23 %). 5:llä risperidoniryhmään kuuluneista potilaista todettiin aivoinfarkti ja 1:llä TIA tutkimuksen aikana. Kaikilla näillä potilailla oli joko verenpainetauti tai diabetes, ja 5:llä heistä oli vaskulaarinen dementia ja 1:llä Alzheimerin tauti. 4 lumeryhmän ja 6 risperidoniryhmän potilasta kuoli tutkimuksen aikana, heistä 2 risperidoniryhmään kuulunutta aivoverenkiertohäiriöoireistoon.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

De Deyn ja työtovereiden tutkimuksessa «De Deyn PP, Rabheru K, Rasmussen A ym. A randomized trial of risperidone, placebo, and haloperidol for behavioral symptoms of dementia. Neurology 1999;53(5):946-55. »3 verrattiin risperidonia ja haloperidolia lumeeseen 344 potilaalla, joilla oli Alzheimerin tautiin, vaskulaariseen dementiaan tai näiden yhdistelmään liittyvä vaikea dementia DSM-IV:n mukaan määriteltynä. Tutkimus kesti 13 viikkoa, se suoritettiin 8 maassa (Kanada, Sveitsi, Englanti, Irlanti, Belgia, Tanska, Hollanti ja Ruotsi), ja kaikki siihen osallistuneet potilaat olivat laitoshoidossa. Potilaiden keski-ikä oli 81 vuotta, 56 % potilaista oli naisia, 68 % oli mukana tutkimuksen loppuun asti. Potilaat satunnaistettiin lumeryhmään tai vasteen mukaan sovitetusti haloperidolia tai risperidonia 0,5–4 mg/vrk, keskimäärin käytetty risperidoniannos oli 1,1 mg/vrk ja haloperidoliannos 1,2 mg/vrk.

Tutkimuksen pääasiallinen tuloskriteeri oli 30 % lasku BEHAVE-AD-pisteissä, jossa ryhmät eivät kuitenkaan poikenneet toisistaan tilastollisesti. Sen sijaan risperidoni että haloperidoli olivat lumetta tehokkaampia BEHAVE-AD:n kokonaispistemäärän laskun (tutkimuksen lopussa risperidoni 8,6, haloperidoli 7,5 ja lume 6,2; p = 0,05) tai Cohen–Mansfield Agitation Inventoryn aggressio-osion pisteiden laskun (risperidoni 8,3, haloperidoli 3,6, lume 4,9; p = 0,02) perusteella arvioituna. Risperidoni oli paremmin siedetty kuin haloperidoli. Risperidoniryhmän ja lumeryhmän ekstrapyramidaalioireiden määrä eivät poikenneet toisistaan, sen sijaan haloperidolilla niitä oli merkitsevästi enemmän. Tavallisimmat haittaoireet olivat uneliaisuus, agitaatio ja kaatuminen. Vakavien haittatapahtumien määrissä ei ryhmien välillä ollut eroja.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Mowlan ja Panin tutkimuksessa «Mowla A, Pani A. Comparison of topiramate and risperidone for the treatment of behavioral disturbances of patients with Alzheimer disease: a double-blind, randomized clinical trial. J Clin Psychopharm»4 verrattiin satunnaistetussa, kaksoissokeassa tutkimusasetelmassa topiramaattia ja risperidonia käytösoireiden hoidossa 48:lla Alzheimerin tautia sairastavalla avohoitopotilaalla, joiden keski-ikä oli 74,7 vuotta ja joista 61 % oli naisia. Tutkimuksessa lääkehoito kesti 8 viikkoa, käytetty topiramaatin annos oli 25–50 mg (keskimäärin 44 mg) ja risperidonin annos 0,5–2 mg (keskimäärin 1,9 mg) vuorokaudessa yhtenä annoksena. Topiramaatti aloitettiin annoksella 25 mg/vrk, ja sen annos nostettiin 50 mg:aan 2 viikon kuluttua, mutta mahdollisten merkittävien haittojen ilmetessä annos voitiin palauttaa tasolle 25 mg/vrk. Risperidoni aloitettiin 0,25 mg:lla vuorokaudessa ja sen annos kaksinkertaistettiin viikoittain, kunnes saavutettiin 2 mg:n annos. Risperidoniannosta voitiin laskea mahdollisten merkittävien haittavaikutusten ilmaantuessa. Tutkimuksen tulosmuuttujina toimivat Cohen-Mansfield Agitation Inventory (CMAI), Neuropsychiatric Inventory (NPI) ja Clinical Global Impression (CGI).

Tutkimukseen osallistui loppuun saakka 21 topiramaattiryhmän 25:stä potilaasta ja 20 risperidoniryhmän 23:sta potilaasta. Tavallisimmat haittaoireet olivat topiramaatilla uupumus ja ruokahaluttomuus (kumpaakin 50 %:lla) ja risperidonilla akatisia (66 %) sekä vatsaoireet (33 %).

Tutkimuksen aikana kummankin ryhmän NPI:lla mitatut käytösoireet lievittyivät merkittävästi, NPI-kokonaispisteet laskivat 51,6 (± 4,1):sta 41,1 (± 3,4):aan topiramaattiryhmässä ja 50,8 (± 4,9):sta 38,0 (±6,7):aan risperidoniryhmässä (p = 0,000). Myös agitaatio-oireet lievittyivät (CMAI laski topiramaattiryhmässä 58,6 (± 4,2):sta 53,0 (± 4,2):een ja risperidoniryhmässä 54,2 (± 5,5):sta 48,0 (± 3,9):aan; p = 0,001. Ryhmien välillä ei ollut eroa oirelievittymän määrässä. Tutkimuksen aikana potilaiden Mini-Mental State Examination -pisteet eivät muuttuneet. Tutkijoiden mukaa risperidonin ja topiramaatin välillä ei ollut eroa tehossa Alzheimerin tautiin liittyviin käytösoireisiin.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Hoitoryhmien potilasmäärät olivat pieniä.

Freund-Levin ja työtovereiden avoimessa tutkimuksessa «Freund-Levi Y, Jedenius E, Tysen-Bäckström AC ym. Galantamine versus risperidone treatment of neuropsychiatric symptoms in patients with probable dementia: an open randomized trial. Am J Geriatr Psych»5 verrattiin galantamiinia ja risperidonia muistisairauksiin liittyvien käytösoireiden hoidossa 100 potilaalla (keski-ikä 78,7 ± 7,5 vuotta, naisia 67 %), jotka satunnaistettiin jommallekummalle lääkkeelle suhteessa 1:1. Potilaat kärsivät joko Alzheimerin taudista (34 %), sekamuotoisesta muistisairaudesta (27 %), vaskulaarisesta dementiasta (18 %), frontotemporaalidementiasta (3 %), Parkinsonin taudin muistisairaudesta (2 %), tarkemmin määrittelemättömästä muistisairaudesta (4 %) tai lievästä kognitiivisesta heikkenemisestä (12 %). Potilailla tuli olla vähintään 2 viikkoa kestäneitä käytösoireita ja NPI-asteikkopisteiden piti olla 10 tai enemmän. Potilaat olivat käytösoireiden vuoksi aluksi hoidettavana geropsykiatrisella osastolla (galantamiiniryhmässä 15,3 ± 5,9 päivää ja risperidoniryhmässä 14,8 ± 4,6 päivää), jonka jälkeen potilaat palasivat pääsääntöisesti koteihinsa, ja tutkimus jatkui avohoitokäyntien muodossa. Galantamiinia annosteltiin 4 mg x 2:sti vuorokaudessa ensimmäisen viikon ajan, 8 mg x 2 toisella tutkimusviikolla ja sen jälkeen 12 mg x 2. Risperidoni aloitettiin 0,25 mg x 2:sti vuorokaudessa, 2. viikon annos oli 0,5 mg x 2 ja sen jälkeen 3. viikosta eteenpäin 1 + 0,5 mg/vrk. 91 potilasta kävi 12 viikkoa kestäneen tutkimuksen loppuun, keskeyttäneistä 3 oli galantamiiniryhmässä ja 6 risperidoniryhmässä. Tutkimuksen aikana 4 potilasta kuoli, kuolemat eivät liittyneet tutkimuslääkityksiin. Tutkimuksen aikana raportoitujen haittaoireiden määrässä ei ollut tilastollista eroa.

Tutkimuksen alussa NPI-pisteet olivat 51,0 (SD 25,8) ja MMSE 20,1 (SD 4,6) eikä risperidoni- ja galantamiiniryhmien välillä ollut eroja. Oireet lievittyivät molemmissa hoitoryhmissä, ja tutkimuksen loppuessa NPI-pisteet olivat galantamiiniryhmässä 16,7 (SD 15,6) ja risperidoniryhmässä 17,9 (SD 16,3) eikä kokonaispisteiden välillä ollut tilastollista eroa tutkimuksen lopussa. Risperidoni lievitti galantamiinia paremmin ärtyneisyyttä ja galantamiinilla oli puolestaan suotuisa vaikutus kognitioon (MMSE-pisteet lisääntyivät keskimäärin 2,8 pistettä), jota ei risperidonilla ollut.

Tutkijat esittävät, että galantamiinia voidaan käyttää sen paremman siedettävyyden vuoksi muistisairauksiin liittyvien käytösoireiden ensisijaislääkkeenä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Hoitoryhmien potilasmäärät olivat pieniä.

Teranishin ja työtovereiden satunnaistetussa kaksoissokeassa tutkimuksessa «Teranishi M, Kurita M, Nishino S ym. Efficacy and tolerability of risperidone, yokukansan, and fluvoxamine for the treatment of behavioral and psychological symptoms of dementia: a blinded, randomized»6 verrattiin risperidonia, fluvoksamiinia ja yokukansania muistisairauksiin liittyvien käytösoireiden hoidossa. Viimeksi mainittu yokukansan on 1500-luvulla kehitetty, perinnelääkinnässä käytetty valmiste, joka on Japanissa hyväksytty lasten neuroosien, univaikeuksien ja ärtyneisyyden hoitoon ja jolla on osoitettu tehoa myös muistisairauksiin liittyvien käytösoireiden hoidossa. Tutkimus kesti 8 viikkoa ja osallistuneita potilaita oli 90, joista 82 tuli mukaan tutkimukseen. Potilaat lähetettiin tutkimussairaalaan kodeistaan tai vanhainkodeista, joissa käytösoireet hankaloittivat tai estivät heidän hoitoaan. Potilaiden muistisairaus oli joko Alzheimerin tauti, Lewyn kappale -tauti tai vaskulaarinen dementia. Tutkimuksen alussa potilaiden psykotrooppiset lääkkeet lopetettiin. Potilaiden wash out jakso (lääkkeistä vierottaminen) kesti vähintään 1 viikon, jona aikana potilaat saivat vain donepetsiiliä, mikäli se oli aloitettu ennen tutkimusta, tai unilääkettä (tsopikloni tai brotisolaami) tarvittaessa. Wash out -jakson jälkeen potilaat satunnaistettiin joko risperidoniryhmään (0,5–2 mg/vrk), yokukansanryhmään (2,5–7,5 g) tai fluvoksamiiniryhmään (25–200 mg), joita nostettiin risperidonin osalta 0,5–1 mg:n suuruisin annoksin ja fluvoksamiinin osalta 25–50 mg:n suuruisin annoksin. Keskimääräiset risperidoniannokset olivat 1,1 mg (SD 0,63) ja fluvoksamiiniannokset 83,0 mg (SD 55,3) vuorokaudessa. Hoidon tehoa arvioitiin 2, 4, 6 ja 8 viikon kuluttua tutkimuksen alkamisesta. Tutkimusarvioinnit tehneet henkilöt eivät tienneet potilaiden lääkityksiä. 1 risperidonipotilas kuoli äkillisesti tutkimuksen aikana, 2 uloskirjoitettiin sairaalasta ja 4 potilasta lopetti haittaoireiden vuoksi. 76 potilasta osallistui tutkimukseen loppuun saakka.

Tutkimuksen alussa ryhmät eivät eronneet toisistaan ja tutkimuksen aikana kaikkien ryhmien oireet lievittyivät, lievittymisen määrässä ei ollut eroa. NPI-kokonaispisteet laskivat 26,2:sta (SD15,7) 17,7:aan (SD 11,49) risperidonilla ja 23,2:sta (SD 15,53) 12,8:aan (SD 15,2) fluvoksamiinilla, MMSE-pisteissä ei tapahtunut muutosta tutkimuksen aikana. Tavallisimmat tutkimuksen aikana ilmenneet haittaoireet olivat ummetus ja lihasjäykkyys, jotka olivat tavallisimpia risperidoniryhmässä (88 %:lla tässä ryhmässä oli ummetusta ja 19 %:lla lihasjäykkyyttä).

Tutkijoiden mukaan fluvoksamiini (ja yokukansan) olivat risperidonia paremmin siedettyjä mutta teholtaan samanasteisia muistisairauksiin liittyvien käytösoireiden hoidossa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Devanand ja työtoverit «Devanand DP, Mintzer J, Schultz SK ym. Relapse risk after discontinuation of risperidone in Alzheimer's disease. N Engl J Med 2012;367(16):1497-507. »7 selvittivät psykoosi- ja agitaatio-aggressio-oireiden palaamista risperidonihoidon lopettamisen jälkeen Alzheimerin tautia sairastavilla avohoito- tai vanhainkotipotilailla. Tutkimukseen osallistui 180 potilasta, jotka saivat kaikki tutkimuksen avoimessa alkuvaiheessa 16 viikon ajan risperidonia keskimäärin 0,97 mg/vrk (0,25–3 mg/vrk). Lääkityksestä hyötyneistä (30 % lasku NPI-pisteissä) 112 potilaasta 110 potilasta satunnaistettiin joko jatkaman risperidonia koko 32 viikon tutkimuksen ajan, jatkamaan risperidonia 16 viikkoa ja siirtymään sen jälkeen lumeelle tai siirtymään suoraan lumeelle.

Tutkimuksen ensimmäisen 16 viikon aikana psykoosi- tai agitaatio-oireisto uusi useammin lumeryhmässä kuin risperidoniryhmässä (60 % lumepotilaista ja 33 % risperidonipotilaista); riskisuhde 1,94;95 % luottamusväli 1,09–3,45. Tutkimuksen viimeisen osion aikana uusiutumisriski oli korkein ryhmässä, joka siirtyi 16 viikon jälkeen lumeelle (48 %) verrattuna risperidonihoitoa jatkaneiden ryhmään (15 %); riskisuhde 4,88; 95 % luottamusväli 1,08–21,98. Haittaoireiden tai kuolemantapausten määrissä ei ollut eroa tutkimuksen aikana eri ryhmien välillä. Potilaiden MMSE-pisteiden laskussa ei ollut eroja ryhmien välillä. Tutkijoiden mukaan ne potilaat, joiden hoitovaste psykoosi- tai agitaatio-oireille oli ollut vakiintunut 4–8 kuukauden ajan, ovat ainakin 4 kuukauden ajan riskissä edellä mainittujen oireiden uusiutumiselle risperidonilääkityksen käytön lopettamisen jälkeen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Barak työtovereineen vertasi satunnaistetussa kaksoissokeassa tutkimuksessaan «Barak Y, Plopski I, Tadger S ym. Escitalopram versus risperidone for the treatment of behavioral and psychotic symptoms associated with Alzheimer's disease: a randomized double-blind pilot study. Int »8 risperidonin (0,5 mg ensimmäisen viikon aikana, sitten 1 mg/vrk) tehoa essitalopraamiin (5 mg/vrk 1. viikon ajan, sitten 10 mg/vrk) Alzheimerin tautiin liittyvien käytösoireiden hoidossa. Tutkimukseen osallistuneet potilaat olivat vanhuspsykiatriselle osastolle hoitoon tulleita potilaita, joiden MMSE-pisteet olivat 5–24 ja joiden käytösoireet edellyttivät sairaalahoitoa siinä määrin, että he olivat sairaalahoidossa tutkimuksen ajan. Potilaiden keski-ikä oli 78 vuotta ja 67,5 % potilaista jatkoi 6 viikkoa kestäneen tutkimuksen loppuun.

Tutkimuksen aikana NPI-pisteet laskivat 4,7 ± 7,3 pistettä essitalopramiryhmässä ja 7,7 ± 6,8 risperidoniryhmässä, ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Suurempi osa essitalopraamia saaneista potilaista kävi tutkimuksen loppuun.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Tan ym. tarkastelivat «Tan L, Tan L, Wang HF ym. Efficacy and safety of atypical antipsychotic drug treatment for dementia: a systematic review and meta-analysis. Alzheimers Res Ther 2015;7(1):20. »9 systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa risperidonin, olantsapiinin, ketiapiinin, aripipratsolin, tsiprasidonin ja klotsapiinin tehoa muistisairauksiin liittyviin käytösoireisiin. Tutkimus perustui PubMed-, EMBASE- ja Cochrane-tietokantahakuihin ja niistä löydettyihin 23 satunnaistettuun, lumekontrolloituun tutkimukseen, joihin osallistui yhteensä 5 819 potilasta (3 927 potilasta sai aktiivia lääkehoitoa ja 1 892 lumetta). 3 tutkimusta oli tehty aripipratsolilla, 5 olantsapiinilla, 7 ketiapiinilla ja 8 risperidonilla. Pääosa tutkimuksista oli tehty Yhdysvalloissa tai Euroopassa. Missään tutkimuksessa ei ollut eroja aktiivia lääkehoitoa tai lumetta saaneiden ryhmien välillä tutkimuksen alkuvaiheen ominaisuuksissa. Potilaiden keski-ikä vaihteli 77:sta 84 vuoteen ja MMSE-pisteet 4,8:sta 15,7:ään. Tutkimusten kesto vaihteli 6 viikosta 26 viikkoon, potilaiden NPI- ja BPRS-kokonaispisteet olivat vähintään 20 ja/tai BEHAVE-AD-pisteet 15.

15 tutkimusta raportoi NPI-kokonaispistemäärän muutoksen verrattuna lumeeseen. NPI-muutokset olivat merkittäviä aripipratsolilla (-4,4;95 % luottamusväli -7,04 – -1,77). Olantsapiinilla ja ketiapiinilla muutokset eivät olleet merkittäviä (ketiapiinitutkimuksissa muutos oli 50 mg:n vrk-annoksella -4,3 (95 % luottamusväli -8,81–0,21) ja -0,12 100 mg:n ketiapiiniryhmässä (95 % luottamusväli -1,74–1,50). Olantsapiinitutkimuksissa muutos lumeeseen verrattuna oli -2,61 ja 95 % luottamusväli -5,23–0,00). BPRS-kokonaispistemäärän muutos suhteessa lumeeseen oli merkittävä vain aripipratsolilla (-2,03; 95 % luottamusväli -3,44 – -0,62). BEHAVE-AD-kokonaispistemäärää käyttäneissä tutkimuksissa muutos oli merkittävä vain risperidonilla (-1,48;95 % luottamusväli -2,35 – 0,61). Tutkimusten aikana tavallisimmat haittaoireet olivat uneliaisuus, kaatuilu, turvotukset ja virtsatieinfektiot, joiden riski lisääntyi 1,1–1,5-kertaiseksi. Useimmat tutkimukset eivät raportoineet haittoja, jotka esiintyivät vähemmän kuin 20 % tutkimuksen kestosta, joten haittojen tarkkojen määrien vertailu ei ollut mahdollista. MMSE-pisteet laskivat keskimäärin 0,34 pistettä tutkimuksen aikana (95 % luottamusväli -0,65 – -0,03), lasku oli merkittävä aripipratsolilla (-0,99; 95 % luottamusväli -1,65 – -0,33). Mikään tutkimuslääke ei näyttänyt lisäävän kuolleisuutta.

Tutkijoiden mukaan uudemmat psykoosilääkkeet ovat mahdollinen muistisairauksiin liittyvien käytösoireiden hoito, mutta niiden haittaoireet ja kustannukset tulee huomioida.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Muistisairaudet 1

Satunnaistetussa 12 viikkoa kestäneessä risperidoni-haloperidolitutkimuksessa «Chan WC, Lam LC, Choy CN ym. A double-blind randomised comparison of risperidone and haloperidol in the treatment of behavioural and psychological symptoms in Chinese dementia patients. Int J Geriatr »10 Chan ja työtoverit vertasivat yksilöllisesti annosalueella 0,5–2 mg/vrk annostellun haloperidolin ja risperidonin tehoa CMAI- ja BEHAVE-AD-asteikoilla arvioituihin muistisairauksien käytösoireisiin. Potilaita oli kaikkiaan 58, heidän keski-ikänsä oli 80,5 ± 8,2 vuotta ja potilaista 72 % oli naisia. Tutkimuksen alussa potilaat satunnaistettiin 1:1 joko haloperidoli- tai risperidonilääkitykselle. Potilaita hoitavat psykiatrit eivät tienneet potilaan saamaa lääkitystä.

Tutkimuksen viimeisellä viikolla keskimääräinen haloperidoliannos oli 0,90 ± 0,45 mg ja risperidonin annos 0,85 mg ± 0,50 mg. Potilaista 55 (94,8 %) kävi tutkimuksen loppuun. Tutkimuksen lopussa molempien hoitoryhmien CMAI-asteikolla mitatut oireet olivat merkittävästi lievittyneet (haloperidoliryhmässä 46,4 ± 10,5:sta 36,3 ± 10,4:aan, p = 0,000 ja risperidoniryhmässä 48,9 ± 14,5:sta 40,8 ± 16,9:aan, p = 0,002). Haittaoireina haloperidoliryhmässä todettiin päiväsaikaista väsymystä, risperidoniryhmässä puolestaan pahoinvointia ja virtsaumpea.

Tutkijoiden mukaan molemmat lääkkeet lievittivät muistisairauksiin liittyvää agitaatiota ja aggressiivisuutta mutta vain risperidoni lievitti merkittävästi psykoosioireita. Tutkijat pitivät matala-annoksista risperidoni- ja haloperidolihoitoa siedettynä.

Kommentit

Kaikissa 3 ensimmäisessä tutkimuksessa «Katz IR, Jeste DV, Mintzer JE ym. Comparison of risperidone and placebo for psychosis and behavioral disturbances associated with dementia: a randomized, double-blind trial. Risperidone Study Group. J»1, «Brodaty H, Ames D, Snowdon J ym. A randomized placebo-controlled trial of risperidone for the treatment of aggression, agitation, and psychosis of dementia. J Clin Psychiatry 2003;64(2):134-43. »2, «De Deyn PP, Rabheru K, Rasmussen A ym. A randomized trial of risperidone, placebo, and haloperidol for behavioral symptoms of dementia. Neurology 1999;53(5):946-55. »3 tutkimuksen rakenne oli hyvin samanlainen. Kaikkien 3 tutkimuksen potilaat olivat laitoshoidossa, joten näiden tulosten yleistettävyys avohoitopotilaisiin on rajoittunut. Myöhemmissä tutkimuksissa mukana on ollut myös avohoitopotilaita. Barakin ja työtovereineen tutkimuksessa «Barak Y, Plopski I, Tadger S ym. Escitalopram versus risperidone for the treatment of behavioral and psychotic symptoms associated with Alzheimer's disease: a randomized double-blind pilot study. Int »8 hoitoryhmät olivat pieniä ja tutkimusaika vain 6 viikkoa. Teranishin «Teranishi M, Kurita M, Nishino S ym. Efficacy and tolerability of risperidone, yokukansan, and fluvoxamine for the treatment of behavioral and psychological symptoms of dementia: a blinded, randomized»6 ja Chanin «Chan WC, Lam LC, Choy CN ym. A double-blind randomised comparison of risperidone and haloperidol in the treatment of behavioural and psychological symptoms in Chinese dementia patients. Int J Geriatr »10 tutkimuksessa hoitoryhmien potilasmäärät olivat pieniä, potilaat olivat sairaalahoidossa koko tutkimuksen ajan ja potilaiden farmakogeneettinen tausta on voinut olla erilainen kuin suomalaisilla potilailla, samoin näissä tutkimuksissa ei ollut lumeryhmää kontrollina. Lumeryhmää ei myöskään ollut Barakin ym. «Barak Y, Plopski I, Tadger S ym. Escitalopram versus risperidone for the treatment of behavioral and psychotic symptoms associated with Alzheimer's disease: a randomized double-blind pilot study. Int »8, Freund-Lewin ym. «Freund-Levi Y, Jedenius E, Tysen-Bäckström AC ym. Galantamine versus risperidone treatment of neuropsychiatric symptoms in patients with probable dementia: an open randomized trial. Am J Geriatr Psych»5 ja Mowlan ym. «Mowla A, Pani A. Comparison of topiramate and risperidone for the treatment of behavioral disturbances of patients with Alzheimer disease: a double-blind, randomized clinical trial. J Clin Psychopharm»4 tutkimuksissa.

Kirjallisuutta

  1. Katz IR, Jeste DV, Mintzer JE ym. Comparison of risperidone and placebo for psychosis and behavioral disturbances associated with dementia: a randomized, double-blind trial. Risperidone Study Group. J Clin Psychiatry 1999;60(2):107-15. «PMID: 10084637»PubMed
  2. Brodaty H, Ames D, Snowdon J ym. A randomized placebo-controlled trial of risperidone for the treatment of aggression, agitation, and psychosis of dementia. J Clin Psychiatry 2003;64(2):134-43. «PMID: 12633121»PubMed
  3. De Deyn PP, Rabheru K, Rasmussen A ym. A randomized trial of risperidone, placebo, and haloperidol for behavioral symptoms of dementia. Neurology 1999;53(5):946-55. «PMID: 10496251»PubMed
  4. Mowla A, Pani A. Comparison of topiramate and risperidone for the treatment of behavioral disturbances of patients with Alzheimer disease: a double-blind, randomized clinical trial. J Clin Psychopharmacol 2010;30(1):40-3. «PMID: 20075646»PubMed
  5. Freund-Levi Y, Jedenius E, Tysen-Bäckström AC ym. Galantamine versus risperidone treatment of neuropsychiatric symptoms in patients with probable dementia: an open randomized trial. Am J Geriatr Psychiatry 2014;22(4):341-8. «PMID: 24035407»PubMed
  6. Teranishi M, Kurita M, Nishino S ym. Efficacy and tolerability of risperidone, yokukansan, and fluvoxamine for the treatment of behavioral and psychological symptoms of dementia: a blinded, randomized trial. J Clin Psychopharmacol 2013;33(5):600-7. «PMID: 23948783»PubMed
  7. Devanand DP, Mintzer J, Schultz SK ym. Relapse risk after discontinuation of risperidone in Alzheimer's disease. N Engl J Med 2012;367(16):1497-507. «PMID: 23075176»PubMed
  8. Barak Y, Plopski I, Tadger S ym. Escitalopram versus risperidone for the treatment of behavioral and psychotic symptoms associated with Alzheimer's disease: a randomized double-blind pilot study. Int Psychogeriatr 2011;23(9):1515-9. «PMID: 21492498»PubMed
  9. Tan L, Tan L, Wang HF ym. Efficacy and safety of atypical antipsychotic drug treatment for dementia: a systematic review and meta-analysis. Alzheimers Res Ther 2015;7(1):20. «PMID: 25897331»PubMed
  10. Chan WC, Lam LC, Choy CN ym. A double-blind randomised comparison of risperidone and haloperidol in the treatment of behavioural and psychological symptoms in Chinese dementia patients. Int J Geriatr Psychiatry 2001;16(12):1156-62. «PMID: 11748775»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Muistisairaudet
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko