Takaisin

Silmänpohjan valokuvaus vai oftalmoskopia

Näytönastekatsaukset
Gunvor von Wendt
20.8.2014

Näytön aste: A

Silmänpohjan valokuvausta suositellaan seulontamenetelmäksi, koska se on todettu herkemmäksi tutkimusmenetelmäksi verrattuna sekä yleis- että erikoislääkärin suorittamaan oftalmoskopiaan.

Systemaattisessa Isossa-Britanniassa julkaistussa katsauksessa «Hutchinson A, McIntosh A, Peters J ym. Effectivene...»1 käytiin läpi kaikki englanninkielinen kirjallisuus koskien diabeettisen retinopatian seulontamenetelmiä vuosilta 1983–99. Katsausta varten käytettiin seuraavia tietokantoja: Cinahl, Cochrane Trials Register, Embase, Healthstar, Medline, Psychlit, Science Citation, Social Science Citation, HEED, NHS Economic Evaluation Database for Economic Evaluations, ECRI HTAIS. Lisäksi käytiin läpi rekisterit meneillään olevista tutkimuksista, kongressijulkaisut ja ns. "harmaata kirjallisuutta" etsittiin HMIC-tietokannan ja SIGLE:n kautta. Valittu kirjallisuus koski sekä tyypin 1 että 2 diabetesta sairastavia potilaita. Ne tutkimukset, jotka hyväksyttiin katsaukseen, olivat eteneviä, vertasivat vähintään yhtä tutkimusmenetelmää sokkoutetusti vertailustandardiin, ja niissä kaikki tutkittavat potilaat olivat osallistuneet vertailustandarditutkimukseen. 52 valitusta abstraktista 22 täytti kyseiset kriteerit ja hyväksyttiin katsaukseen. Yksikään näistä ei ollut satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Joskaan yleistä kansainvälistä normia koskien diabeettisen retinopatian seulontamenetelmän herkkyyttä ja tarkkuutta ei ole olemassa, Ison Britannian Diabetesyhdistys on ehdottanut 80 %:n herkkyyttä ja 95 % tarkkuutta, jota suositusta tässä katsauksessa painotettiin.

Kirjoittajat toteavat tutkimustulosten vertailun vaikeaksi seuraavista syistä:

  1. Joko potilasaineistot tai osallistuneiden tutkijoiden määrät olivat pienet.
  2. Herkkyys- ja tarkkuuslaskuissa käytetty retinopatian aste vaihteli merkittävästi. Niissä käytettiin seuraavia retinopatian asteita: mikä tahansa retinopatia, taustaretinopatia, makulopatia, lähetettä vaativa retinopatia, näköä uhkaava retinopatia, vaikea retinopatia ja proliferatiivinen retinopatia. Uudelleenjakoa ei myöskään käytetystä faktasta voitu tehdä, koska astejaossa oli käytetty siinä määrin vaihtelevia kriteerejä.
  3. Lisäksi vertailustandardina (referenssi) oli käytetty hyvin vaihtelevia tutkimusmenetelmiä: ani harvoissa tutkimuksissa oli käytetty 7-kentän 30º stereokuvausta (ns. Gold Standard), vaan muun muassa suoraa tai epäsuoraa oftalmoskopiaa tai valokuva-arviointikeskuksen suorittamaa arviota vaihtelevasta lukumäärästä silmänpohjavalokuvia.
  4. Tutkimukseen oli osallistunut myös meille vierasta terveydenhuoltohenkilökuntaa, kuten oftalmologiassistentteja ja optometristejä. Lisäksi menetelmäarviointeihin osallistui kokemukseltaan hyvin eritasoisia yleis-, diabetes- sekä silmälääkäreitä.
  5. Myös tutkittava valokuvausmenetelmä vaihteli.

Suoran oftalmoskopian herkkyys lähetettä vaativan, näköä uhkaavan, preproliferatiivisen, proliferatiivisen tai vaikean retinopatian toteamiseksi yleislääkärin käsissä oli heikko vaihdellen 33 %:sta 66 %:iin. Silmälääkärin käsissä suoran tai epäsuoran oftalmoskopian herkkyys ei ollut paljonkaan parempi vaihdellen 43 %:sta 72 %:iin näköä uhkaavan tai proliferatiivisen retinopatian toteamiseksi. Diabetologin suorittamana vastaavan tutkimuksen herkkyys oli 27–73 %. Vastaavat luvut silmänpohjavalokuvauksen osalta olivat seuraavat: 87–100 % (yleislääkäri), 89 % (diabetologi), vastaavaa lukua silmälääkärin osalta ei ollut. Sen sijaan silmänpohjavalokuvauksen herkkyys minkä tasoisen retinopatian hyvänsä toteamiseksi silmälääkärin käsissä oli 96 %.

Valokuvauksella saavutettava tarkkuus lähetettä vaativan, näköä uhkaavan, preproliferatiivisen, proliferatiivisen tai vaikean retinopatian toteamiseksi vaihteli yleislääkärin käsissä 47 % (polaroidkuva) ja 85–96 % (väridia) välillä. Diabetologin osalta luku oli 92 %. Vastaavaa lukua silmälääkärin osalta ei ollut, mutta tarkkuus minkä tasoisen retinopatian hyvänsä toteamiseksi oli 98 %. Oftalmoskopian osalta tarkkuus lähetettä vaativan, näköä uhkaavan, preproliferatiivisen, proliferatiivisen tai vaikean retinopatian toteamiseksi yleislääkärin osalta 91–100 %, silmälääkärin osalta 90–100 % ja diabetologin osalta 99 %.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Hutchinson A, McIntosh A, Peters J ym. Effectiveness of screening and monitoring tests for diabetic retinopathy--a systematic review. Diabet Med 2000;17:495-506 «PMID: 10972578»PubMed