Takaisin

Tyypin 1 diabetesta sairastavat lapset ja retinopatia

Näytönastekatsaukset
Gunvor von Wendt
20.8.2014

Näytön aste: A

Tyypin 1 diabetesta sairastavilla lapsilla ei esiinny retinopatiaa ennen 10 vuoden ikää.

Pohjoissuomalaisessa väestöpohjaisessa tutkimuksessa «Falck AA, Käär ML, Laatikainen LT. Prevalence and ...»1 tutkittiin retinopatian esiintymistä Oulun läänissä 194:llä kaikkiaan 216:sta (89,8 %) IDDM-lapsesta, jotka olivat 4,6–16,6 vuoden ikäisiä. Tässä aineistossa 10,8 %:lla oli vähäisiä tai lieviä retinopatiamuutoksia. Yhdelläkään lapsella ei ollut hoitoa vaativia muutoksia. Nuorin potilas, jolla oli retinopatiamuutoksia, oli 12,2 vuoden ikäinen. Hän oli sairastunut diabetekseen 1,3 vuoden iässä. Retinopatiaryhmän keskimääräinen sairastamisaika oli 8,5 vuotta.

Yhdelläkään lapsella (N = 90) ei todettu retinopatiamuutoksia ennen murrosikää (käytössä oli Tannerin puberteettiluokitus). Puberteetissa olevilla lapsilla retinopatian prevalenssi oli 16,5 % (13/79). Murrosiän jälkeen prevalenssi oli 32 % (8/25).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Ruotsalaisessa väestöpohjaisessa monikeskustutkimuksessa «Kernell A, Dedorsson I, Johansson B ym. Prevalence...»2 kutsuttiin 780 IDDM-lasta ja -nuorta osallistumaan tutkimukseen. Osallistujat olivat sairastuneet diabetekseen alle 15 vuoden ikäisinä, taudin kesto oli alle 12 vuotta ja tutkimushetkellä lapset olivat yli 9-vuotiaita. 611 potilasta suostui tutkimukseen, 557 potilaan silmänpohjakuvat olivat luokiteltavissa. Poisjäävien osuus oli näin ollen 223 (28,6 %). Poisjääneet olivat iältään merkittävästi vanhempia ja heidän taudinkestonsa pidempi kuin tutkimukseen osallistuneilla potilailla. Silmänpohjakuvaus suoritettiin kolmesta stereokentästä 45–50º kameralla, ja silmänpohjalöydöksen luokituksen teki kolmen kokenutta silmälääkäriä KROC-tutkimuksen luokitusta käyttäen (Davis et al. Diabetes. 34:Suppl 3.1985). Kuvien arviointi tapahtui sokkoutetusti. Luokitusmenetelmä validoitiin ennen tutkimusta arvioimalla useamman luokittelijan intra- ja inter-rateragreement kappa-analyysilla, jonka tuloksena todettiin erinomainen yhteensopivuus. 14,5 %:lla potilaista todettiin jonkinasteista retinopatiaa. Tässä aineistossa 5 %:lla (1/19) oli retinopatiamuutoksia (aste 20, minimaalinen retinopatia, ainoastaan mikroaneurysmoja) 8–10 vuoden ikäisten ryhmässä. 71 %:lla (10/14) oli retinopatiaa vanhimpien potilaiden ryhmässä (23–25 vuotta). Retinopatian prevalenssi alle 2 vuotta sairastaneiden ryhmässä oli 4 % (2/45). Sen sijaan 10–12 vuotta sairastaneiden ryhmässä prevalenssi oli 32 % (9/29). Murrosikäisten ryhmässä 6 %:lla (4/66) oli retinopatiaa todettavissa, kun murrosikä oli vaiheessa 1 ja 18 %:lla (41/224) murrosikävaiheessa 5 olevilla (p < 0,03). Diabeteksen kestossa ei ollut tilastollista eroa näiden kahden ryhmän välillä. 2,3 %:lla koko aineistosta oli preproliferatiivisia tai proliferatiivisia muutoksia. Proliferatiivisia muutoksia todettiin ainoastaan yhdellä 21,5-vuotiaalla nuorella, jolla taudinkesto oli 9,5 vuotta. Preproliferatiivisia muutoksia oli yhteensä 11:lla, joista kaksi olivat vielä murrosiässä (murrosikävaihe 2 ja 3).

Yhteenvedossa suositellaan säännöllistä silmänpohjaseulontaa 10 ikävuodesta lähtien.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Falck AA, Käär ML, Laatikainen LT. Prevalence and risk factors of retinopathy in children with diabetes. A population-based study on Finnish children. Acta Ophthalmol (Copenh) 1993;71:801-9 «PMID: 8154257»PubMed
  2. Kernell A, Dedorsson I, Johansson B ym. Prevalence of diabetic retinopathy in children and adolescents with IDDM. A population-based multicentre study. Diabetologia 1997;40:307-10 «PMID: 9084969»PubMed