Takaisin

Vastasyntyneen opioidivieroitusoireiden hoito opiaateilla

Näytönastekatsaukset
Satu Kivitie-Kallio ja Tarkistettu 16.3.2017 Timo Hytinantti
8.6.2012

Näytön aste: B

Opiaattihoito näyttäisi nopeuttavan syntymäpainon saavuttamista ja vähentävän tukihoitojen kestoa opiaateille altistuneilla vieroitusoireisilla vastasyntyneillä, mutta se pidentää sairaalahoidon kestoa.

Vastasyntyneiden opiaattivieroitusoireisiin on käytetty hoitona opiaatteja, sedatiiveja ja lääkkeettömiä tukihoitoja. Tässä meta-analyysissä «Osborn DA, Jeffery HE, Cole MJ. Opiate treatment f...»1 verrattiin vastasyntyneiden opiaattihoidon tehokkuutta ja turvallisuutta sedatiiveihin tai ei-farmakologisiin tukihoitoihin verrattuna.

Meta-analyysiin otettavat tutkimukset etsittiin Cochrane Neonatal Review Groupista (3/2002 asti), Oxford Databasesta, Cochrane-kirjastosta (2002, Issue 1), MEDLINE:sta 1966–3/2002 ja abstrakteista ja konferenssiesityksistä. Analyysi päivitettiin 2010, jolloin tehtiin lisäksi haut Central-, Medline- ja Embase-tietokannoista ja konferenssiabstrakteista ja julkaistujen artikkeleiden sitaatiolistoista.

Mukaan otettiin ne satunnaistetut tai valesatunnaistetut tutkimukset, joissa lapsilla oli NAS (neonatal abstinence syndrome) eli vastasyntyneen huumevieroitusoireet nimenomaan äidin opiaattien käytön takia. Jokainen analyysin kirjoittajista arvioi tutkimuksien laadun ja datan toisistaan riippumatta. Primaarituloksina (outcome) pidettiin oireiden kontrollia eli standardoitujen NAS-pisteiden vähenemistä, kohtausten esiintymistä, mortaliteettia ja lapsen kehitystä. Sekundaarisina tuloksina pidettiin aikaa, jolla NAS-oireet saatiin kliinisesti turvalliselle tasolle, sairaalahoidon kestoa, syömisen onnistumista, rintaruokinnan onnistumista, painon nousua, haittavaikutuksia, valitun hoidon kestoa ja äiti-lapsisuhteen keskeytymisen kestoa hoitojen takia.

Meta-analyysiin hyväksyttiin 9 tutkimusta, joissa oli yhteensä 645 lasta. 2 näistä tutkimuksista saattoi olla kuitenkin identtisiä potilaita. Tutkimuksissa oli lapsia, joiden äidit olivat käyttäneet raskauden aikana opiaatteja, mutta mahdollisesti myös muita huumeita.

Kun opiaattihoitoa verrattiin lääkkeettömiin tukihoitoihin, yhdessä tutkimuksessa ei löytynyt eroa oireiden kontrollissa (RR 1,29; 95 % luottamusväli 0,41–4,07). Sairaalahoito oli merkitsevästi (MD 15 päivää; 95 % luottamusväli 8,9–21,1) pidempi opiaattihoidetuilla, mutta syntymäpainon saavuttaminen oli merkitsevästi (MD 2,8 päivää; 95 % luottamusväli 5,3–0,3) nopeampaa opiaattihoidetuilla ja heillä oli myös merkitsevästi (MD 197,2 minuuttia/vrk; 95 % luottamusväli 274,2–120,3) lyhyempi tarve tukihoidoille. Verrattaessa opiaattihoitoa fenobarbitaalihoitoon 4 tutkimuksen meta-analyysi ei löytänyt eroa oireiden kontrollissa. 1 tutkimus raportoi vähemmän kohtauksia opiaattihoidetuilla. 1 tutkimus raportoi merkittävän eron hoidon pituudessa morfiinin hyväksi verrattuna fenobarbitaaliin (mediaani 8 päivää vs. 12 päivää, p = 0,02). Verrattaessa opiaattihoitoa diatsepaamihoitoon 2 tutkimuksen meta-analyysissä löytyi merkitsevästi (RR 0,43; 95 % luottamusväli 0,23–0,80) parempi oireiden kontrolli opiaattihoidetuilla. 1 tutkimuksessa verrattiin sublinguaalista buprenorfiinia morfiinimikstuuraan, oireoirekontrollissa ei ollut eroja (26 lasta, RR 4,00; 95 % luottamusväli 0,51–31,13) eikä kohtauksissa (26 lasta, RR 3,00; 95 % luottamusväli 0,13–67,51). Tässä tutkimuksessa todettiin buprenorfiinihoidetuilla lapsilla lyhyempi sairaalahoito (25 lasta, MD -11,00; 95 % luottamusväli -21,69 – -0,31).

Kirjoittajien yhteenvedossa todetaan, että opiaattihoito verrattuna pelkästään tukihoitoihin lyhentää aikaa saavuttaa syntymäpaino ja lyhentää tukihoitojen keston tarvetta, mutta se lisää sairaalahoidon kestoa. Fenobarbitaaliin verrattuna opiaatit näyttävät vähentävän kohtauksia.

Kirjoittajat toteavat, että opiaattihoito pitäisi rajoittaa lapsiin, joiden äidit ovat käyttäneet vain opiaatteja.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit: Kirjoittajat itse kritisoivat sitä, että alkuperäisartikkeleissa ei aina voinut tietää, minkä verran sekakäyttöä äideillä oli opiaattien käytön lisäksi. Alkuperäistutkimuksissa oli useita metodologisia heikkouksia potilasryhmiin jaoissa. 2 tutkimuksessa saattoi myös olla identtisiä potilaita. Vieroitusoireiden ja toisaalta opiaattihoidon pitkäaikaisvaikutuksista ei pystytä sanomaan mitään.

Kirjallisuutta

  1. Osborn DA, Jeffery HE, Cole MJ. Opiate treatment for opiate withdrawal in newborn infants. Cochrane Database Syst Rev 2010;(10):CD002059 «PMID: 20927730»PubMed