Eri tutkimuksissa käytetyt terapeuttiset interventiot poikkeavat toisistaan asetelmien (ryhmä- ja yksilöterapia), pituuden (esimerkiksi 1, 2, 3, 6 tai 14 terapiaistuntoa) sekä lopputulosmuuttujien suhteen. Tämän takia tutkimukset eivät ole suoraan verrattavissa, ja meta-analyysi on vaikeaa.
Sekä kognitiivis-behavioraalinen terapia että motivaatiota lisäävä terapia ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Näitä terapiamuotoja on annettu erikseen tai yhdistettynä joko yksilö- tai ryhmäterapia-asetelmissa tai niihin on liitetty palkkiohoito.
Cochrane-katsauksessa «Gates PJ, Sabioni P, Copeland J ym. Psychosocial i...»1, käsittäen 23 RCT-tutkimusta ja 4 045 täysi-ikäistä potilasta, pääteltiin CBT:n, MI:n tai niiden yhdistelmien vaikuttavan selvästi kannabiksen käytön tiheyteen, käytettyihin annosmääriin ja kannabisriippuvuuden tasoon. Tulokset näyttäisivät olevan parempia, mikäli hoito oli riittävän intensiivistä (yli 4 käyntikertaa ja kesto yli 1kuukauden) tai jos CBT:n, MI:n tai niiden yhdistelmiin liitettiin palkkiohoito. Sen sijaan näyttö positiivisesta vaikutuksesta kannabiksen aiheuttamin ongelmiin, muiden päihteiden käyttöön, motivaatioon lopettaa kannabiksen käyttö tai mielenterveyden ongelmiin oli vähäisempi.
Samaan lopputulokseen päätyi myös toinen järjestelmällinen katsaus «Cooper K, Chatters R, Kaltenthaler E ym. Psycholog...»2, joka käsitti 10 RCT-tutkimusta ja 2 027 potilasta.
Vaikeista mielenterveyden ongelmista ja päihdehäiriöstä kärsivillä psykososiaalisten interventioiden vaikuttavuudesta ei ollut näyttöä Cochrane-katsauksen «Hunt GE, Siegfried N, Morley K ym. Psychosocial in...»3 mukaan, joka sisälsi 33 tutkimusta (4 RCT-tutkimusta) ja 3 165 potilasta. Tämä koski myös CBT:tä tai MI:tä kannabissongelman hoidossa.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: