Movement Disorders Societyn näyttöön perustuvan katsauksessa «DA agonists -- non-ergot derivatives: ropinirole: ...»1, «Rascol O, Goetz C, Koller W ym. Treatment interven...»2, «Goetz CG, Poewe W, Rascol O ym. Evidence-based med...»3 sekä Cochrane-katsauksessa «Stowe RL, Ives NJ, Clarke C ym. Dopamine agonist t...»4 analysoitiin yksi kaksoissokkoutettu kontrolloitu tutkimus, jossa vertailtiin ropinirolia ja levodopaa varhaisvaiheen Parkinson-potilailla 5 vuoden ajan «Rascol O, Brooks DJ, Korczyn AD ym. A five-year st...»5. Tässä tutkimuksessa mukana oli 268 potilasta, joista 179 sai ropinirolia ja 89 levodopaa. Molemmille ryhmille voitiin antaa lisäksi avoimesti levodopaa tutkimuksen aikana. Ensisijaisena päätepisteenä oli ajankohta, jolloin ilmaantui dyskinesiaa. Myös ”wearing-off”-ilmiön ja jähmettymisen ilmaantuminen kirjattiin. Tutkimuksen lopussa ropinirolin keskimääräinen vuorokausiannos oli 16,5 mg ja levodopan lisäannos 427 mg/vrk. Levodoparyhmässä loppuannos oli 753 mg/vrk (lisäannoksen osuutta ei anneta). Viiden vuoden kohdalla 16 % ropinirolia saaneista oli edelleen monoterapialla. Primaarin päätepisteen saavutti 45 % levodopa- ja 20 % ropiniroliryhmässä (levodopa vs. ropiniroli, HR 2,82, 95 % CI 1,78–4.44; p < 0,001). Tilastollisesti merkitsevää eroa ropinirolin ja levodopan välillä ei ollut ”wearing-off”-oireiden, dystonian tai jähmettymisen ilmaantuvuudessa. Levodopa lievitti merkitsevästi paremmin motorisia oireita verrattuna ropiniroliin (ks. näytönastekatsaus «Ropinirolilla on oireita lievittävää teho varhaisvaiheen Parkinson-potilailla.»A).