Hyvänä varfariinihoitotasapainona on kirjallisuudessa pidetty TTR > 70 % arvoja. Varfariinilla hoidettujen suomalaisten eteisvärinäpotilaiden keskimääräinen TTR-arvo oli 66 % vuonna 2016. Tehokkuudessa ja turvallisuudessa on ilmeinen annos-vastekäyrä havainnoivan aineiston perusteella «Lehto M, Niiranen J, Korhonen P ym. Quality of war...»1. TTR > 80 % arvoilla hoito oli tehokkaampaa aivohalvausten estossa ja turvallisempaa vuotojen osalta kuin tasolla 60–70 %, ja toisaalta alle 60 % tasolla mitä pienempi TTR-arvo, sitä enemmän sekä vuodot että tromboottiset tapahtumat näyttävät lisääntyvän.
74:ää perättäistä varfariinia käyttänyttä aivohalvauspotilasta verrattiin 222 rekisteristä valittuun verrokkiin. Aivohalvauksen vaara lisääntyi jyrkästi, kun INR-arvo laski alle kahden. Kun INR-arvo oli 1,7, oli aivohalvauksen vaara kaksinkertainen verrattuna INR 2,0:aan «Hylek EM, Skates SJ, Sheehan MA ym. An analysis of...»2. INR-arvon noustessa yli 3 lisääntyy verenvuodon vaara etenkin yli 75-vuotiailla «Bleeding during antithrombotic therapy in patients...»3.
SPORTIF III- ja V-tutkimuksista «White HD, Gruber M, Feyzi J ym. Comparison of outc...»4 analysoitiin varfariinihoidon tasapainon (INR-arvot hoitoalueella 2–3) merkitystä kliinisiin tapahtumiin. Varfariinilla hoidettuja oli 3 597 potilasta, ja keskimääräinen hoitoaika oli 16,6 kuukautta. Potilaat jaettiin kolmeen ryhmään: hyvä antikoagulaation tasapaino (TTR, time in therapeutic range eli INR-hoitoalueella > 75 % hoitoajasta), keskinkertainen (TTR 60–75 %) ja huono (TTR < 60 %).
Huonossa, keskinkertaisessa ja hyvässä tasapainossa olleille ilmaantui aivohalvauksia vuotta kohden 2,1 %, 1,34 % ja 1,07 %:lle. Kokonaiskuolleisuus oli vastaavasti 4,20 %, 1,84 % ja 1,69 %. Suuria vuotoja ilmaantui 3,85 %, 1,96 % ja 1,58 %. Varfariinin aikainen ASA-hoito lisäsi keskinkertaisessa tasapainossa olleiden vuotokomplikaatioita merkitsevästi (4,26 %/vuosi – 1,61 %/vuosi) .
Cardiffin ja Clamorganin alueella Englannissa potilaskertomuksista, laboratorion tietokannasta sekä kuolemansyytilastosta analysoitiin aivohalvauksien ja kuolleisuuden ja antikoagulaatiohoidon INR-tasapainon toisiinsa liittymistä. Aineisto «Morgan CL, McEwan P, Tukiendorf A ym. Warfarin tre...»5 kerättiin vuosilta 1995–2000. Tulokset analysoitiin CHADS2-indeksin mukaan, < 2 (1 749 antikoaguloitua ja 2 580 verrokkia) tai ≥ 2 (486 antikoaguloitua ja 698 verrokkia).
Antikoagulaatiohoito esti aivohalvauksien ilmaantumista vain, kun TTR oli > 70 % hoitoajasta välillä 2–3. Kuolleisuus oli vähäisempi, kun TTR oli > 40 %:a. Aivohalvauksia ilmaantui enemmän niille, joilla TTR oli < 40 %.
Edellä kuvatusta Cardiffin ja Clamorganin alueella hoidettujen eteisvärinäpotilaiden aivohalvauksien ilmaantumista analysoitiin toisessa tutkimuksessa «Currie CJ, Jones M, Goodfellow J ym. Evaluation of...»6 edelleen. Rekistereistä haettiin 6 108 potilasta, joilla oli eteisvärinä ja toistuvien INR-määritysten perusteella antikoagulaatiohoito. Potilaiden aivohalvausriskipisteet olivat CHADS2-indeksillä kaksi tai enemmän. Julkaisun kuvion 1 perusteella arvioituna hyvässä antikoagulaatiohoidon tasapainossa ilmaantui aivohalvauksia yhdelle sadasta potilaasta vuodessa, huonossa hoitotasapainossa yhdeksälle ja ilman antikoagulaatiota olleista seitsemälle.