USA:ssa tehdyssä, vuonna 1996 julkaistussa satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa «Boucher BA, Feler CA, Dean JC ym. The safety, tole...»1 116 potilasta, joilla oli äkillinen neurologinen sairaus (tavallisimmin aivovamma), ja joilla suonensisäinen epilepsialääkitys oli tarpeen kohtausten ennaltaehkäisemiseksi tai hoitamiseksi, satunnaistettiin saamaan laskimonsisäisesti fosfenytoiinia (n=88, keskiannos 1 088 mg FE tai 15,3 mg FE/kg, infuusionopeus 37 mg FE/min) tai fenytoiinia (n=28, keskiannos 1 082 mg tai 15 mg/kg, infuusionopeus 33 mg/min). Yhden tunnin kuluttua infuusion loppumisesta plasman fenytoiinipitoisuudet olivat yhtä suuret fosfenytoiinia ja fenytoiinia saaneilla potilailla.
Kommentti: Tutkimuksen otoskoko on riittävä.
USA:ssa tehdyssä, vuonna 2004 julkaistussa satunnaistetussa avoimessa tutkimuksessa «Swadron SP, Rudis MI, Azimian K ym. A comparison o...»2 45 potilasta, joilla tutkijoiden kliinisen arvion perusteella fenytoiinin antaminen laskimonsisäisesti kyllästysannoksella oli tarpeellista kohtausten takia, satunnaistettiin saamaan fenytoiinia 20 mg/kg (400 mg joka toinen tunti) annosteltuna suun kautta (n=16), suonensisäistä fenytoiinia 18mg/kg infuusionopeudella 50 mg/min (n=14) tai suonensisäistä fosfenytoiinia 18 mg/kg FE infuusionopeudella 150mg FE/min (n=15). Terapeuttiset pitoisuudet (tutkijoiden asettama raja fenytoiinipitoisuudelle > 10 mg/L) saavutettiin lääkkeen annon jälkeen peroraalisella (suun kautta annettava) lääkityksellä keskimäärin 5,62 tunnin kuluttua (keskihajonta 0,28 tuntia), laskimonsisäisellä fenytoiinilla 0,24 tunnin kuluttua (keskihajonta 0,3 tuntia) ja laskimonsisisäisellä fosfenytoiinilla 0,21 tunnin kuluttua (keskihajonta 0,28 tuntia).
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: