Tulosta

Epileptisen kohtauksen hoidon viivästyminen ja kuolleisuus

Näytönastekatsaukset
20.6.2015
Reetta Kälviäinen

Näytön aste: C

Status epilepticuksen hoidon viivästyminen lisännee kuolleisuutta.

Yhdysvalloissa tehdyssä vuodet 1990–1995 kattavassa satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa «Treiman DM, Meyers PD, Walton NY ym. A comparison of four treatments for generalized convulsive status epilepticus. Veterans Affairs Status Epilepticus Cooperative Study Group. N Engl J Med 1998;339:7»1 oli mukana 384 potilasta, joilla oli yli 10 minuuttia kestänyt kouristeluin ilmenevä kohtaus. Näiden aikuispotilaiden (ikä keskimäärin 59 vuotta, keskihajonta 16 vuotta, miehiä 82 %) kohtaus oli kestänyt keskimäärin 2,8 tuntia. Vastaavasti mukana oli 134 vähäoireista status epilepticus -potilasta (ikä keskimäärin 62 vuotta, keskihajonta 15 vuotta, miehiä 85 %), joilla kohtaus oli kestänyt keskimäärin 5,8 tuntia ja joilla motoriset kouristelut eivät kohtauksen pitkittymiseen liittyen enää olleet selviä, vaikka elektrografiset purkaukset aivoissa jatkuivat edelleen. Molemmat ryhmät saivat satunnaistetusti laskimon sisäisenä infuusiona joko 1) diatsepaamia (0,15 mg/kg), minkä jälkeen fenytoiinia (18 mg/kg), 2) loratsepaamia (0,1 mg/kg), 3) fenobarbitaalia (15 mg/kg) tai 4) fenytoiinia (18 mg/kg). Tutkimuksen pääarviointikriteerinä oli onnistunut hoitotulos: sekä kliininen kohtaus että elektroenkefalografinen kohtausaktiviteetti loppuivat 20 minuutin kuluessa lääkeinfuusion aloituksesta ja pysyivät poissa 40 minuutin ajan.

Kuolleisuus 30 vuorokauden kuluttua oli niillä, jotka olivat saaneet hoitoa, kun vielä kouristivat 213/384 (27 %) ja vähäoireisiksi muuttuneilla (viivästyneempi hoito) 20/134 (65 %), riskiero -38 % (95 % luottamusväli -47 – -29 %).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimussairaaloiden väestö painottui jonkin verran miespuolisiin, iäkkäisiin veteraaneihin. Kyseessä oli satunnaistettu tutkimus, mutta tässä kohteena olevan analyysin pohjana oli kohorttiasetelma.

Yhdysvalloissa tehtyyn vuodet 1965–84 kattavaan väestöpohjaiseen kohorttitutkimukseen «Logroscino G, Hesdorffer DC, Cascino GD ym. Long-term mortality after a first episode of status epilepticus. Neurology 2002;58:537-41 »2 otettiin mukaan yli 30 minuuttia kestäneen status epilepticuksen sairastaneet 184 potilasta. Heistä tähän tutkimukseen soveltuivat lopulta ne145 potilasta, jotka olivat elossa 30 vuorokauden kohdalla (ikäryhmät: alle 1-vuotiaita 19, 1–19-vuotiaita 35, 20–64-vuotiaita 34, yli 65-vuotiaita 57; 72 miehiä, 73 naisia).

Kuolleisuus 10 vuoden kuluttua oli niillä, joilla status epilepticus oli kestänyt alle 2 tuntia, 15/53 (28 %) ja niillä, joilla kohtaus oli kestänyt yli 2 tuntia, 47/92 (51 %), riskiero -23 % (95 % luottamusväli -39 – -7 %).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Epileptinen kohtaus (pitkittynyt; status epilepticus) 1

Kommentti: Riskiero on laskettu annettujen lukujen perusteella.

Kirjallisuutta

  1. Treiman DM, Meyers PD, Walton NY ym. A comparison of four treatments for generalized convulsive status epilepticus. Veterans Affairs Status Epilepticus Cooperative Study Group. N Engl J Med 1998;339:792-8 «PMID: 9738086»PubMed
  2. Logroscino G, Hesdorffer DC, Cascino GD ym. Long-term mortality after a first episode of status epilepticus. Neurology 2002;58:537-41 «PMID: 11865129»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko