Katsausartikkelissa tarkasteltiin MEDLINE- ja ALCDOC-tietokannoista vuodesta 1984 lähtien löytynyttä 33:a sisäänottokriteerit täyttävää tutkimusta, joissa oli selvitetty alkoholinkäytön itseilmoituksia «Feunekes GI, van 't Veer P, van Staveren WA ym. Al...»1. Kyselyssä oli käytetty viittä menetelmää; määrä–tiheys-, laajennettu määrä–tiheys- (sisälsi esimerkiksi humalajuomisen kysymisen), takautuva alkoholin käyttöpäiväkirja, prospektiivinen alkoholin käyttöpäiväkirja ja 24 tunnin takautuva kartoitus. Ilmoitetuissa juomamäärissä ei havaittu eroa eri kyselytapojen välillä, ei myöskään sen suhteen, miten pitkältä ajalta juomista kartoitettiin, tai siinä, miten kysymykset esitettiin (kasvokkain, itse täytettävällä lomakkeella, päiväkirjana tai puhelinhaastattelulla). Kun tutkimuksissa ei ole havaittu selkeää eroa eri kysymistapojen välillä, on nykyinen konsensus suositella kolmea kysymystä: käyttötiheyttä, kerralla käytettyä määrää ja humalajuomisen tiheyttä «Dawson DA, Room R. Towards agreement on ways to me...»2. Tämä perustuu niiden lyhyyteen ja soveltuvuuteen kliiniseen työhön. Itseilmoitetut määrät olivat 19 % suurempia silloin, kun määriä kysyttiin juomatyypeittäin.
Kommentti: Katsausartikkelissa referoiduissa tutkimuksissa kysyttiin erikseen viini, oluen ja väkevien käyttö. Suomen oloissa lienee syytä kysyä erikseen myös siiderin käyttö.