Schoenen referoi katsausartikkelissaan «Schoenen J. Clinical neurophysiology studies in he...»1 tutkimuksia, joissa oli käytetty erilaisia neurofysiologisia tutkimusmenetelmiä päänsäryissä, erityisesti kuitenkin migreenissä. Kyse ei ollut systemaattisesta katsauksesta eikä artikkelien kokoamistapaa kuvata tarkemmin. Tutkimuksissa päänsärkyjen diagnoosi perustui kliinisiin oireisiin.
Tavallisessa rutiini-EEG:ssä paikalliset interiktaaliset hidasaaltopesäkkeet ja piikkipesäkkeet ovat hiukan yleisempiä migreenipotilailla kuin terveillä (2–15 % migreeniä sairastavilla aikuisilla, 0–4 % migreeniä sairastavilla lapsilla, 0–2 % kontrolleilla). Paikallinen hidastuminen aurallisessa migreenikohtauksessa esiintyy 20 %:lla potilaista.
Eri tutkimusten mukaan kvantitatiivisella EEG-analyysillä löytyy migreeniä sairastavilta interiktaalisesti paikallista hidastumista 0–65 %:lla (kontrollit 8 %), alfatoiminnan epäsymmetriaa 0–62 %:lla (kontrollit 5–83 %) ja nopean toiminnan lisääntymistä ad 80 %:lla (kontrollit ad 50 %). Tutkimuksia on tehty sekä aikuisilla että lapsilla. Löydöksiä on enemmän aurallista migreeniä sairastavilla. Migreenikohtausten aikaisissa kvantitatiivisissa EEG-rekisteröinneissä on todettu myös alfatoiminnan epäsymmetrisyyttä ja hitaan toiminnan lisääntymistä mutta tutkimukset ovat olleet kooltaan pieniä.
Katsausartikkelissaan Puca ja de Tommaso «Puca F, de Tommaso M. Clinical neurophysiology in ...»2 referoivat viittä tutkimusta, joissa oli tehty kvantitatiivinen EEG-analyysi migreeniä sairastaville lapsipotilaille. Kirjoittajat eivät tuo esille sitä, miten referoitavat tutkimukset kerättiin. Migreenipotilaiden määrä näissä tutkimuksissa vaihteli välillä 13–128. 4 tutkimuksessa oli mukana päänsäryttömiä kontrolleja, yhdessä kontrolleina toimivat jännityspäänsärkypotilaat. 3 tutkimuksessa potilaat tutkittiin päänsärkykohtausten välillä, kahdessa sekä kohtausten aikana että niiden välillä. 2 tutkimuksessa migreenipotilailla havaittiin tilastollisesti merkittäviä eroja verrattuna kontrolleihin kohtausten välisessä kvantitatiivisessa EEG:ssä (alfataajuuksien poikkeava puoliero). 3 tutkimuksessa ei todettu kohtaustenvälisenä aikana tehdyssä kvantitatiivisessa EEG-tutkimuksessa eroa migreenipotilaiden ja kontrollien välillä. Molemmissa tutkimuksissa, joissa kvantitatiivinen EEG oli tehty päänsärkykohtausten aikana, todettiin merkitsevästi poikkeava taka-alueiden alfataajuisen toiminnan esiintyminen kohtausten aikana verrattuna kohtaustenväliseen tilaan. Jännityspäänsärkypotilailla tällaista löydöstä ei havaittu.
Yhdysvalloissa tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus «Lewis DW, Ashwal S, Dahl G ym. Practice parameter:...»3 lasten toistuvien päänsärkyjen tutkimuksista vuosilta 1980–2000. Tietokantoina olivat MEDLINE ja CURRENT CONTENTS. Ainoastaan tutkimukset, joissa oli yli 25 potilasta ja joihin kuului myös potilaiden neurologinen tutkimus, sisällytettiin katsaukseen. Tätä ajanjaksoa edeltävästi julkaistuista artikkeleista otettiin mukaan yksittäisiä suuria potilasmateriaaleja sisältäviä tutkimuksia. Jokaisen artikkelin analysoi kaksi työryhmän jäsentä. EEG:n käyttöä lasten päänsärkyjen tutkimisessa oli selvitetty 8 tutkimuksessa, joista 5 oli julkaistu vuoden 1980 jälkeen. Näissä tutkimuksissa oli yhteensä 1 148 lasta. 4 tutkimuksessa oli mukana ainoastaan migreeniä sairastavia lapsia (yhteensä n = 219). Migreenipotilaista 11–75 %:lla (piikkejä tai hidastumista 10–60 %:lla) oli poikkeava EEG . Näistä 3 tutkimuksessa oli mukana terveitä kontrolleja. 1 tutkimuksessa ei ollut tilastollista eroa migreenipotilaiden ja kontrollien välillä poikkeavuuksien esiintymisessä. 2 tutkimuksessa migreenipotilailla oli tilastollisesti merkittävästi enemmän poikkeavuuksia verrattuna kontrolleihin.
4 tutkimuksessa oli mukana useita erilaisia päänsärkyä potevia lapsia (n = 929, 44 % migreeni, 30 % jännityspäänsärky, 3 % niskaperäinen päänsärky, 7 % epileptiseen kohtaukseen liittyvä päänsärky, 1 % psykogeeninen päänsärky ja 15 % muu päänsärky). EEG oli poikkeava 13–41 %:lla lapsista eri tutkimuksissa (hidastuminen tai piikkejä 10–25 %:lla). Tutkimuksissa ei ollut mukana päänsäryttömiä kontrolleja. Tutkimuksien antamien tietojen perusteella ei ollut mahdollista verrata eri tutkimusten kaikkia migreenipotilaita muihin, joilla oli päänsärky. Paroksysmaalisia poikkeavuuksia EEG:ssä löytyi eniten niiltä päänsärkyä sairastavilta lapsilta, joilla oli ollut aikaisempia epileptisiä kohtauksia mutta paroksysmaaliset poikkeavuudet eivät ennakoineet epileptisten kohtausten ilmaantumista.
Turkissa tehdyssä tutkimuksessa «Aydin K, Okuyaz C, Serdaroglu A ym. Utility of ele...»4 analysoitiin sokkoutetusti retrospektiivisesti kaikki 534 kahden kuukauden aikana lapsille tehtyä EEG-tutkimusta. 3 % tutkimuksista tehtiin unideprivaatiossa ja lisäksi 19 % sisälsi unenaikaista rekisteröintiä. 43 potilaan kohdalla pääindikaatio EEG:n tekemiseen oli ollut päänsärky. 95,3 % näistä EEG-tutkimuksista oli täysin normaaleja. Kahdella potilaalla nähtiin taustan hidastumista tai fokaalinen hidasaaltopesäke.
Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa «Gronseth GS, Greenberg MK. The utility of the elec...»5 etsittiin Medlinesta vuosilta 1941–94 tutkimuksia, joissa kuvattiin päänsärkypotilaiden EEG-löydöksiä (sekä aikuisten että lasten). Mukaan ei otettu tapausselostuksia, abstrakteja eikä tapaussarjoja, joihin oli valittu potilaat poikkeavan EEG:n perusteella. Yhteensä tutkimuksia löytyi 40. Tutkimuksien validiutta arvioitiin 6 kriteerillä (käytetyt diagnostiset kriteerit, kontrollien käyttö, sokkoutettu EEG-analysointi, vinoutumien sulkeminen pois, EEG-poikkeavuuksien määrittely ja käytettyjen tekniikoiden toistettavuus). Vain 1 artikkeleista oli validi kaikkien kriteerien mukaan. Eri tutkimuksissa raportoitiin päänsärkypotilailla säryttömiä kontrolleja enemmän yleishäiriöitä ja paikallisia hidasaaltopesäkkeitä, hidastumista hyperventilaatiossa, runsasta beetatoimintaa, epileptiformisia löydöksiä ja alfatoiminnan poikkeavuutta. 7 tutkimuksessa migreenipotilailla havaittiin H-vaste eli korostunut ohjautuminen vilkkuvalostimulaatiossa merkittävästi useammin kuin kontrolleilla. Tämän löydöksen sensitiivisyys migreenille vaihteli välillä 26–100 % ja spesifisyys 80–91 %.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentit
«Lewis DW, Ashwal S, Dahl G ym. Practice parameter:...»3: Migreenin määritelmä vaihtelee tutkimuksissa. Yhdessäkään ei ollut käytetty IHS-kriteeristöä. Myös EEG-löydösten määritelmä ja tulkinta vaihtelivat tutkimuksesta toiseen.