Tulosta

Psykiatristen oireiden syntyminen aivovamman seurauksena

Näytönastekatsaukset
16.12.2008
Risto Vataja

Näytön aste: B

Aivovamma ilmeisesti lisää merkittävästi psykiatrisen sairastumisen vaaraa.

Van Reekum, Cohen ja Wong «van Reekum R, Cohen T, Wong J. Can traumatic brain injury cause psychiatric disorders? J Neuropsychiatry Clin Neurosci 2000;12:316-27 »1 tekivät meta-analyysin siitä, kuinka paljon löytyy tieteellistä näyttöä psykiatristen häiriöiden aiheutumisesta aivovamman seurauksena. Analyysissä käytettiin neljää kriteeriä syy-seuraussuhteen arvioimiseksi: 1) oltava tilastollinen yhteys aivovamman ja tarkasteltavan psykiatrisen diagnoosin välillä, 2) oltava niin sanottu annosvaste, 3) oltava looginen ajallinen suhde ja 4) oltava looginen biologinen selitys. Psykiatrisia diagnooseja arvioitiin lähinnä DSM-IV tai ICD-kriteerien mukaan.

Tutkijat löysivät eri psykiatristen häiriöiden esiintyvyyttä aivovamman seurauksena käsitteleviä relevantteja artikkeleita seuraavasti: - depressio; kymmenen tutkimusta, joissa yhteensä 767 potilasta - kaksisuuntainen mielialahäiriö; kuusi tutkimusta, joissa yhteensä 360 potilasta - yleistynyt ahdistuneisuushäiriö; viisi tutkimusta, joissa yhteensä 398 potilasta - pakko-oireinen häiriö; kolme tutkimusta, joissa yhteensä 282 potilasta - paniikkihäiriö; kolme tutkimusta, joissa yhteensä 282 potilasta - posttraumaattinen stressioireyhtymä; kuusi tutkimusta, joissa yhteensä 441 potilasta - skitsofrenia; neljä tutkimusta, joissa yhteensä 374 potilasta - päihdeongelma; neljä tutkimusta, joissa yhteensä 332 potilasta - persoonallisuuden muutos; kaksi tutkimusta, joissa yhteensä 101 potilasta.

Tarkastelluissa tutkimuksissa oli paljon metodologisia puutteita, joiden vaikutus pyrittiin ottamaan arvioinnissa huomioon. Kirjoittajat päätyivät siihen, että on varsin vakuuttavaa näyttöä siitä, että aivovamma voi aiheuttaa merkittävän masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai ahdistuneisuushäiriön. Psykoosin tai päihdeongelman suhteen aivovamma vaikuttaa olevan vaikutuksiltaan varsin neutraali. Skitsofrenian osalta saattaa olla jopa suojaavaa vaikutusta. Psykoottisten häiriöiden osalta todettiin kuitenkin, että tulos saattaa olla monistakin syistä virheellinen. Persoonallisuuden muutosten osalta tutkimuksia on vähän, mutta olemassa oleva tieto viittaa joidenkin persoonallisuusmuutosten olevan yleisiä aivovamman jälkeen. Tutkimuksessa päädyttiin yllä olevassa väitteessä oleviin lukuihin suhteellisten vaarojen osalta verrattuna muuhun väestöön.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Fann ym. «Fann JR, Burington B, Leonetti A ym. Psychiatric illness following traumatic brain injury in an adult health maintenance organization population. Arch Gen Psychiatry 2004;61:53-61 »5 tekivät prospektiivisen kohorttitutkimuksen, joka perustui alueellisen sairauskassan jäsenten (450 000) rekisteripohjaiseen analyysiin. Kassan jäsenten arvioitiin edustavan hyvin paikallista väestöä sukupuolen, iän, rodun ja perhesuhteiden osalta. Tutkimusta varten tunnistettiin yli 15-vuotiaat henkilöt, jotka olivat saaneet ICD -9-CM -kriteeristön mukaisen aivovamman vuonna 1993. Seuranta-aika oli kolme vuotta. Aivovammat luokiteltiin joko lieväksi tai keskivaikeaksi-vaikeaksi Centers fo Disease Control and Prevention -kriteereiden mukaisesti. Vammaa edeltäneet ja vamman jälkeiset psykiatriset häiriöt määritettiin ICD -9-CM -kriteereiden mukaan. Kolme samankaltaistettua tervettä verrokkia valittiin kullekin aivovammapotilaalle. Sairauskassan jäsenistä 939 sai aivovamman kyseisenä vuonna (naisia 57%); Keski-ikää, koulutustasoa tai rotua ei ilmoitettu. 57 % potilaista oli 15–44-vuotiaita. Keskivaikeasti-vaikeasti vammautuneiden riski sairastua psykiatriseen häiriöön ensimmäisen kuuden kuukauden kuluttua vammasta oli nelinkertainen verrokkeihin nähden, mutta riski pieneni nopeasti myöhemmin vamman jälkeen. Mielialahäiriöiden riski oli suurempi lievästä kuin keskivaikeasta-vaikeasta aivovammasta kärsivillä (2.7 vs. 1.0-kertainen riski), ja samoin vastaavasti psykoottisten häiriöiden riski (2.6-kertainen vs. 2.0-kertainen riski).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Aivovammat 1

Kommentit

Aivovamman aiheuttama lisääntynyt psykiatrinen sairastavuus ja oireilu ovat kiistattomia, mutta väittämässä esitettyjä vaara-arvioita tulee pitää vain suuntaa-antavina. Tuoreessa laajassa sotaveteraaneilla tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin elämänaikaista depression vaaraa 50 vuotta aivovamman jälkeen, verrokkiaineistona oli muiden syiden takia samaan aikaan sotilassairaalassa hoidettuja «Holsinger T, Steffens DC, Phillips C ym. Head injury in early adulthood and the lifetime risk of depression. Arch Gen Psychiatry 2002;59:17-22 »2. Tässä työssä todettiin aivovamman saaneilla depression esiintyvyydeksi 50 vuoden aikana 18.5 % ja verrokeilla 13.4 % (vaara 1.54, 95 % luottamusväli 1.17–2.04). Syy-seuraussuhteen olemassaolo ei kuitenkaan vielä kerro mitään mekanismeista. Aivohalvausten jälkitiloissa tehtyjen tutkimusten perusteella on esitetty, että joidenkin aivoalueiden vauriot altistavat depressiolle muilla alueilla tapahtuvia vaurioita enemmän. Tämän on katsottu osoittavan, että depressio tällöin syntyy neurokemiallisten muutosten pohjalta, elimellisenä oireena. Ajatus on looginen ja mahdollinen, mutta päättelyketju ei ole aukoton. Hyvä katsaus psykiatristen oireiden neurobiologiseen pohjaan erityisesti aivovammojen näkökulmasta on esitetty Rosenthalin työryhmän toimesta «Rosenthal M, Christensen BK, Ross TP. Depression following traumatic brain injury. Arch Phys Med Rehabil 1998;79:90-103 »3. Pohdinnoissakin on usein otettu vähän huomioon sitä, että tiettyjen aivoalueiden vaurioista syntyviin oireisiin voi olla psyykkisesti vaikeampi sopeutua. Erityisesti aivovammojen osalta vaurion tarkka lokalisaatio on käytännössä mahdotonta. Aivovammoissa tehtävät tapaus-verrokkitutkimukset ovat erityisen ongelmallisia, sillä ei voitane olettaa, että aivovamman jälkioireiden kanssa eläminen olisi psyykkisesti samanarvoista kuin vaikkapa raajavammojen. Jotta voitaisiin sanoa depression syntyvän aivovammojen jälkitiloissa elimelliseltä pohjalta, pitäisi tutkimuksilla ainakin voida osoittaa aivovamman jälkitilaan liittyvän depression olevan laadultaan erilaista kuin tavanomainen depressio tai esimerkiksi muuhun vakavaan sairauteen liittyvä reaktiivinen depressio. Laatu voi tällöin merkitä itse depressioon liittyviä piirteitä, siihen liittyviä biokemiallisia muutoksia tai siihen liittyviä aivojen funktionaalisia muutoksia. Tällaisia kunnollisia vertailututkimuksia ei ole tehty. On kuitenkin viitteitä siitä, että nopeasti vamman jälkeen kehittyvä masennus voisi todennäköisemmin liittyä tiettyjen aivoalueiden vaurioon kuin myöhemmässä vaiheessa kehittyvä depressio «Jorge RE, Robinson RG, Arndt SV ym. Comparison between acute- and delayed-onset depression following traumatic brain injury. J Neuropsychiatry Clin Neurosci 1993;5:43-9 »4.

Kirjallisuutta

  1. van Reekum R, Cohen T, Wong J. Can traumatic brain injury cause psychiatric disorders? J Neuropsychiatry Clin Neurosci 2000;12:316-27 «PMID: 10956565»PubMed
  2. Holsinger T, Steffens DC, Phillips C ym. Head injury in early adulthood and the lifetime risk of depression. Arch Gen Psychiatry 2002;59:17-22 «PMID: 11779276»PubMed
  3. Rosenthal M, Christensen BK, Ross TP. Depression following traumatic brain injury. Arch Phys Med Rehabil 1998;79:90-103 «PMID: 9440425»PubMed
  4. Jorge RE, Robinson RG, Arndt SV ym. Comparison between acute- and delayed-onset depression following traumatic brain injury. J Neuropsychiatry Clin Neurosci 1993;5:43-9 «PMID: 8428134»PubMed
  5. Fann JR, Burington B, Leonetti A ym. Psychiatric illness following traumatic brain injury in an adult health maintenance organization population. Arch Gen Psychiatry 2004;61:53-61 «PMID: 14706944»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Aivovammat
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko