Näytönastekatsauksen alkuperäinen kirjoittaja Heikki Miettinen 29.4.2014, Käypä hoito -suositus: Sepelvaltimotautikohtaus: epästabiili angina pectoris ja sydäninfarkti ilman ST-nousuja
Sykettä hidastava kalsiumkanavan salpaaja (verapamiili ja diltiatseemi) voidaan aloittaa rintakipuoireen hoitoon vain sellaisille potilaille, jotka eivät siedä beetasalpaajaa edellyttäen, että potilaalla ei ole sydämen systolista vajaatoimintaa eikä hoitamatonta toisen tai kolmannen asteen eteiskammiojohtumisen häiriöitä.
Verapamiili ja diltiatseemi on todettu turvalliseksi monoterapiana, mikäli potilaalla ei ole sydämen systolista vajaatoimintaa tai akuuttia keuhkopöhöä.
Retrospektiivisessä MDPIT- ja DAVIT-II-tutkimusten alaryhmäanalyysiin perustuvassa työssä «Gibson RS, Hansen JF, Messerli F ym. Long-term eff...»1 tarkasteltiin 817 infarktipotilasta ilman ST-nousuja. Heillä ei ollut manifestia keuhkopöhöä. Potilaista 429 oli satunnaistettu kontrolliryhmään ja 388 kalsiumkanavan salpaaja -hoitoon (verapamiili tai diltiatseemi).
Aktiivihoitoryhmän kuolleisuus ja sydäninfarktien määrä oli 31 % kontrolliryhmää alhaisempi (p < 0,006).
Toisessa retrospektiivisessä MDPIT- ja DAVIT-I ja -II-tutkimusten alaryhmäanalyysiin perustuvassa tutkimuksessa «Messerli FH, Hansen JF, Gibson RS ym. Heart rate-l...»2 tarkasteltiin 1 325 verenpainetautia sairastavaa sydäninfarktipotilasta. Potilaista 658 oli satunnaistettu kontrolliryhmään ja 677 sykettä hidastavaan kalsiumkanavan salpaaja -hoitoon (verapamiili tai diltiatseemi).
Aktiivihoitoryhmän kuolleisuus ja sydäninfarktien määrä oli 26 % vähäisempi kuin kontrolliryhmässä (p = 0,013). Päätetapahtumat vähenivät 30 % (p = 0,011) niillä potilailla, joilla ei ollut sydämen vajaatoimintaa.
Sen sijaan potilailla, joilla sydäninfarktin akuuttivaiheessa oli radiologisesti todettu sydämen vajaatoiminta, sykettä hidastavat kalsiumkanavan salpaajat lisäsivät kuolleisuutta 25 % verrattuna verrokkiryhmään, joskaan tämä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,339).
Diltiatseemin vaikutusta infarktissa ilman ST-nousuja selvitettiin kontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa «Gibson RS, Boden WE, Theroux P ym. Diltiazem and r...»3, jossa 1–3 vuorokauden kuluttua infarktista satunnaistettiin 287 potilasta diltiatseemi- ja 289 potilasta kontrolliryhmään. Seuranta-aika oli 14 vuorokautta.
Aktiivihoitoryhmässä entsyyminousuihin perustuvien uusintainfarktien määrä oli kontrolliryhmää pienempi (5,2 vs. 9,3 %, p = 0,03). Toissijaisesti arvioitiin myös uusiutuvan rintakivun esiintymistä, jota oli merkittävästi harvemmin diltiatseemiryhmässä (p = 0,04).
Suuren verenpainetautia sairastavilla potilailla tehdyn INVEST-tutkimuksen alaryhmäanalyysissä «Bangalore S, Messerli FH, Cohen JD ym. Verapamil-s...»4 verrattiin verapamiilia (n = 3 622) ja beetasalpaaja atenololia (n = 3 596).
Lähes 3 vuoden seurannassa tutkimusryhmät eivät eronneet verenpaineen hoitotuloksen, kuolleisuuden eivätkä nonfataalien sepelvaltimotautikohtausten osalta.