KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Niska-hartiaseudun toimintakykyä mittaavien testien yhteys niskakipujen ilmaantuvuuteen

Näytönastekatsaukset
26.8.2016
Eira Viikari-Juntura ja Jaro Karppinen

Näytön aste: B

Toimintakykytesteillä ei pystytä oireettomista henkilöistä tunnistamaan niitä, jotka saavat myöhemmin niskaoireita.

Lihasvoiman, lihaskestävyyden ja liikkuvuuden yhteyttä selkä- ja niskakivun ilmaantuvuuteen tutkittiin systemoidussa katsauksessa «Takala EP, Viikari-Juntura E, Estlander AM. Liikuntaelinten terveydentila ja toimintakyky: suorituskykymittausten ennustearvo. MUSKELI II:8. Työterveyslaitos, Fysiologian osasto, Liikuntaelinten tutki»2. Vain 3 työssä selvitettiin niskakipuun yhteydessä olevia fyysisen toimintakyvyn testejä. Tutkimukset olivat heterogeenisiä ja tulokset ristiriitaisia.

Suuren metsäalan yrityksen työntekijöistä valittiin toimintakyvyn mittauksiin alaselän ja niska-hartiaseudun oireiden perusteella runsaasti ja toisaalta niukasti oireilleita henkilöitä (165 naista ja 343 miestä) fyysisesti keskiraskaista ja kevyistä työtehtävistä «Alaranta H, Soukka A, Harju R, Heliövaara M. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien diagnostiikan kehittäminen työterveyshuollossa. Loppuraportti. Työsuojelurahaston julkaisuja A7, Helsinki 1990»3. Heidän terveydentilaansa seurattiin 1 ja 2 vuoden kuluttua toteutetuilla postikyselyillä. Niska-hartiaseudun toimintakyvyn testit olivat käsien puristusvoima, olkavarren lihasvoimat ja kestävyys sekä niska-hartiaseudun painelukipukynnys. Psyykkistä rasittuneisuutta selvitettiin erityisesti masennusta ja yleisiä ruumiillisia oireita sekä omaa arviota kykenevyydestä testaavilla mittareilla. Analyysissä verrattiin sairastuneita oireettomina pysyneisiin ja pysyvästi oireilleita parantuneisiin.

Tulosten perusteella erilaisilla testeillä näyttää olevan yhteyttä tuleviin oireisiin. Tutkittujen testien ennustearvo on kuitenkin niin vähäinen, ettei niitä kannata käyttää työterveyshuollossa esimerkiksi työhöntulo- tai määräaikaistarkastuksissa tunnistamaan riskialttiita henkilöitä tai ennakoimaan tulevaa niska-hartiaseudun terveydentilaa. Tutkimuksen perusteella ei voida ottaa kantaa siihen, mikä on käytettyjen mittareiden hyöty terveydentilan seurannassa, kuntoutuksessa tai työkyvyn arvioinnissa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Työssäkäyvien selän ja niska-hartiaseudun suorituskykyä selvitettiin 1 vuoden seurantatutkimuksella «Laurén H, Luoto S, Alaranta H ym. Arm motion speed and risk of neck pain. A preliminary communication. Spine (Phila Pa 1976) 1997;22:2094-9 »4. Tavoite oli selvittää käytettyjen tutkimusmenetelmien ennustearvoa eli niiden yhteyttä uusien selkä- ja niskavaivojen ilmaantuvuuteen. Tutkimukseen kuuluivat kaikki 35–54-vuotiaat Helsingin kaupungin palveluksessa olevat 4 eri viraston työntekijät. Ensimmäinen poikkileikkaustutkimus tehtiin 508 henkilölle ja seurantatutkimus 394 henkilölle. Mittaustulosten yhteyksiä selän ja niskan aikaisempiin ja 1 vuoden seuranta-aikana ilmaantuneisiin kipuoireisiin tarkasteltiin iän, sukupuolen ja työn mukaan vakioitujen mittaustulosten keskiarvojen avulla.

Vain alaselän staattinen testi osoittautui tilastollisesti merkitseväksi uusien sekä niska- että alaselkävaivojen ennustajana, kun lisäehtona oli kohtuullinen reliabiliteetti.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Käsivarren liikkeen nopeuden yhteyttä niskakivun ilmaantumiseen selvitettiin 486 Helsingin kaupungin palveluksessa olevalla työntekijällä vuoden seurantatutkimuksessa «Hamberg-van Reenen HH, Ariëns GA, Blatter BM ym. A systematic review of the relation between physical capacity and future low back and neck/shoulder pain. Pain 2007;130:93-107 »1. Tutkittavilta mitattiin seurannan alussa käsivarren liikenopeus sekä yläraajojen staattinen ja dynaaminen voima. Liikenopeus mitattiin pyytämällä tutkittavaa siirtämään dominoiva kätensä niin nopeasti kuin mahdollista 2 testipöydän välillä 25 kertaa. Niistä 124 miehestä ja naisesta, joilla ei ollut alkutilannetta edeltäneen vuoden aikana ollut niskakipua, 23 ilmoitti niskakipua 1 vuoden kuluttua. Tämä oli merkitsevästi tavallisempaa niillä, jotka kuuluivat käsivarren liikenopeuden suhteen alimpaan tai ylimpään viidennekseen. Tähän tulokseen ei vaikuttanut ikä, sukupuoli, tupakointi, fyysinen rasitus työssä tai vapaa-aikana, psyykkinen stressi tai yläraajojen voimamittaukset.

Tutkijoiden mukaan tulokset vaativat vielä vahvistusta toisista tutkimuksista ennen kuin käden liikkeiden hitautta tai toisaalta nopeutta voi pitää niskakivun riskitekijöinä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Niskalihasvoiman ja kaularangan liikkuvuuden yhteyttä niskakivun ilmaantumiseen selvitettiin 220:lla lähtötilanteessa niskakivuttomalla suomalaisella naisella (20–59-vuotiaita) «Salo P, Ylinen J, Kautiainen H ym. Neck muscle strength and mobility of the cervical spine as predictors of neck pain: a prospective 6-year study. Spine (Phila Pa 1976) 2012;37:1036-40 »5. Tutkittavilta mitattiin seurannan alussa niskan isometrinen lihasvoima ja kaularangan passiivinen liikkuvuus eri liikesuunnissa. Tutkittavien kokemaa niskakipua selvitettiin postikyselyllä 6 vuoden kuluttua. Kyselyyn vastasi 192 (87 %) tutkittavaa, ja heistä 37 (19 %) oli kokenut niskakipua yli 7 päivänä viimeisen vuoden aikana. Niskan toimintakykymittausten ennustearvoa niskakipujen ilmaantumisen suhteen selvitettiin ROC-käyrien avulla. Käyrän alle jäävä pinta-ala (95 % luottamusväli) vaihteli niskalihasvoimissa liikesuunnan mukaan välillä 0,52–0,56 (0,41–0,66) ja kaularangan liikkuvuudessa välillä 0,54–0,56 (0,44–0,76).

Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että niskan isometrisillä lihasvoimilla tai kaularangan passiivisella liikkuvuudella ei ole ennustearvoa myöhemmin ilmenevän niskakivun suhteen terveillä työikäisillä naisilla. Näin ollen niskalihasvoimien tai kaularangan liikkuvuuden mittaamista ei kannata käyttää tunnistamaan riskialttiita henkilöitä tai ennakoimaan tulevaa niskan terveydentilaa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Niskakipu (aikuiset) 1

Kirjallisuutta

  1. Hamberg-van Reenen HH, Ariëns GA, Blatter BM ym. A systematic review of the relation between physical capacity and future low back and neck/shoulder pain. Pain 2007;130:93-107 «PMID: 17222512»PubMed
  2. Takala EP, Viikari-Juntura E, Estlander AM. Liikuntaelinten terveydentila ja toimintakyky: suorituskykymittausten ennustearvo. MUSKELI II:8. Työterveyslaitos, Fysiologian osasto, Liikuntaelinten tutkimusyksikkö. Helsinki 1997
  3. Alaranta H, Soukka A, Harju R, Heliövaara M. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien diagnostiikan kehittäminen työterveyshuollossa. Loppuraportti. Työsuojelurahaston julkaisuja A7, Helsinki 1990
  4. Laurén H, Luoto S, Alaranta H ym. Arm motion speed and risk of neck pain. A preliminary communication. Spine (Phila Pa 1976) 1997;22:2094-9 «PMID: 9322320»PubMed
  5. Salo P, Ylinen J, Kautiainen H ym. Neck muscle strength and mobility of the cervical spine as predictors of neck pain: a prospective 6-year study. Spine (Phila Pa 1976) 2012;37:1036-40 «PMID: 22024906»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Niskakipu (aikuiset)
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko