Musiikkiterapia on psykoterapeuttinen hoitomuoto, jossa musiikkia ja musiikkiin liittyvää vuorovaikutusta käytetään kommunikaation ja tunteiden ilmaisun välineenä. Sen tavoitteena on lievittää stressiä ja auttaa vaikeista mielenterveyden häiriöistä kärsiviä luomaan vuorovaikutussuhteita ja käsittelemään aiheita, joita he eivät pystyisi pelkästään sanoin käsittelemään. Musiikkiterapia voi olla aktiivista (itse soittamista sisältävää), reseptiivistä (musiikin kuuntelua sisältävää) tai yhdistettyä. Hoito perustuu koulutetun musiikkiterapeutin ja potilaan tai ryhmän vuorovaikutukseen.
Cochrane-katsaukseen «Geretsegger M, Mössler KA, Bieleninik L ym. Music ...»1 etsittiin 15.1.2015 mennessä julkaistuja satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia, joissa verrattiin musiikkiterapiaa tavanomaiseen hoitoon, lumeeseen tai ilman hoitoa oloon skitsofreniapotilailla tai skitsofrenian kaltaisesta vaikeasta mielenterveyshäiriöstä kärsivillä potilailla. Katsaukseen löytyi 18 tutkimusta, yhteensä 1 215 potilaasta. Tutkimusten laatu oli kohtalainen tai heikko, tulokset olivat epäjohdonmukaisia ja annettujen hoitokertojen määrä vaihteli suuresti (7–240).
2 tutkimuksessa oli näyttöä positiivisesta vaikutuksesta kokonaisvointiin keskipitkällä aikavälillä verrattuna tavanomaiseen hoitoon (n = 133, RR 0,38, 95 % luottamusväli 0,24–0,59). 3 tutkimuksessa todettiin hyvä vaikutus negatiivisiin oireisiin SANS-asteikolla mitattuna (n = 177, SMD -0,55, 95 % luottamusväli -0,87 – -0,24), 2:ssa PANSS-pisteisiin (n = 159, SMD -0,97, 95 % luottamusväli 1,31 – -0,63) ja 1:ssä BPRS-pisteisiin (n = 70, SMD -1,25, 95 % luottamusväli -1,77 – -0,73). 2 tutkimuksessa ei todettu vaikutusta GAF-pisteisiin, mutta 2 muussa todettiin positiivinen vaikutus sosiaaliseen toimintakykyyn Social Disability Screening- asteikolla mitattuna ja elämänlaatuun General Well-Being Schedulella mitattuna.
Lisää tutkimustietoa tarvitaan, jotta saataisiin tietoa musiikkiterapian annos-vastesuhteesta ja sen pitkäaikaisvaikutuksista. Tutkijoiden aiemmassa Cochrane-katsauksessa vuodelta 2011 katsottiin skitsofreniapotilailla tarvittavan ainakin 20 hoitokertaa vaikuttavan lopputuloksen saamiseksi «Mössler K, Chen X, Heldal TO ym. Music therapy for...»4.
Chungin ja Woods-Giscomben systemaattisessa katsauksessa «Chung J, Woods-Giscombe C. Influence of Dosage and...»2 etsittiin vuosien 1991–2015 välillä julkaistuja skitsofreniapotilaille tehtyjä interventiotutkimuksia, joissa käytettiin jonkinlaista musiikkiterapiaa. He löysivät 17 tutkimusta (N = 1 153), joista 15 oli kontrolloituja, näistä 9 satunnaistettuja kontrolloituja ja edelleen 5 kaksoissokkotutkimuksia. Interventioiden sisältö oli hyvin vaihteleva. 6 tutkimuksessa käytettiin yhdistettyä terapiaa, 5:ssä aktiivista ja 4:ssä reseptiivistä. 13 tutkimusta oli ryhmämuotoisesta, 4 yksilöterapiasta.
Kaikki 7 PANSS- tai BPRS-kokonaispistemäärää seuranneet tutkimukset raportoivat merkitsevän parannuksen. Psykoosin yleisiä oireita seurattiin 5 tutkimuksessa, merkitsevä vaikutus todettiin näistä 2:ssä; positiivisia oireita 10:ssä, merkitsevä vaikutus 4:ssä; negatiivisia oireita 13 tutkimuksessa, joista 7 raportoi merkitsevän vaikutuksen. Depressiota seurattiin 4:ssä tutkimuksessa, joista 2:ssa oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus; ahdistuneisuutta 3:ssa ilman merkitseviä tuloksia.
Tässä katsauksessa arvioitiin vaikuttavuuden olevan huomattavasti paremman interventioilla, jotka koostuvat vähintään 10 istunnosta.
Tsengin ym. meta-analyysissä «Tseng PT, Chen YW, Lin PY ym. Significant treatmen...»3 syyskuuhun 2015 mennessä julkaistuista kontrolloiduista ja kontrolloimattomista interventiotutkimuksista seurattiin musiikkiterapian vaikutusta oireiden vaikeustasoon mitattuna SANS:n, PANSS:n, BPRS:n tai Self-Rating Depression Scalen avulla. Mukaan otettiin 12 tutkimusta, joissa oli yhteensä 804 potilasta. Kirjoittajat olivat systemaattisesti arvioineet mukaan otettujen tutkimusten laatua. Merkittävää heterogeenisuutta ja viitteitä julkaisuharhasta todettiin.
Loppupäätelmänä oli, että hoitovaste niin positiivisten, negatiivisten kuin yleisoireidenkin osalta oli tilastollisesti merkitsevästi parempi (p < 0,05) niillä, jotka saivat muun hoidon ohella musiikkiterapiaa (vaikutuskoko oireisiin yhteensä ES 3,25, 95 % luottamusväli 2,08–4,42, p < 0,001). Hoidon kestolla, terapiamuodolla tai määrällä ei ollut merkitystä tämän lopputuloksen kannalta. Mielenkiintoisesti todettiin kroonisten potilaiden hyötyneen muita enemmän hoidosta.