KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Perifeeristen luuntiheysmittausten kyky ennustaa osteoporoottisia murtumia

Näytönastekatsaukset
22.6.2006
Kari Salovaara ja Heikki Kröger

Näytön aste: A

Perifeerinen luuntiheysmittaus ennustaa osteoporoottisia murtumia.

Perifeeristen luuntiheyksien yhteys lonkkamurtumariskiin todettiin varhaisemmalla mittausmenetelmällä (single-photon absorptiometry, SPA) 9 703 yli 65-vuotiaan postmenopausaalisen naisen aineistossa «Cummings SR, Black DM, Nevitt MC ym. Appendicular bone density and age predict hip fracture in women. The Study of Osteoporotic Fractures Research Group. JAMA 1990;263:665-8»1. Tutkimuksessa todettiin murtumariskin kohoaminen luuntiheyden yhden SD:n laskua kohti kantaluusta 1.66 kertaiseksi (95 % CI 1.22–2.26), distaalisesta värttinäluusta 1.55-kertaiseksi (1.13–2.11) ja proksimaalisesta värttinäluusta 1.41-kertaiseksi (1.06–1.88). Kasvavan iän myötä suhteellinen riski 10 vuotta kohti oli 2.09-kertainen (95 % CI 1.31–3.33).

Tutkimuksessa «Cheng S, Suominen H, Sakari-Rantala R, Laukkanen P, Avikainen V, Heikkinen E. Calcaneal bone mineral density predicts fracture occurrence: a five year follow-up study in elderly people. J Bone Miner R»2 seurattiin viiden vuoden ajan kahta jyväskyläläistä kohorttia: vuonna 1914 ja vuonna 1910 syntyneitä, keski-iät 75 ja 80 vuotta, vastaavasti. 75-vuotiaissa oli 103 miestä ja 188 naista. 80-vuotiaissa 57 miestä ja 136 naista. Viiden vuoden seurantamittaukset saatiin 48–68 %:lta edellä mainituista ryhmistä. Seurannassa keskimääräinen vuotuinen kantaluusta mitatun luuntiheyden lasku oli 2.5–2.7 % naisilla ja 0.8–1.0 % miehillä. Viiden vuoden seurannassa luun tiheyden lasku liittyi murtumariskin lisääntymiseen. Seuranta-aikana sattui murtuma 77:lle tutkittavalle, yhteensä 119 murtumaa. Näistä reisiluun kaulan murtumia oli miehillä 7 (27 % murtumista) ja naisilla 19 (20 % murtumista). Samantasoisilla luuntiheysarvoilla miesten riskit olivat samaa luokkaa kuin naisilla. Luun tiheyden muutokset näyttivät liittyvän murtuman ilmaantumiseen vain 75-vuotiailla naisilla.

Miller ym. «Miller PD, Siris ES, Barrett-Connor E ym. Prediction of fracture risk in postmenopausal white women with peripheral bone densitometry: evidence from the National Osteoporosis Risk Assessment. J Bone M»3 tutkivat perifeeristä luuntiheyttä 149 524 valkoihoisella postmenopausaalisella naisella sormiluun tai kyynärvarren pDXA:lla tai kantaluun SXA:lla tai QUS:lla. Vuoden seuranta-aikana rekisteröitiin uudet osteoporoottiseksi tulkitut murtumat (kylkiluun, nikaman, lonkan, kyynärvarren tai ranteen murtuma, enintään 3 seuranta-ajan murtumaa, vammaenergiaa ei rekisteröity). Tutkittavat, joiden eri tiheysmittausten T-score -arvot alittivat -2.5 SD, saivat murtuman 2.15–3.94 kertaa useammin, kuin ne, joiden T-score > -1.0 SD. Perifeeristen mittausten ROC-kuvaajat todettuihin lonkkamurtumiin olivat verrannolliset kirjallisuudessa esiintyviin reisiluun sentraalisten tiheysmittausten ROC-kuvaajien kanssa. Kaikki perifeeriset mittaustavat ennustivat riskiä yhtä hyvin eivätkä tulokset muuttuneet, jos T-scoret laskettiin laitevalmistajien tai tutkimuksen populaatio viiteväestönä. Tämän perusteella perifeerisesti mitattu matala BMD (T-score <= -2.5 SD) ennustaa ainakin kaksinkertaista murtumatodennäköisyyttä seuraavan vuoden kuluessa mittauskohdasta tai -menetelmästä riippumatta myös mittaamattomilla luualueilla. Osteopenia-alueella (-2.5 SD < T-score < -1.0 SD) riskin nousu oli asteittainen, vähäisempi, mutta myös tilastollisesti merkitsevä. Saman tutkimuksen (NORA: National Osteoporosis Risk Assessment) laajemmassa analyysissä (n=163 935, 50–64-vuotiaita 87 594 (53 %), 65-vuotiaita tai yli 76 341 (47 %)) todettiin, että matala perifeerinen BMD ( T-score < -1.0 SD) ennusti riskiä osteoporoottiselle murtumalle yhtä lailla nuorilla ja iäkkäillä postmenopausaalisilla naisilla. Vakioitu kaikkien mittausmenetelmien yhdistetty RR/SD (95 % luottamusväli) kaikille osteoporoottisille murtumille oli nuoremmalla osalla 1.5 (1.4–1.6) ja iäkkäämmällä osalla 1.5 (1.4–1.5) ja lonkkamurtumille vastaavasti 1.6 (1.3–1.9) ja 1.5 (1.4–1.7) «Siris ES, Brenneman SK, Miller PD ym. Predictive Value of Low BMD for 1-Year Fracture Outcomes Is Similar for Postmenopausal Women Ages 50-64 and 65 and Older: Results From the National Osteoporosis R»4.

Kirjallisuutta

  1. Cummings SR, Black DM, Nevitt MC ym. Appendicular bone density and age predict hip fracture in women. The Study of Osteoporotic Fractures Research Group. JAMA 1990;263:665-8
  2. Cheng S, Suominen H, Sakari-Rantala R, Laukkanen P, Avikainen V, Heikkinen E. Calcaneal bone mineral density predicts fracture occurrence: a five year follow-up study in elderly people. J Bone Miner Res 1997;12:1075-82
  3. Miller PD, Siris ES, Barrett-Connor E ym. Prediction of fracture risk in postmenopausal white women with peripheral bone densitometry: evidence from the National Osteoporosis Risk Assessment. J Bone Miner Res 2002;17:2222-30
  4. Siris ES, Brenneman SK, Miller PD ym. Predictive Value of Low BMD for 1-Year Fracture Outcomes Is Similar for Postmenopausal Women Ages 50-64 and 65 and Older: Results From the National Osteoporosis Risk Assessment (NORA). J Bone Miner Res 2004;19:1215-20
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko