Niskakivun fyysisiä kuormitustekijöitä koskeneessa systemoidussa katsauksessa «Ariëns GA, van Mechelen W, Bongers PM ym. Physical...»1 haun perusteella löytyneestä 40 tutkimuksesta karsittiin pois 15 heikkotasoista tutkimusta, joten analysoitavaksi jäi 22 poikkileikkaustutkimusta, 2 etenevää seurantatutkimusta ja 1 tapaus-verrokkitutkimus. Poikkileikkaustutkimuksista 4 ja seurantatutkimuksista 1 arvioitiin korkeatasoisiksi. Tarkastelun kohteena oli 8 kuormitustekijää: niskan asento (fleksio, ekstensio ja kierto), yläraajan voimankäyttö ja asento, staattisten työasentojen kesto, vartalon kiertyneet ja taipuneet asennot, käteen kohdistuva tärinä, työpisteen suunnittelu, ajoneuvon kuljettaminen ja urheilu tai liikunta. Niskakivun ja työssä istumisen keston sekä vartalon kiertyneiden ja taipuneiden asentojen määrän välisestä yhteydestä oli jonkin verran näyttöä.
Herkkyysanalyysissä jätettiin 3 laatukriteeriä pois, jonka jälkeen saatiin jonkin verran näyttöä niskakivun yhteydestä niskan etukumaraan asentoon, yläraajan voimankäyttöön, yläraajan asentoon, staattisen työasennon kestoon, vartalon kiertyneisiin ja kumariin asentoihin, käteen kohdistuvaan tärinään ja työpisteen suunnitteluun.
Systemoidussa niskakipujen riskitekijöitä työntekijäaineistoissa selvittävässä seurantatutkimusten katsauksessa «Côté P, van der Velde G, Cassidy JD ym. The burden...»2 löytyi 27 kohorttitutkimusta ja 1 satunnaistettu interventiotutkimus. Pitkäkestoisen istumisen, seisomisen tai tietokoneella työskentelyn vaikutuksia selvittäviä tutkimuksia oli 8, toisto- tai tarkkuustyöhön liittyviä 6, niskan taipuneisiin asentoihin liittyviä 1, kädet hartiatason yläpuolella työskentelyyn liittyviä 2, vartalon taipuneita asentoja selvittäviä 2 ja fyysisesti kuormittavaan työhön liittyviä 4.
4 tutkimuksessa todettiin valtaosan työajastaan tietokoneen äärellä työskennelleillä työntekijöillä lisääntynyt niskakipujen riski. 1 tutkimuksen kuvaus alla «Ariëns GA, Bongers PM, Douwes M ym. Are neck flexi...»3. 2 seurantatutkimuksessa ei todettu yhteyttä pitkäkestoisen istumisen, seisomisen eikä tietokoneella työskentelyn ja niskakipujen välillä.
Kirjoittajat pitävät pitkäkestoisen istumisen tai tietokoneen äärellä tehtyjen työrupeamien ja niskakipujen yhteydestä saatua näyttöä vakuuttavana.
Prospektiivisessa tutkimuksessa «Ariëns GA, Bongers PM, Douwes M ym. Are neck flexi...»3, joka sisältyy Cotén ym. katsaukseen «Côté P, van der Velde G, Cassidy JD ym. The burden...»2, selvitettiin, missä määrin kaularangan etutaivutuksella ja kierrolla sekä istumisen määrällä on merkitystä niskakipuihin. Tutkimusaineiston muodosti 1 334 eri ammateissa toimivaa työntekijää, joilla ei seurannan alkua edeltäneenä 12 kuukautena ollut toistuvaa tai pitkittynyttä niskakipua. Tulosmuuttujana oli niskakipu viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana (ei koskaan tai harvoin, joskus, toistuvasti, pitkittynyt), jota kysyttiin vuosittain lähetetyillä kyselylomakkeilla 3 vuoden ajan.
Toistuvan tai pitkittyneen niskakivun riskiä lisäsi istuminen yli 95 % työajasta.
Tuoreessa ruotsalaisessa tutkimuksessa «Hallman DM, Gupta N, Mathiassen SE ym. Association...»4 arvioitiin tehdastyöntekijöillä objektiivisesti mitatun istumisen yhteyttä niskakipuun.
Eniten istuvilla niskakivun voimakkuus oli merkittävästi suurempi (OR = 3,0, 95 % luottamusväli 1,3–7,0) kuin kohtalaisesti istuvilla. Yhteyttä ei löytynyt kuitenkaan vapaa-ajan istumisen ja niskakivun voimakkuuden välille.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentit
Katsauksiin sisältyvissä tutkimuksissa istuminen on liittynyt vaihtelevasti muihin töihin (esimerkiksi tietokonetyöskentely tai teolliset työt), mikä vaikeuttaa arviointia istumisesta itsenäisenä riskitekijänä.