KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Bisfosfonaatit kortikosteroidihoitoon liittyvän osteoporoosin hoidossa

Näytönastekatsaukset
12.2.2014
Anna-Mari Koski

Näytön aste: A

Bisfosfonaattihoito estää luukatoa ja nikamamurtumia glukokortikoidihoitoa saavilla potilailla.

Systemaattisessa katsauksessa «Kanis JA, Stevenson M, McCloskey EV ym. Glucocorticoid-induced osteoporosis: a systematic review and cost-utility analysis. Health Technol Assess 2007;11:iii-iv, ix-xi, 1-231 »1, jossa tietokannat seulottiin lokakuuhun 2002 asti, voitiin satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia (n = 45) tarkasteltaessa varmuudella todeta vain risedronaatin ja kalsidiolin nikamamurtumia estävä vaikutus glukokortikoidihoidon yhteydessä. Muiden kuin nikamamurtumien vähenemistä ei voitu osoittaa.

Kun bisfosfonaattien (alendronaatti, risedronaatti, etidronaatti) tutkimuksia analysoitiin yhdessä, nähtiin myös merkittävä nikamamurtumien väheneminen, mutta ei nikaman ulkopuolisten murtumien määrän pienenemistä. Nikamamurtumat vähenivät noin 40 % bisfosfonaattihoidolla. Tutkimuksissa potilailla on pääasiallisesti ollut käytössä vähintään prednisoloniannos 7,5 mg/vrk, ja seuranta on kestänyt yhteen vuoteen saakka.

Vähäisen tutkimustiedon perusteella voidaan arvioida, että todennäköisesti myös pamidronaatti ja suonensisäisesti annosteltava ibandronaatti (2 mg kolmen kuukauden välein) estävät glukokortikoidien aiheuttamaa luuntiheyden laskua.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattisen katsauksen jälkeen on ilmestynyt satunnaistettu, kaksoissokkoutettu tsoledronaattia (5 mg suonen sisäisesti kerta-annos) ja risedronaattia (5 mg/vrk suun kautta) vertaileva monikeskustutkimus «Reid DM, Devogelaer JP, Saag K ym. Zoledronic acid and risedronate in the prevention and treatment of glucocorticoid-induced osteoporosis (HORIZON): a multicentre, double-blind, double-dummy, randomis»2 (n = 833), jossa potilaat jaettiin kahteen osaan glukokortikoidihoidon keston mukaan. Preventioryhmässä glukokortikoidihoito oli kestänyt alle kolme kuukautta ja hoitoryhmässä enemmän kuin kolme kuukautta tutkimuksen alkaessa. Prednisolonin päivittäinen annos oli vähintään 7,5 mg. Tutkimukseen ei otettu potilaita, jotka olivat saaneet aiemmin bisfosfonaattilääkitystä, joilla oli matala D-vitamiinipitoisuus, merkittävä munuaisten vajaatoiminta tai lisäkilpirauhasen ylitoiminta. Potilaat olivat iältään 18–85-vuotiaita tutkimuksen alkaessa; keski-ikä hoitoryhmässä oli 53 vuotta ja preventioryhmässä 57 vuotta. Potilaista 68 % oli naisia, joista 66 % postmenopausaalisia. T-luku ls-rangassa oli hoitoryhmässä keskimäärin -1,37 ja preventioryhmässä -0,93. Taustasairautena potilailla oli nivelreuma, pehmytkudosreuma, LED tai astma. Tutkimus toteutettiin vuosina 2004–7. 62 potilasta keskeytti tutkimuksen. Seuranta-aika oli 12 kuukautta.

Ls-rangassa luuntiheys lisääntyi tsoledronihapolla enemmän kuin risedronaatilla sekä hoito- (4,1 % ja 2,7 %, p = 0,0001) että preventioryhmässä (2,6 % ja 0,6 %, p < 0,0001). Ero tuli merkitseväksi jo kuuden kuukauden kohdalla. Reisiluun kaulassa ja lonkassa muutos oli kokonaisuutena samansuuntainen kuin ls-rangassa. Nikamamurtumien määrä oli vähäinen sekä risedronaatti- (n = 3) että tsoledronaattiryhmässä (n = 5) eikä ryhmien väillä ollut eroja.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Edellä mainitusta, tsoledronaattia ja risedronaattia vertailevasta tutkimuksesta tehtiin alaryhmäanalyysi «Sambrook PN, Roux C, Devogelaer JP ym. Bisphosphonates and glucocorticoid osteoporosis in men: results of a randomized controlled trial comparing zoledronic acid with risedronate. Bone 2012;50:289-95 »3, jossa osoitettiin, että tutkimukseen osallistuneilla miehillä (n = 265, keski-ikä 56,4 vuotta) tulokset olivat samankaltaisia kuin koko aineistossa.

Tsoledronihapolla ls-rangan luuntiheys lisääntyi enemmän kuin risedronaatilla sekä hoitoryhmässä (4,7 % ja 3,3 %, p = 0,0232) että preventioryhmässä (2,5 % ja -0,2 %, p = 0,0024). Lähtötilanteessa näillä miehillä t-luku oli ls-rangassa -1,48 hoitoryhmässä ja -0,6 preventioryhmässä. Miehistä 89 oli korkeintaan 50-vuotiaita.

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Osteoporoosi 1

Kommentti: Tuoreiden katsausten mukaan bisfosfonaatteja pidetään tällä hetkellä merkittävänä lääkeryhmänä glukokortikoidihoitoa saavien potilaiden hoidossa, koska ne estävät näillä potilailla luuntiheyden laskua ja nikamamurtumia «Weinstein RS. Clinical practice. Glucocorticoid-induced bone disease. N Engl J Med 2011;365:62-70 »4, «Hansen KE, Wilson HA, Zapalowski C ym. Uncertainties in the prevention and treatment of glucocorticoid-induced osteoporosis. J Bone Miner Res 2011;26:1989-96 »5.

Kirjallisuutta

  1. Kanis JA, Stevenson M, McCloskey EV ym. Glucocorticoid-induced osteoporosis: a systematic review and cost-utility analysis. Health Technol Assess 2007;11:iii-iv, ix-xi, 1-231 «PMID: 17311734»PubMed
  2. Reid DM, Devogelaer JP, Saag K ym. Zoledronic acid and risedronate in the prevention and treatment of glucocorticoid-induced osteoporosis (HORIZON): a multicentre, double-blind, double-dummy, randomised controlled trial. Lancet 2009;373:1253-63 «PMID: 19362675»PubMed
  3. Sambrook PN, Roux C, Devogelaer JP ym. Bisphosphonates and glucocorticoid osteoporosis in men: results of a randomized controlled trial comparing zoledronic acid with risedronate. Bone 2012;50:289-95 «PMID: 22061864»PubMed
  4. Weinstein RS. Clinical practice. Glucocorticoid-induced bone disease. N Engl J Med 2011;365:62-70 «PMID: 21732837»PubMed
  5. Hansen KE, Wilson HA, Zapalowski C ym. Uncertainties in the prevention and treatment of glucocorticoid-induced osteoporosis. J Bone Miner Res 2011;26:1989-96 «PMID: 21721042»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Osteoporoosi
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko