KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Alendronaatin vaikutus luuntiheyteen ja murtumien ilmaantuvuuteen

Näytönastekatsaukset
11.4.2006
Eero Mervaala

Näytön aste: A

Alendronaatti lisää luuston tiheyttä ja vähentää sekä nikama- että ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta menopaussin ohittaneilla naisilla.

Meta-analyysi alendronaatin vaikutuksista luuntiheyteen ja murtumien ilmaantuvuuteen menopaussin ohittaneilla naisilla lumehoitoon verrattuna «Cranney A, Wells G, Willan A ym. Meta-analysis of alendronate for the treatment of postmenopausal Women. Endocrinol Rev 2002;23:508-16»1. Meta-analyysi sisältää 11 satunnaistettua ja kontrolloitua tutkimusta (potilaiden määrä yhteensä 12 855 naista, joista 5 561 sai lumelääkettä). Kaksi tutkimuksista käsitteli osteoporoosin preventiota ja 9 osteoporoosin hoitoa. Haku noudatti Cochrane Collaborationin normaalia systemaattisen katsauksen hakustrategiaa ja käsitti MEDLINE, EMBASE, Current Contents ja Cochrane Controlled Trials tietokannat vuosilta 1980–1999 sekä keskeisten osteoporoosia käsittelevien julkaisusarjojen vuosikerrat mukaan lukien proceedings-numerot. Hakusanat on mainittu. Meta-analyysin hyväksyttiin kaikki satunnaistetut ja lumekontrolloidut tutkimukset, joissa alendronaatin vaikutuksia on seurattu vähintään vuoden ajan ja joissa on esitetty joko lääkehoidon ja lumehoidon vaikutukset murtumien ilmaantumiseen tai hoitojen vaikutukset luun tiheyteen (prosentuaalinen muutos lähtötasoon verrattuna). Alkuperäisartikkelien menetelmällinen laatu arvioitiin. Poissuljetut tutkimukset ja arvion perustelu on kuvattu, ja useimmiten syynä oli metodologinen puute (tutkimus ei ollut kontrolloitu) tai seuranta-aika oli vähemmän kuin yksi vuosi. Kahdessa tutkimuksista drop-outien määrä oli alle 5 %, kuudessa tutkimuksista se vaihteli välillä 5–20 %, ja kolmessa tutkimuksista drop-outien määrä seuranta-aikana oli yli 20%. Tutkimuksissa potilaiden keski-ikä vaihteli välillä 51.8–71.0 vuotta. Alendronaatin vuorokausiannos vaihteli välillä 1–40 mg, seuranta-aika oli 1–4 vuotta. Päämuuttujia olivat nikamamurtumien ja ei-nikamamurtumien ilmaantuvuus, luun tiheys sekä lääkkeen toksisuus.

Alendronaatti (vuorokausiannoksella 5 mg tai enemmän) vähensi merkittävästi nikamamurtumien ilmaantuvuuden suhteellista riskiä (RR 0.52, 95 % CI 0.43–0.65). Alendronaatti (vuorokausiannos 10 mg tai enemmän) vähensi myös ei-nikamamurtumien riskiä (RR 0.51, 95 % CI 0.38–0.69). Alendronaatti paransi luuntiheyttä annosriippuvaisesti. Lääkevaste kasvoi seuranta-ajan pidentyessä.

Lumelääkitykseen verrattuna kolmen vuoden alendronaattihoito (vuorokausiannos 10 mg tai enemmän) paransi luun tiheyttä lumbaalinikamissa 7.48 % (95 % CI 6.12–8.85), lantion luissa 5.60 % (95 % CI 4.80–6.39), ja 2.08 % kyynärvarren luissa (95 % CI 1.53–2.63). Lääkkeen aiheuttamat haittavaikutukset eivät lisänneet hoidon keskeyttämisiä (RR 1.15; 95 % CI 0.93–1.42).

Meta-analyysissa ei esitetä nikamamurtumien ja ei-nikamamurtumien absoluuttista ilmaantuvuutta seuranta-aikana, ja näin ollen tuloksista ei voida laskea suoraan NNT-lukuja. Kirjoittajat esittävät kuitenkin laskennallisen arvion NNT-luvuista kuvitteellisessa tilanteessa, jossa yksilön riski saada nikamamurtuma kahden vuoden aikana olisi 2.88 % (korkea riski) ja ei-nikamamurtumien kuvitteellinen riski olisi 8.65 % (korkea). Tällaisessa tilanteessa nikamamurtuman suhteen NNT luku olisi 72 (95 % CI 61–99) ja ei-nikamamurtumien suhteen NNT olisi 24 (95 % CI 19–37).

Meta-analyysiin kuuluneessa FIT-tutkimuksessa «Black DM, Cummings SR, Karpf DB ym. Randomised trial of effect of alendronate on risk of fracture in women with existing vertebral fractures. Lancet 1996;348:1535-41»2 tutkittiin alendronaatin vaikutuksia luun tiheyteen ja murtumien ilmaantumiseen post-menopaussi-ikäisillä naisilla 3 vuotta kestäneessä satunnaistetussa, kaksois-sokkoutetussa ja lume-kontrolloidussa tutkimuksessa. Potilasaineiston muodostivat 2 027 post-menopaussi-ikäistä naista, joista 1 005 sai lumelääkettä ja 1 022 alendronaattia (aloitusannos 5 mg/vrk, viimeinen vuosi 10 mg/vrk). Tutkimuksen drop-out rate oli 2 %. Potilaiden keski-ikä eri tutkimusryhmissä oli 71 vuotta, lumbaalinikaman luuntiheys hoidon alussa keskimäärin 0.79 g/cm2. Lumeryhmässä nikamamurtumien absoluuttinen riski seuranta-aikana oli 15 % (145/965) ja alendronaattiryhmässä 8 % (78/981) (RR 0.53, 95 % CI 0.41–0.68; NNT 14, 95 % CI 10–23). Alendronaatti vähensi myös lonkkamurtuman (RR 0.49, 95 % CI 0.23–0.99) ja rannemurtuman riskiä (RR 0.52, 95 % CI 0.31–0.87). Alendronaatti paransi merkittävästi nikamien luuntiheyttä (reisiluun kaula 4.1 %, lumbaalinikama 6.2 %).

  • Tutkimuksen laatu: Tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Hyvä
  • Kommentti: Tutkimuksissa ei ole verrattu alendronaattia suoraan muihin osteoporoosilääkkeisiin.

Kirjallisuutta

  1. Cranney A, Wells G, Willan A ym. Meta-analysis of alendronate for the treatment of postmenopausal Women. Endocrinol Rev 2002;23:508-16
  2. Black DM, Cummings SR, Karpf DB ym. Randomised trial of effect of alendronate on risk of fracture in women with existing vertebral fractures. Lancet 1996;348:1535-41
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko