KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Aktiivinen lihasvoimaa- tai kestävyyttä parantava harjoittelu niskakivuissa

Näytönastekatsaukset
18.9.2009
Petri Salo, Olavi Airaksinen ja Arja Häkkinen

Näytön aste: B

Niskalihaksiin ja hartia-olkalihaksiin kohdistuva riittävän kuormittava ja pitkäkestoinen lihasvoimaa ja/tai -kestävyyttä parantava harjoittelu ilmeisesti vähentää kroonista niskakipua ja parantaa niskakipupotilaan toimintakykyä.

Systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin harjoittelun vaikuttavuutta niskakipuun. Kolmen satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen (n = 592) perusteella todettiin olevan selkeää näyttöä siitä, että niskalihasten voimaharjoittelu yksinään tai yhdistettynä manipulaatiohoitoon alentaa kipua ja parantaa toimintakykyä 6–13 viikon seurannassa henkilöillä, jotka kärsivät subakuutista, kroonisesta tai toistuvasta niskakivusta. Vertailu suoritettiin manipulaatioon, TNS-hoitoon tai tavanomaiseen lääkärin antamaan hoitoon.

Samassa kirjallisuuskatsauksessa todettiin kahden satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen pohjalta (n = 257), etteivät maksimivoima- ja kestävyysvoimaharjoittelu eronneet vaikuttavuudeltaan toisistaan lyhyt- tai pitkäaikaisessa seurannassa naisilla, jotka kärsivät subakuutista, kroonisesta tai toistuvista niskakivuista.

Johtopäätöksenä todettiin, että terapiamuodot, jotka pitävät sisällään aktiivista niskalihasten voimaharjoittelua ja manuaalista terapiaa, ovat niskakivun hoidossa tehokkaampia kuin muut tutkitut vaihtoehdot «Hurwitz EL, Carragee EJ, van der Velde G ym. Treatment of neck pain: noninvasive interventions: results of the Bone and Joint Decade 2000-2010 Task Force on Neck Pain and Its Associated Disorders. Spi»1.

Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin harjoittelun vaikutusta epäspesifiin niskakipuun. Katsauksessa esitettiin tiivistetysti tutkimustulokset kuudesta satunnaistetusta kontrolloidusta hoitotutkimuksesta (n = 1 128), joissa harjoittelua yksinään tai yhdistettynä muuhun hoitoon verrattiin tavanomaiseen hoitoon (kipulääkitys), yleiseen kehotukseen venytysharjoitteisiin ja aerobiseen liikuntaan, stressin hallintaan, rentoutuksen ohjaukseen, infrapunahoitoon, niskatukityynyyn tai lumehoitoon (kuuma, kylmä + hieronta).

Johtopäätöksenä esitettiin, että voimaharjoitteluun ja venyttelyyn perustuva harjoittelu yksinään tai yhdistettynä manipulaatioon, mobilisaatioon tai infrapunahoitoon, vähentää kroonista niskakipua verrattuna tavanomaiseen hoitoon «Binder A. Neck Pain. Clin Evid 2008;4:1103»2.

Kontrolloituun hoitotutkimukseen osallistui 180 kroonista niskakipua sairastavaa toimistotyöntekijänaista. He olivat valikoituneet tutkimukseen työterveyshuollon kautta usealta eri työpaikalta. Keskimääräinen niskakivun kesto oli ollut 8–9 vuotta. Koehenkilöiden niskakipu alkutilanteessa (VAS-jana, skaala 0–100 mm) oli mediaanina ilmaistuna 58 mm. Koehenkilöt satunnaistettiin kolmeen eri ryhmään. Maksimivoimaryhmä teki submaksimaalisia isometrisiä voimaharjoitteita niskalihaksille koukistus- ja ojennussuuntiin käyttäen vastuskuminauhaa pään ympäri sekä nousujohteista käsipainoharjoittelua. Kestävyysvoimaryhmä teki dynaamisia koukistussuuntaisia pään nostoharjoitteita sekä käsipainoharjoittelua 2 kg:n vakiopainoilla. Kontrolliryhmä sai yhden kerran ohjauksen venytysharjoitteisiin. Harjoittelu aloitettiin kuntoutuslaitoksessa ja sitä toteutettiin 12 päivän aikana 9 kertaa 45 minuuttia kerrallaan eli yhteensä 7.5 tunnin ajan. Potilaita kehotettiin jatkamaan harjoittelua kotona kolme kertaa viikossa vuoden ajan. Harjoittelutekniikka ja intensiteetti tarkistettiin 2, 6 ja 12 kuukauden kohdalla.

Vuoden seurannassa maksimivoimaryhmä oli harjoitellut keskimäärin 1.7 kertaa viikossa ja niskan isometrisen maksimivoiman lisäys oli 69–110 %. Kestävyysvoimaryhmä oli harjoitellut keskimäärin 2 kertaa viikossa ja isometrisen maksimivoiman lisäys oli 16–29 %. Kontrolliryhmän isometrisen maksimivoiman lisäys oli 7–10 %. Koettu kipu väheni VAS-janalla mediaanina ilmaistuna 40 mm maksimivoimaryhmässä, 35 mm kestävyysvoimaryhmässä ja 16 mm kontrolliryhmässä (P < 0.001 erolle harjoitteluryhmät vs kontrolliryhmä). Myös koettu haitta väheni molemmissa harjoitteluryhmissä kontrolliryhmää enemmän (P < 0.001).

Johtopäätöksenä esitettiin, että vuoden kestävä maksimivoimaharjoittelu ja kestävyysvoimaharjoittelu olivat molemmat vaikuttavia menetelmiä vähentämään niskakipua ja parantamaan toimintakykyä naisilla kroonisissa epäspesifisissä niskakivuissa verrattuna kontrolliryhmään «Ylinen J, Takala EP, Nykänen M ym. Active neck muscle training in the treatment of chronic neck pain in women: a randomized controlled trial. JAMA 2003;289:2509-16 »3.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Samasta aineistosta tehdyssä kolmen vuoden seurannassa ei enää ollut kontrolliryhmää, mutta 98 % maksimivoima- tai kestävyysvoimaryhmään kuuluneista palautti seurantakyselyn, joka osoitti, että vuoden harjoittelulla saavutettu hyöty niskakivuissa ja koetussa haitassa oli säilynyt ennallaan. Maksimivoimaryhmän kipu VAS-janalla mediaanina ilmaistuna oli alkutilanteessa 58 mm, 12 kuukauden kohdalla 9 mm ja kolmen vuoden kohdalla 14 mm. Vastaavat arvot kestävyysvoimaryhmässä olivat 57, 15 ja 19. Vernonin haittaindeksi (skaala 0–100) oli maksimivoimaryhmässä alkutilanteessa mediaanina ilmaistuna 22, 12 kuukauden kohdalla 14 ja kolmen vuoden kohdalla 12. Vastaavat arvot kestävyysvoimaryhmässä olivat 20, 14 ja 14. Modifioidulla Neck Pain and Disability Scale (NPDS) -mittarilla (skaala 0–100) maksimivoimaryhmän mediaanina ilmaistu lukuarvo oli alkutilanteessa 35, 12 kuukauden kohdalla 6 ja 3 vuoden kohdalla 12. Vastaavat arvot kestävyysvoimaryhmässä olivat 36, 9 ja 13. Ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa niskakivussa eikä koetussa haitassa.

Viimeisen kuukauden aikana ennen 3 vuoden seurantaa niskaharjoitteita oli suorittanut säännöllisesti 17 % maksimivoimaryhmään kuuluneista ja 25 % kestävyysvoimaryhmään kuuluneista. Vastaavasti 40 % maksimivoimaryhmään ja 35 % kestävyysvoimaryhmään kuuluneista ilmoitti, ettei ollut tehnyt lainkaan harjoitteita. Kolmen vuoden seurannassa kestävyysvoimaryhmän (osallistumisprosentti 70) niskalihasvoimat olivat pysyneet samalla tasolla kuin 12 kuukauden kohdalla, kun taas maksimivoimaryhmän (osallistumisprosentti 77) niskalihasvoimat olivat laskeneet merkitsevästi 12 kuukauden tasosta, mutta olivat edelleen korkeammalla tasolla kuin kestävyysvoimaryhmällä.

Johtopäätöksenä esitettiin, että aktiivista niskavoimaharjoittelua voidaan suositella kroonisista niskakivuista kärsiville potilaille ja että harjoitteluun tulisi sitoutua yhden vuoden ajaksi «Ylinen J, Häkkinen A, Nykänen M ym. Neck muscle training in the treatment of chronic neck pain: a three-year follow-up study. Eura Medicophys 2007;43:161-9 »4.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Edellä kuvattu maksimivoimaharjoittelu toistettiin tutkimuksessa, jossa 101 tutkimukseen ilmoittautunutta, kroonisista niskakivuista kärsivää henkilöä (91 naista, 10 miestä) satunnaistettiin 10 ohjauskertaa saaneeseen maksimivoimaharjoitteluryhmään tai kertaohjauksen saaneeseen venyttelyryhmään. Harjoittelua toteutettiin perusterveydenhuollossa ohjattuna kerran viikossa kuuden viikon ajan ja sen jälkeen yhden kerran joka toinen kuukausi. Lisäksi potilaat saivat ohjeet harjoitella kotona kolme kertaa viikossa jatkuvasti. Vuoden seurannassa maksimivoimaryhmä oli harjoitellut keskimäärin 1.1 kertaa viikossa ja osallistunut ryhmäohjaukseen keskimäärin 8 kertaa. Koettu niskakipu (VAS) laski alun 64 mm:stä 27 mm:iin ja koettu haitta (NPDS) 33:sta 19:ään sekä Vernonin haittaindeksi 25:stä 17:ään niskan isometrisen maksimivoiman parantuessa 11.3–20.6  %. Venyttelyryhmä harjoitteli keskimäärin 1.4 kertaa viikossa; kipu laski 60 mm:stä 28 mm:iin ja koettu haitta 32:sta 18:aan sekä Vernonin haittaindeksi 26:sta 18:aan niskan isometrisen maksimivoiman parantuessa 10.1–12.0  %. Molemmissa ryhmissä niskan haittaindeksit laskivat tilastollisesti merkitsevästi (P < 0.001), mutta ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa. Isometrinen niskalihasvoima lisääntyi molemmissa ryhmissä tilastollisesti merkitsevästi, niskan ojennusvoiman lisääntyessä maksimivoimaryhmässä merkitsevästi (P = 0.019) enemmän kuin venyttelyryhmässä.

Johtopäätöksenä esitettiin, että vuoden kestävä maksimivoimaharjoittelu ei eronnut kertaohjaukseen perustuneesta venytysharjoittelusta kroonisten niskaoireiden hoidossa «Häkkinen A, Kautiainen H, Hannonen P ym. Strength training and stretching versus stretching only in the treatment of patients with chronic neck pain: a randomized one-year follow-up study. Clin Rehabi»5.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistettuun hoitotutkimukseen, jossa koehenkilöt arvottiin harjoittelu- ja kontrolliryhmään, osallistui 145 kroonisista niskakivuista kärsivää henkilöä (100 naista ja 45 miestä). Koehenkilöt valikoituivat tutkimukseen useista eri työpaikoista kahden fysioterapiapoliklinikan kautta. Koehenkilöiden työn kuormittavuutta oli arvioitu asteikolla (suluissa koehenkilöiden edustus ryhmässä): staattinen (21 %), pieni (43 %), kohtalainen (23 %), suuri (7 %). Yli 60 %:lla koehenkilöistä oli ollut niskakipua yli 12 kuukauden ja keskimääräinen kivun kokemus lähtötilanteessa oli harjoitteluryhmässä Verbal Numerical Pain Scale (VNPS, skaala 0–10) mittarilla 4.6 ja kontrolliryhmässä 4.3. Vastaavasti Northwick Park Neck Pain Questionnaire (NPQ, skaala 0–4) haittaindeksi oli alkutilanteessa molemmilla ryhmillä 1.4.

Harjoitteluryhmä sai kaksi kertaa viikossa kuuden viikon ajan ensin 20 minuuttia infrapunalämpöhoitoa ja sen jälkeen ohjauksen niskan syvien lihasten harjoituksiin. Tämän jälkeen koehenkilöt tekivät tarkoitukseen rakennetulla niskalihasten voimamittaus- ja harjoituslaitteella 15 toiston dynaamisen lämmittelysarjan koukistus- ja ojennussuuntaan noin 20 % kuormalla mitatusta isometrisestä maksimivoimasta. Tätä seurasi kolme 8–12 toiston sarjaa alkaen noin 30 % kuormituksella maksimivoimasta. Mikäli 12 tai enemmän toistoja pystyttiin suorittamaan, lisättiin kuormitusta noin 5 %:lla. Kontrolliryhmä sai infrapunalämpöhoitoa vastaavasti kuin harjoitteluryhmä.

Kuuden viikon kohdalla kipu (VNPS) oli vähentynyt harjoitteluryhmässä 34.9 % ja kontrolliryhmässä 11.7 %. Vastaavasti haitta (NPQ) oli vähentynyt harjoitteluryhmässä 28.8 % ja kontrolliryhmässä 18.4 %. Harjoitteluryhmän niskalihasvoimat olivat lisääntyneet kuuden viikon kohdalla 26.1–45.7 % ja kontrolliryhmän 15.1– 25.5 %. Ero kivussa (P = 0.01) ja toimintakyvyn haitassa (P = 0.03) oli merkitsevä harjoitteluryhmän eduksi, samoin niskalihasvoima oli harjoitteluryhmällä useimmissa liikesuunnissa merkitsevästi parempi (P = 0.57 – 0.00) kuin kontrolliryhmässä.

Kuuden kuukauden kohdalla kivun (VNPS) alenema (33.7 %) alkutilanteeseen nähden oli säilynyt harjoitteluryhmässä, kun taas kontrolliryhmän kivun alenema (10.1 %) alkutilanteeseen verrattuna ei ollut merkitsevä. Haitan (NPQ) alenema kuuden kuukauden kohdalla oli harjoitteluryhmässä 26.5 % ja kontrolliryhmässä 14.6 %. Harjoitusryhmän niskalihasvoimat olivat kuuden kuukauden kohdalla 13.4–24.9 % alkutilannetta paremmat ja kontrolliryhmällä 6.2–17.1 % paremmat. Kuuden kuukauden kohdalla ryhmien välillä oli merkitsevä ero vain koetun kivun (VNPS) määrässä (P < 0.01) ja potilastyytyväisyydessä (P = 0.02) harjoitusryhmän eduksi.

Johtopäätöksenä esitettiin, että kuuden viikon pituinen aktiivinen harjoittelu hyödytti kroonisista niskaoireista kärsiviä henkilöitä lyhyellä aikavälillä, mutta vaikutus väheni kuuden kuukauden seurannassa «Chiu TT, Lam TH, Hedley AJ. A randomized controlled trial on the efficacy of exercise for patients with chronic neck pain. Spine (Phila Pa 1976) 2005;30:E1-7 »6.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa rinnakkaisryhmätutkimuksessa 191 lehti-ilmoitukseen vastannutta, kroonisista niskakivuista kärsivää potilasta (59 % naisia) satunnaistettiin kolmeen ryhmään saamaan 11 viikon aikana 20 kertaa yhden tunnin ajan jotakin seuraavista kolmesta hoitomuodosta:

  1. Yhdistelmähoito (n = 64): kiropraktikon suorittama kaula- tai rintarangan manipulaatiohoito käyttäen suurta nopeutta ja alhaista amplitudia sekä kevyt pehmytkudosten hieronta (15 minuuttia) ja yksinkertaisilla välineillä toteutettu ohjattu harjoittelu (45 minuuttia). Harjoitteet sisälsivät vahvistavia harjoitteita niskan ja ylävartalon lihaksille. Kuormaa lisättiin progressiivisesti ja toistoja oli 15–30.
  2. Liikehoito (n = 63): fysioterapeutin yksilöllisesti suunnittelema ja ohjaama harjoitusohjelma: lihasvenyttely ja yläraajojen lihasharjoittelu sekä aerobinen lämmittely (15–20 min) sekä kaularangan ojentajia ja kiertäjiä vahvistava harjoittelu tarkoitukseen suunnitellulla MedX-laitteella. Kuormaa lisättiin progressiivisesti ja toistoja oli 20.
  3. Manipulaatiohoito yksinään (n = 64): kuten kohta 1 ilman harjoittelua + lumehoitona mikroaaltohoitoa ilman sähkövirtaa, jotta hoitoaika olisi ollut kaikilla ryhmillä sama.

Kaikki ryhmät saivat lisäksi ohjauksen kotona vastuskuminauhalla tehtävään niskan lihaskuntoharjoitteiseen. Alkutilanteessa koehenkilöiden koettu kipu oli keskimäärin 56.7 (skaala 0–100) ja kivun kesto keskimäärin viisi vuotta. Alkutilanteen haittaindeksi (Vernonin haittaindeksi, skaala 0–100) oli keskimäärin 27.6.

93 % toteutti koko hoidon ja 12 kuukauden seurantaan osallistui 84 % potilaista. Koettu kipu oli yhdistelmäryhmässä 11 viikon kohdalla 23.6, 3 kuukauden kohdalla 29.5, 6 kuukauden kohdalla 29.5 ja 12 kuukauden kohdalla 31.1 Vastaavat luvut liikehoitoryhmässä olivat 24.1, 25.3, 29.8 ja 29.8 sekä manipulaatioryhmässä 31.3, 37.3, 35.5 ja 36.5. Yhdistelmäryhmän haittaindeksi oli 11 viikon kohdalla14.1, 3 kuukauden kohdalla 14.3, 6 kuukauden kohdalla 14.8 ja 12 kuukauden kohdalla 16.1. Vastaavasti liikehoitoryhmässä haittaindeksi oli 12.4, 13.7, 15.0 ja 15.6 sekä manipulaatioryhmässä 15.8, 18.8, 17.7 ja 19.9. Ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa niskakivussa tai haittaindeksissä 11 viikon kohdalla. Niskan isometrinen lihasvoima oli parantunut alkutilanteeseen nähden yhdistelmäryhmässä 11 viikon kohdalla 41–52 %, liikehoitoryhmässä 19–35 % ja manipulaatioryhmässä 11–21 %. Vuoden seurannassa koettu kipu oli merkitsevästi (P = 0.02) alhaisempi liikehoitoa saaneissa ryhmissä pelkkään manipulaatioon verrattuna ja potilastyytyväisyys oli paras yhdistelmäryhmässä (P = 0.002).

Johtopäätöksenä tutkijat toteavat, että kroonisista niskakivuista kärsivillä lihasvoimia lisäävä liikehoito yksinään tai manipulaatioon yhdistettynä on hyödyllisempi kroonisten niskavaivojen hoidossa kuin pelkkä manipulaatiohoito «Bronfort G, Evans R, Nelson B ym. A randomized clinical trial of exercise and spinal manipulation for patients with chronic neck pain. Spine (Phila Pa 1976) 2001;26:788-97; discussion 798-9 »7.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kolmen eri hoitomuodon vertailututkimuksessa oli mukana 76 kroonisista, epäspesifeistä niska-hartiaoireista kärsivää henkilöä (22 miestä, 54 naista), jotka rekrytoitiin paikallisen työterveyshuollon kautta useista eri työpaikoista ja satunnaistettiin joko aktiivihoito- (n = 25), kotihoito- (n = 25) tai kontrolliryhmään (n = 26). Aktiivihoitoryhmäläisillä oli kolmen kuukauden aikana kaksi kertaa viikossa yhteensä 24 kertaa ohjattua harjoittelua, joka sisälsi niskalihasten kestävyys- ja koordinaatioharjoitteita laitteilla (niskalihasten ojennus- ja kiertoharjoitteita sekä yläraajojen harjoitteita kevyellä kuormituksella sekä pienellä progressiolla), rentoutusharjoitteita, silmäharjoitteita, asennonhallinta harjoitteita sekä psykologista tukea. Kotihoitoryhmällä oli kaksi ohjattua harjoittelukertaa kotiharjoitteluohjelman tekemiseksi ja luento. Kontrolliryhmä sai luennon lisäksi yleiskehotuksen lihasharjoittelusta.

Tutkittavien keskimääräinen niskakivun kesto oli ollut 7.6 vuotta. Keskimääräinen kipu VAS-janalla (skaala 0–100) mitattuna oli kuuden viikon ajalta ennen interventiota 51 mm. 3 kuukauden mittauksiin osallistui 86 % ja 12 kuukauden mittauksiin 82 % tutkimukseen mukaan lähteneistä. Kolmen kuukauden kohdalla keskimääräinen kipu aktiivihoito- (22 mm) ja kotihoitoryhmässä (23 mm) erosi tilastollisesti merkitsevästi (P = 0.018) kontrolliryhmästä (39 mm). 12 kuukauden kohdalla ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa kivun ollessa keskimäärin 33 mm. Liikelaajuuksissa ja painekipukynnyksissä ei havaittu eroja ryhmien välillä.

Kolmen kuukauden kohdalla koetut niska-hartiaoireet vähenivät eniten aktiiviryhmässä (P = 0.002) ja yleinen koettu terveys (P = 0.005) ja työkyky (P = 0.004) paranivat merkitsevästi enemmän aktiiviryhmässä muihin ryhmiin verrattuna. Koettu hyöty oli suurin aktiiviryhmässä (P < 0.001). Ero ryhmien välillä säilyi aina vuoteen saakka.

Tutkijat esittivät johtopäätöksenä, että aktiiviryhmän saama hoito oli kahta muuta hoitoa tehokkaampaa koehenkilöiden itse arvioimana, mutta objektiiviset löydökset olivat vähäiset «Taimela S, Takala EP, Asklöf T ym. Active treatment of chronic neck pain: a prospective randomized intervention. Spine (Phila Pa 1976) 2000;25:1021-7 »8.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Työpaikkainterventiotutkimukseen «Andersen LL, Jørgensen MB, Blangsted AK ym. A randomized controlled intervention trial to relieve and prevent neck/shoulder pain. Med Sci Sports Exerc 2008;40:983-90 »9 osallistui kutsuttuna 549 toimistotyöntekijää (195 miestä ja 354 naista) 12 eri työyksiköstä ja heidät satunnaistettiin ryväsotannalla (79 ryvästä, joissa 1–25 jäsentä) kolmeen eri ryhmään: voimaharjoitteluryhmään (n = 180), yleisharjoitteluryhmään (n = 187) sekä kontrolliryhmään (n = 182).

Voimaharjoitteluryhmä (VHR) harjoitteli työajalla 20 minuuttia kerrallaan kolme kertaa viikossa, joista kaksi kertaa ohjatusti, yhden vuoden ajan. Harjoittelu koostui hartiarenkaaseen kohdistuvista käsipainoilla tehtävistä liikkeistä, joita tehtiin 10–15 toiston sarjoissa 2–3 kertaa. Toistomäärän ylittäessä 15 kehotettiin lisäämään painoa. Niskalihaksille tehtiin istuma-asennossa kestoltaan viiden sekunnin isometrisiä submaksimaalisia harjoitteita koukistus-, ojennus- ja sivusuuntiin, pään ympäri pujotetun nauhan avulla. Harjoituskerta päättyi aina 15 sekunnin maksimiteholla suoritettuun melonta- tai soutuergometriharjoitukseen.

Yleisharjoitteluryhmässä (YHR) motivoitiin koehenkilöitä lisäämään yksilöllisesti fyysistä aktiivisuuttaan työpaikalla ja vapaa-ajalla. Keinoina oli muun muassa työmatkapyöräily, portaiden käyttö hissin sijaan, steppereiden ja nyrkkeilysäkkien sijoittaminen työpaikalle, ryhmäopastusta sauvakävelyyn jne. Ohjauskertojen määrä oli 1–4/kuukausi.

Kontrolliryhmää (KR) kehotettiin muodostamaan ryhmiä, joissa he itsenäisesti pyrkivät kohentamaan terveyttään ja työolosuhteitaan muun muassa kehittämällä työergonomiaa, stressin hallinnalla, työn organisoinnilla, työruokailun laadun parannuksella jne. Ryhmät järjestivät itse esityksiä koskien muun muassa dieettiä, painonpudotusta, meditaatiota, rentoutusta ja sisäilmaa. Kontrolliryhmä sai tukea ja huomiota tutkijoilta samassa määrin kuin kaksi muuta ryhmää.

Koehenkilöt täyttivät internetpohjaisen kyselyn intervention alussa, puolessa välissä ja lopussa. Kyselyllä selvitettiin koettua niska- ja olkakivun voimakkuutta ja kestoa sekä ryhmiin osallistumista.

Ensimmäisen puolen vuoden kyselyyn osallistuneista (suluissa kyselyyn vastanneiden osuus) säännöllisesti harjoitteluun osallistui VHR:ssä 54 % (78 %), YHR:ssä 31 % (81 %) ja KR:ssä 16 % (89 %). Vastaavat luvut vuoden kohdalla olivat VHR 35 % (59 %), YHR 28 % (71 %) ja KR 9 % (70 %).

Viimeisen kolmen kuukauden ajalta kysyttiin erikseen niska- ja olkakivun voimakkuutta asteikolla 0–9 sekä niska- ja olkaoireiden kestoa päivinä 5-portaisella asteikolla (0, 1–7 p, 8–30 p, > 30 p, päivittäin).

Intervention jälkeen koehenkilöt jaettiin alkutilanteen niskaoireiden mukaan niskaoireisiin (niskakipu 3 tai enemmän, n = 182) ja oireettomiin (niskakipu 0–1, n = 215) sekä olkaoireisiin (n = 124) ja olkaoireettomiin (n = 304). VHR:n niskakipuisten (n = 61) keskimääräinen niskakipu laski 5.0:sta 3.4:ään ensimmäisen puolen vuoden aikana (P < 0.0001). Vastaavat luvut YHR:ssä (n = 59) olivat 5.0 ja 3.6 (P < 0.001). KR:n niskakipuisten (n = 62) kivun voimakkuudessa ei tapahtunut merkitsevää muutosta. Ryhmien keskimääräisessä niskakivussa ei tapahtunut muutosta seuraavan puolen vuoden seurannassa. Alkutilanteessa niskaoireettomien niskakivut lisääntyivät seurannan aikana (P < 0.0001), mutta ryhmien (VHR, YHR, KR) välillä ei ollut merkitsevää eroa. Niskakivun kesto aleni ensimmäisen puolen vuoden aikana kaikissa ryhmissä: VHR:ssä 45 vuorokaudesta 25:een, YHR:ssä 47:stä 26:een ja KR:ssä 43:sta 30:een, mutta ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa.

Tutkijat esittivät johtopäätöksinä, että voimaharjoittelu ja yleinen harjoittelu olivat tehokkaita keinoja vähentää niskakipuja «Andersen LL, Jørgensen MB, Blangsted AK ym. A randomized controlled intervention trial to relieve and prevent neck/shoulder pain. Med Sci Sports Exerc 2008;40:983-90 »9.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa kontrolloidussa hoitokokeessa 119 yliopistosairaalan konsultaatiopoliklinikalle lähetettyä kroonisesta niskakivusta (yli 3 kuukautta) kärsinyttä potilasta satunnaistettiin kolmeen hoitoryhmään: 1) intensiivinen harjoittelu 4–5 potilaan ryhmissä niskaharjoittelulaitteistoa hyödyntäen (n = 40), 2) fysioterapeutin laatima yksilöllinen aktiivisen ja passiivisen hoidon ohjelma (n = 39) ja 3) kiropraktikon antama manipulaatiohoito (n = 40).

Intensiivinen, noin tunnin kestävä harjoittelu sisälsi lämmittelyn polkupyöräergometrilla (5–6 min) sekä niska-hartiaseudun lihasten venyttelyä (10 min). Niskalihasten harjoitteluun käytettiin isometrista niskalihasten voimamittauslaitetta. Niskan vahvistavat progressiiviset harjoitteet aloitettiin 30 % kuormalla; yksi 12 toiston sarja fleksiosuuntaan ja 3 sarjaa ekstensio- ja lateraaliflexiosuuntiin. Harjoittelu sisälsi myös käsipainoharjoitteet olkapään, lapaluiden ja rintalihasten alueelle sekä ylätaljasoudun leveälle selkälihakselle. Lisäksi potilaat saivat kotiharjoitteluohjelman, jossa oli viisi vahvistavaa harjoitetta niska- ja yläraajalihaksille sekä venytysharjoitteet.

Fysioterapeutin hoito sisälsi lämpöhoitoa, hierontaa, ultraääntä, manuaalista traktiota ja manuaalista passiivista mobilisaatiota, muttei manipulaatiota. Fysioterapeutti antoi lisäksi ohjausta työn ja vapaa-ajan ergonomiassa.

Manipulaatiohoito annettiin kaularangan apofyseaaliniveliin palpaatiotutkimuksen perusteella. Manipulaation toteutettiin suurella nopeudella ja matalalla amplitudilla. Lisäksi potilaille annettiin lihasten triggerpisteisiin manuaalista terapiaa. He saivat myös ohjausta työergonomiasta ja kotiharjoitteluohjeet kuten edellä.

Kaikkia hoitoja annettiin kahdesti viikossa 6 viikon ajan ja kaikki osallistuivat 1.5 tunnin mittaiseen niskakouluun 3–10 hengen ryhmissä. 85 % potilaista oli mukana 4 kuukauden seurannassa ja 80 % 12 kuukauden seurannassa. Ryhmien välillä ei ollut eroja niskakivussa, haitassa, lääkkeiden käytössä, liikelaajuudessa, lihasvoimassa tai lihaskestävyydessä välittömästi hoidon jälkeen taikka 4 tai 12 kuukauden seurannassa. Intensiivisen harjoittelun ryhmässä yksi potilas raportoi lisääntynyttä päänsärkyä eikä jatkanut harjoittelua. Yksi manipulaatiohoitoa saanut koki oireiden pahenevan ja keskeytti hoidon «Jordan A, Bendix T, Nielsen H ym. Intensive training, physiotherapy, or manipulation for patients with chronic neck pain. A prospective, single-blinded, randomized clinical trial. Spine (Phila Pa 1976»10.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa hoitotutkimuksessa 393 toimistotyöntekijä naista, jotka kärsivät kroonisesta, epäspesifistä niskakivusta, rekrytoitiin paikallisen työterveyshuollon kautta ja satunnaistettiin dynaamiseen lihaskuntoharjoittelu- (n = 135), rentoutusharjoittelu- (n = 128) ja kontrolliryhmään (n = 130).

Kokeneet fysioterapeutit ohjasivat molemmat interventiot kolmesti viikossa 30 minuutin ajan 12 viikon kuluessa eli yhteensä 18 tuntia, korkeintaan 10 henkilön ryhmissä. Puolen vuoden kuluttua ohjattiin kolme harjoituskertaa viikon aikana eli yhteensä 1.5 tunnin ajan. Ryhmät jatkoivat harjoittelua omatoimisesti yhteensä 12 kuukautta. Kontrolliryhmän potilaita ohjeistettiin olemaan muuttamatta liikuntakäyttäytymistään vuoden seurannan aikana. Lihaskuntoharjoitteluryhmä osallistui keskimäärin 14 kertaa (39 % maksimista) lihaskuntoharjoitteluun sisältäen myös venytysharjoitteet eli yhteensä keskimäärin 7 tunnin ajan. Harjoittelu kohdistui niska-hartiaseudun suurimpiin lihasryhmiin käyttäen 1–3 kg:n käsipainoja. Rentoutusryhmä osallistui keskimäärin 15 kertaa (42 % maksimista) eli yhteensä keskimäärin 7.5 tunnin ajan erilaisista harjoitteista koostuvaan rentoutusharjoitteluun.

Vuoden seurannassa keskimääräinen harjoitusaika lihaskuntoharjoitteluryhmässä oli keskimäärin 31 minuuttia viikossa ja rentoutusryhmässä 20 minuuttia. Dynaamisen lihaskuntoharjoitteluryhmän kipu (asteikolla 0–10) oli alkutilanteessa 4.8, 3 kuukauden kohdalla 2.9, 6 kuukauden kohdalla 2.9 ja 12 kuukauden kohdalla 3.1. Vastaavat luvut rentoutusharjoitteluryhmässä olivat 4.8, 2.9, 3.0 ja 3.3. Kontrolliryhmän luvut olivat vastaavasti 4.1, 2.7, 2.9 ja 3.2. Niskan haittaindeksi (skaala 0–80) oli dynaamisessa lihaskuntoharjoitteluryhmässä alkutilanteessa 29, kolmen kuukauden kohdalla 15, kuuden kuukauden kohdalla 15 ja 12 kuukauden kohdalla 19. Vastaavat luvut rentoutusharjoitteluryhmässä olivat 29, 14, 15 ja 19. Kontrolliryhmän luvut olivat 26, 14, 14 ja 17. Dynaamista lihasvoimaa mitattiin 7.5 kg:n käsipainolla tehtävällä pystypunnerruksen toistomäärällä. Dynaamisen lihaskuntoharjoitteluryhmän lihasvoima oli alkutilanteessa 40, kolmen kuukauden kohdalla 40, kuuden kuukauden kohdalla 38 ja 12 kuukauden kohdalla 40. Rentoutusryhmän lihasvoimat olivat vastaavasti 41, 41, 41 ja 41 sekä kontrolliryhmässä 40, 40, 40 ja 39. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa niskakivussa, toimintakyvyssä tai dynaamisessa lihasvoimassa.

Johtopäätöksenä esitettiin, että dynaaminen lihaskunto- tai rentoutusharjoittelu ei ollut tehokkaampi kroonisten niskaoireiden hoidossa verrattuna tavanomaisiin aktiviteetteihin «Viljanen M, Malmivaara A, Uitti J ym. Effectiveness of dynamic muscle training, relaxation training, or ordinary activity for chronic neck pain: randomised controlled trial. BMJ 2003;327:475 »11.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kolmen erilaisen liikehoidon vaikutuksia niska-hartiakipuihin tutkittiin 103 naisella, jotka ilmoittivat työhön liittyviä, vähintään vuoden kestäneitä trapezius-alueen kipuja. Tutkittavat satunnaistettiin voima- (n = 29), kestävyys- (n = 28), koordinaatio- (n = 25) ja kontrolliryhmiin (n = 21). Voimaryhmä harjoitteli kuntosalilla paineilmalaitteilla tehden yläraajoilla neljää eri liikettä kolmen sarjoissa, vastuksella joka salli 10–12 toistoa. Kestävyysryhmä teki 3 minuutin käsirestoraattoriharjoittelua (syke 110–120) vaihdellen 3 minuutin yläraajojen vastuskuminauhaharjoittelun (vastus joka salli 30 toistoa) kanssa. Voima- ja kestävyysryhmä harjoittelivat kolme kertaa viikossa 10 viikon ajan. Koordinaatioryhmä teki tietoista asennon hallintaa ja tasapainoa korostavaa Tai Chi Chuan -tyyppistä kehontietoisuusharjoittelua kaksi kertaa viikossa 10 viikon ajan. Kunkin ryhmän harjoituskerran kesto oli yksi tunti. Kontrolliryhmällä oli kahden tunnin kokoontuminen kerran viikossa 10 viikon ajan, jossa keskusteltiin ja opiskeltiin stressin hallintaa. Kontrolliryhmä ei tehnyt harjoitteita.

Sekä voima- että kestävyysharjoitteluryhmissä koettu kivun määrä VAS-janalla arvioituna väheni merkittävästi (P < 0.05) kontrolliryhmään verrattuna. Kaikissa kolmessa liikehoitoryhmässä kipu väheni samanveroisesti kontrolliryhmään verrattuna, joka tutkijoiden mielestä osoitti sitä, että liikehoidon muodolla ei kivunlieventämisessä ole merkitystä «Waling K, Sundelin G, Ahlgren C ym. Perceived pain before and after three exercise programs--a controlled clinical trial of women with work-related trapezius myalgia. Pain 2000;85:201-7 »12.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Hurwitz EL, Carragee EJ, van der Velde G ym. Treatment of neck pain: noninvasive interventions: results of the Bone and Joint Decade 2000-2010 Task Force on Neck Pain and Its Associated Disorders. Spine (Phila Pa 1976) 2008;33:S123-52 «PMID: 18204386»PubMed
  2. Binder A. Neck Pain. Clin Evid 2008;4:1103
  3. Ylinen J, Takala EP, Nykänen M ym. Active neck muscle training in the treatment of chronic neck pain in women: a randomized controlled trial. JAMA 2003;289:2509-16 «PMID: 12759322»PubMed
  4. Ylinen J, Häkkinen A, Nykänen M ym. Neck muscle training in the treatment of chronic neck pain: a three-year follow-up study. Eura Medicophys 2007;43:161-9 «PMID: 17525699»PubMed
  5. Häkkinen A, Kautiainen H, Hannonen P ym. Strength training and stretching versus stretching only in the treatment of patients with chronic neck pain: a randomized one-year follow-up study. Clin Rehabil 2008;22:592-600 «PMID: 18586810»PubMed
  6. Chiu TT, Lam TH, Hedley AJ. A randomized controlled trial on the efficacy of exercise for patients with chronic neck pain. Spine (Phila Pa 1976) 2005;30:E1-7 «PMID: 15626966»PubMed
  7. Bronfort G, Evans R, Nelson B ym. A randomized clinical trial of exercise and spinal manipulation for patients with chronic neck pain. Spine (Phila Pa 1976) 2001;26:788-97; discussion 798-9 «PMID: 11295901»PubMed
  8. Taimela S, Takala EP, Asklöf T ym. Active treatment of chronic neck pain: a prospective randomized intervention. Spine (Phila Pa 1976) 2000;25:1021-7 «PMID: 10767816»PubMed
  9. Andersen LL, Jørgensen MB, Blangsted AK ym. A randomized controlled intervention trial to relieve and prevent neck/shoulder pain. Med Sci Sports Exerc 2008;40:983-90 «PMID: 18461010»PubMed
  10. Jordan A, Bendix T, Nielsen H ym. Intensive training, physiotherapy, or manipulation for patients with chronic neck pain. A prospective, single-blinded, randomized clinical trial. Spine (Phila Pa 1976) 1998;23:311-8; discussion 319 «PMID: 9507618»PubMed
  11. Viljanen M, Malmivaara A, Uitti J ym. Effectiveness of dynamic muscle training, relaxation training, or ordinary activity for chronic neck pain: randomised controlled trial. BMJ 2003;327:475 «PMID: 12946968»PubMed
  12. Waling K, Sundelin G, Ahlgren C ym. Perceived pain before and after three exercise programs--a controlled clinical trial of women with work-related trapezius myalgia. Pain 2000;85:201-7 «PMID: 10692619»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko