Takaisin Tulosta

Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma)

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistys ry:n, Suomen Käsikirurgiyhdistys ry:n ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä
5.9.2023

Käypä hoito -suositus «Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma)»1

Keskeinen sisältö

Värttinäluun alaosan murtuma on tavallisin yläraajamurtuma ja syntyy tavallisesti ojennetun yläraajan varaan kaatumisen seurauksena. Diagnoosi perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen ja natiiviröntgenkuvaukseen. Murtumat hoidetaan ensisijaisesti sellaisessa perusterveydenhuollon tai työterveyshuollon yksikössä tai yksityisessä hoitolaitoksessa, jossa diagnostiikka- ja hoitoresurssit ovat riittävät. Suuri osa värttinäluun alaosan murtumista voidaan hoitaa kipsauksella. Dislokoituneet murtumat vaativat ennen kipsausta sulkeisen paikalleen asetuksen.

Kirurgista hoitoa harkitaan etenkin työikäisillä potilailla, joilla murtumaa ei saada sulkeisesti hyväksyttävään asentoon, asento pettää seurantakuvissa tai joilla murtuman ominaisuudet ilman leikkaushoitoa ennustavat huonoa toiminnallista lopputulosta.

Yli 65–70-vuotiaiden potilaiden värttinäluun alaosan murtumien hoidossa kannattaa suosia konservatiivista hoitolinjaa, vaikka toiminnallinen tulos on leikatuilla potilailla ilmeisesti hieman parempi ensimmäisten kuukausien ajan. Kirurgista hoitoa voidaan harkita aktiivisilla ikääntyvillä. Hoito- ja seurantalinja valitaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa jaetun päätöksenteon periaatteita noudattaen. Värttinäluun alaosan murtumasta toipuminen kestää 6–12 kuukautta. Hoitomuodosta tai murtuman asennosta riippumatta osalle potilaista jää ranteeseen toiminnallista haittaa. Kivun ja jäykkyyden pitkittyessä lähetettä erikoissairaanhoitoon tulee harkita.

Diagnostiikka ja taudinkuva

Murtumaa epäiltäessä ensisijainen kuvantamistutkimus on ranteen natiiviröntgenkuvaus, joka sisältää vähintään kaksi projektiota: posteroanteriorinen (PA) ja sivuprojektio. Kuntoutusta ja käyttöä varten riittävä luun lujuus saavutetaan 5–6 viikossa. Kivun jatkuminen voimakkaana paria viikkoa pidempään tai voimistuminen asianmukaisesta kipulääkityksestä huolimatta, turvotuksen lisääntyminen tai kipuaistimuksen muuttuminen voivat olla merkkejä mahdollisista hoidon komplikaatioista, ja syiden selvittely on tehtävä viiveettä.

Toiminnallista lopputulosta ennustavat tekijät

Hoitomenetelmästä riippumatta ei värttinäluun alaosan murtuman virheasentoa aina saada korjatuksi täydellisesti tai saavutettu asento ei pysy luutumiseen asti. Osalla potilaista toiminnallinen lopputulos jää huonoksi, ellei radiologisesti saavuteta riittävän hyvää asentoa.

Hoito ja kuntoutus

Värttinäluun alaosan murtuman konservatiivinen hoito toteutetaan kipsaamalla ranne funktionaaliseen asentoon «Värttinäluun alaosan murtuma kannattaa ilmeisesti kipsata funktioasentoon (kämmenluiden linja poikkeaa 0–20 astetta ojennussuuntaan värttinäluun linjasta).»B. Dislokoituneissa murtumissa murtuma asetetaan sulkeisesti paikalleen paikallispuudutuksessa vedolla ja painamalla murtumakappaletta tarvittavaan suuntaan «hoi50109a.pdf»1. Tämä voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa tai muussa terveydenhuollon yksikössä, jossa on riittävät resurssit. Värttinäluun alaosan murtuma kannattanee kipsata funktioasentoon. Suositeltu kokonaiskipsausaika on 3–5 viikkoa. Kokonaiskipsausaika harkitaan potilaan iän ja murtumatyypin perusteella. Nuoremmilla potilailla hyväasentoisissa murtumissa voidaan käyttää 3 viikon kipsausta. Iäkkäämmillä potilailla pirstaleisessa murtumassa kipsausaika on 5 viikkoa. Kipsihoito suositellaan toteuttavaksi funktioasentoisella kipsilastalla. Kipsausta, jossa ranne kipsataan voimakkaaseen koukistukseen, sisäkiertoon ja taivutukseen kyynärluun puoleiselle sivulle, ei suositella. Jos asento seurannassa pettää hyväksyttävän asennon ulkopuolelle ja leikkauksesta ajatellaan olevan potilaalle hyötyä (erikoissairaanhoidon konsultaation perusteella), suositellaan päivystyslähetettä leikkausarvioon viimeistään 2 viikon kuluessa murtumasta. Ks. taulukko «Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman hyväksyttävän asennon kriteerit alle 65-vuotiaalla...»1.

Taulukko 1. Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman hyväksyttävän asennon kriteerit alle 65-vuotiaalla
Röntgenparametri Hyväksyttävän asennon raja-arvo Näytön aste
Dorsaalinen kallistuskulma < 15° «Värttinäluun alaosan murtuman aiheuttaman nivelpinnan kaltevuudella saattaa olla vaikutusta hoidon lopputulokseen alle 65-vuotiailla potilailla, mutta sen vaikutus on vähäisempi kuin lyhentymän.»B
Volaarinen kallistuskulma < 20° Ei näyttöä
Värttinäluun lyhentymä < 3 mm «Värttinäluun alaosan murtuman jälkeinen yli 3 mm lyhentymä saattaa huonontaa toiminnallista tulosta aiheuttamalla pitkittynyttä kipua ja alentamalla ranteen liikelaajuutta ja käden puristusvoimaa nuoremmilla ihmisillä, mutta yli 65-vuotiailla lyhentymällä ei ole selvää vaikutusta lopputulokseen.»B
Pykälä nivelpinnassa < 1 mm «Nivelpinnalle jäänyt yli 2 mm epätasaisuus saattaa heikentää lopputulosta nuorilla potilailla ja lisätä nivelrikon riskiä. Iäkkäämmillä potilailla (yli 65-vuotiaat) 1–2 mm nivelpinnan pykälän ei ole osoitettu aiheuttavan huonompaa lopputulosta.»C
Rako nivelpinnassa < 1 mm «Nivelpinnalle jäänyt yli 2 mm epätasaisuus saattaa heikentää lopputulosta nuorilla potilailla ja lisätä nivelrikon riskiä. Iäkkäämmillä potilailla (yli 65-vuotiaat) 1–2 mm nivelpinnan pykälän ei ole osoitettu aiheuttavan huonompaa lopputulosta.»C
Radioulnaarinen kallistuskulma (ns. inklinaatiokulma) > 15° «Värttinäluun alaosan murtuman aiheuttaman nivelpinnan kaltevuudella saattaa olla vaikutusta hoidon lopputulokseen alle 65-vuotiailla potilailla, mutta sen vaikutus on vähäisempi kuin lyhentymän.»B

Leikkaushoidolla saavutetaan parempi röntgenologinen lopputulos, mutta ikääntyneillä se ei näytä olevan selkeässä yhteydessä kliiniseen paranemiseen kivun ja toimintakyvyn osalta «Leikkaushoito tuottaa kipsihoitoa vastaavan toiminnallisen mutta paremman röntgenologisen lopputuloksen ikääntyneillä potilailla ja silloin, kun kyseessä ei ole suurienergiainen vamma.»A. Sen sijaan nuorten ja keski-ikäisten pirstaleisissa murtumissa leikkaushoito vaikuttaa tuottavan kipsihoitoa paremman toiminnallisen ja röntgenologisen lopputuloksen «Leikkaushoito metallipiikeillä tai ulkoisella kiinnityslaitteella saattaa tuottaa kipsihoitoa paremman toiminnallisen ja röntgenologisen tuloksen nuorten ja keski-ikäisten pirstaleisissa murtumissa.»B.

Murtuman jälkeen omatoiminen ohjeistettu kotiharjoittelu lienee riittävä ongelmitta paranevassa värttinäluun alaosan murtumassa «Omatoiminen ohjeistettu kotiharjoittelu lienee riittävä ongelmitta paranevassa värttinäluun alaosan murtumassa.»C. Kotiharjoittelu voidaan toteuttaa hoitavan lääkärin tai fysioterapeutin laatimien ohjeiden perusteella. Potilaalle suositellaan tällöin antamaan ainakin neuvontaa ja yleistä ohjausta liikkeen harjoittamiseksi sekä kirjalliset harjoitusohjeet. Tehostetun fysioterapian tarpeen merkkejä ovat pitkittynyt immobilisaatio, voimakas turvotus, suhteeton kipu, sormien ja peukalon jäykkyys, sympaattisen hermoston aktivoitumisen lisääntyminen, hermokivut, käden käytön pelko ja tehoton kotiharjoittelu.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistys ry:n, Suomen Käsikirurgiyhdistys ry:n ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä

Nina Lindfors (pj.)

Toni Luokkala (kokoava kirjoittaja)

Antti Launonen

Ville Mattila (Käypä hoito -toimittaja)

Jaakko Niinimäki

Markus Pääkkönen

Johanna Rauste

Mira Sillanpää

Isabell Vanhatalo

Eero Waris