KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, lapset ja nuoret)

Käyvän hoidon tiivistelmät
19.1.2012
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus «ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «ADHD (Attention-deficit/hyperactivity disorder)»2

Mitä uutta päivityksessä?

  • Päivitetty hoitosuositus kattaa lasten ja nuorten ADHD:n diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen.
  • Jokaisen ADHD-diagnoosin saaneen lapsen tai nuoren tulee saada yksilöllisesti suunniteltua hoitoa, joka sisältää tarpeelliset tukitoimet, psykososiaalisia hoitomuotoja ja lääkehoidon tarpeen arvioinnin.
  • ADHD:n diagnosointi ja hoito voidaan toteuttaa myös perusterveydenhuollossa.

Keskeinen sisältö

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (attention-deficit/hyperactivity disorder, ADHD) on tavallinen toimintakykyä heikentävä häiriö, jonka keskeiset oireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. ADHD:n diagnosointi edellyttää lapsen tai nuoren tutkimusta, perhetilanteen ja muiden ympäristötekijöiden kartoitusta ja riittävästi tietoa toimintakyvystä eri tilanteissa. Keskeisiä hoitokeinoja ovat lapseen tai nuoreen ja hänen ympäristöönsä kohdistuvat tukitoimet ja lääkehoito.

Diagnosointi

ADHD-oireiden arviointi on tarpeen, jos vanhemmilla tai päivähoidon tai koulun henkilökunnalla on huolta lapsen tai nuoren oireista. Tukitoimet aloitetaan jo oireiden ja ongelmien perustella, ennen diagnoosia. Tukitoimia ovat esimerkiksi päivähoito- ja koulujärjestelyt ja vanhemmille annettavat ohjeet lapsen tai nuoren ohjaamisesta. ADHD-diagnoosi perustuu laaja-alaiseen arvioon, jolla varmistetaan diagnoosikriteerien täyttyminen (pitkäkestoiset, toimintakykyä heikentävät yliaktiivisuus-, tarkkaamattomuus- ja impulsiivisuusoireet) useassa eri tilanteessa. Tutkimukseen kuuluvat huolellinen esitietojen kartoitus ja kliininen tutkimus. Ympäristö- ja motivaatiotekijät vaikuttavat oireiden määrään ja haittaavuuteen, ja ne on otettava huomioon oireiden esiintymistä arvioitaessa. Havaintoja voidaan kartoittaa myös kyselylomakkeilla. Lisäksi voidaan tarvita muita tutkimuksia (mm. psykologiset tutkimukset, toiminta- tai puheterapeutin arvio, laboratoriotutkimukset) samanaikaisten häiriöiden tunnistamiseksi. Diagnosointi ennen kouluikää vaatii erityistä huolellisuutta, eikä se aina ole mahdollista ennen viiden vuoden ikää oireiden epäspesifisyyden vuoksi.

Hoitokaavio

Ks. kuva «»1.

Psykososiaaliset hoitomuodot

Hyvään hoitoon kuuluu aina potilas- ja omaisneuvonta (psykoedukaatio). ADHD:n keskeiset oireet vähenevät sekä psykososiaalisilla hoitomuodoilla että lääkehoidolla. Alle kouluikäisillä käytetään ensisijaisesti psykososiaalisia hoitomuotoja. Kuusivuotiailla ja sitä vanhemmilla voidaan käyttää lääkehoitoa ja psykososiaalisia hoitomuotoja.

Käyttäytymishoito (lapsen käyttäytymisen ohjaaminen toivottuun suuntaan) tehoaa ADHD:n keskeisiin oireisiin «Käyttäytymisen ohjaus ilmeisesti vähentää ADHD:n oireita lapsilla ja nuorilla.»B, muttei yhtä hyvin kuin lääkitys «»?. Strukturoitu vanhempainohjaus vähentää ADHD-diagnoosin saaneiden lasten ja nuorten käytösongelmia, parantaa sosiaalista selviytymistä ja vanhempien käsitystä lapsesta ja vähentää käytösongelmien kielteistä vaikutusta vanhempiin «Strukturoitu vanhempainohjaus ilmeisesti vähentää lapsen ADHD-oireita ja parantaa vanhemman toimintakykyä.»B.

Koulussa toteutetut käyttäytymishoitoihin perustuvat tukitoimet lievittävät ADHD-oireita ala-asteikäisillä lapsilla «Koulussa toteutettavat käyttäytymishoitoihin perustuvat tukitoimet ilmeisesti parantavat toimintakykyä alakouluikäisillä ADHD-oireisilla lapsilla.»B. Päivähoidossakin ne saattavat lieventää käytösoireita «»?.

Lääkehoito

Stimulanttilääkehoito

Metyylifenidaatti (MPH) vähentää ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita «Metyylifenidaatti (MPH) vähentää ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuus-oireita lapsilla ja nuorilla.»A. Myös dekstroamfetamiini «»? ja lisdeksamfetamiini «»? vähentävät ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita.

Lääkehoito voidaan aloittaa keskipitkä- tai pitkävaikutteisella stimulantilla. Riittävää hoitoannosta voidaan etsiä myös lyhytvaikutteisella valmisteella, varsinkin pienillä lapsilla ja potilailla, joilla haittavaikutusten riski on tavallista suurempi. Valmisteista valitaan se, jonka vaikutusaika kattaa sen aikavälin, jolloin oireista on eniten haittaa. Stimulanttien vaikutus ADHD-oireisiin on yleensä havaittavissa nopeasti sopivan annoksen löydyttyä. Stimulanttilääkitystä on mahdollista käyttää jatkuvasti tai taukoja pitäen.

Atomoksetiini ja muu lääkehoito

Atomoksetiini vähentää ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita lapsilla ja nuorilla «Atomoksetiini vähentää ainakin lyhytkestoisessa (alle puolen vuoden) hoidossa ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita lapsilla ja nuorilla lumelääkkeeseen verrattuna.»A. Atomoksetiinia käytetään jatkuvana lääkityksenä. Vaikutus ADHD-oireisiin alkaa yleensä 2–6 viikon kuluessa.

Klonidiini «»?, modafiniili «»?, guanfasiini «Guanfasiini vähentää lyhytkestoisessa hoidossa ADHD:n oireita lapsilla ja nuorilla, mutta tutkimuksia pitkäaikaisesta käytöstä ei ole.»A ja bupropioni «»? saattavat vähentää ADHD:n oireita. ADHD ei kuitenkaan ole näiden lääkkeiden käyttöaihe.

Yhdistelmähoito (psykososiaaliset hoidot ja lääkehoito) tehoaa ADHD:n keskeisiin oireisiin paremmin kuin pelkkä psykososiaalinen hoito «»?.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä

Irma Moilanen (puheenjohtaja)

Anita Puustjärvi

Tanja Laukkala

Vesa Närhi

Päivi Olsen

Leena Pihlakoski

Anu Raevuori

Liisa Virkkunen

Arja Voutilainen

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko