KH2014 Suositus KH2014 Suositus

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, lapset ja nuoret)
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2013-10-09   Aihepiiri(t): Kuntoutus, Lastenneurologia, Lastenpsykiatria, Nuorisopsykiatria, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Teija Riikola, Irma Moilanen, Anita Puustjärvi, Tanja Laukkala, Vesa Närhi, Päivi Olsén, Leena Pihlakoski, Anu Raevuori, Liisa Virkkunen ja Arja Voutilainen
PDF Tulosta

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, lapset ja nuoret)

Käyvän hoidon potilasversiot
9.10.2013
Teija Riikola, Irma Moilanen, Anita Puustjärvi, Tanja Laukkala, Vesa Närhi, Päivi Olsén, Leena Pihlakoski, Anu Raevuori, Liisa Virkkunen ja Arja Voutilainen

ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (attention-deficit/hyperactivity disorder) on jokapäiväistä toimintakykyä heikentävä kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö.

Tukitoimet on aloitettava mahdollisimman pian oireiden ilmaannuttua. Hoitamattomana ADHD voi haitata opintoja ja työllistymistä sekä lisätä joidenkin psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen ja päihteiden käytön riskiä.

Oireet

ADHD:n keskeisiä oireita ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Eri ikävaiheissa oireet voivat ilmetä eri tavoin. ADHD:n kanssa esiintyy usein samanaikaisesti myös muita häiriöitä.

Toteaminen

Lapsella tai nuorella on ADHD, kun hänellä todetaan vähintään kuusi tarkkaamattomuusoiretta sekä vähintään kolme yliaktiivisuus- ja kolme impulsiivisuusoiretta, jotka ovat kestäneet ainakin kuusi kuukautta. Oireita tulee ilmetä useammassa kuin yhdessä tilanteessa, esimerkiksi kotona ja koulussa. Oireiden voimakkuus ja vaikeus voivat vaihdella eri tilanteissa, mutta oireista on selkeästi haittaa toimintakyvylle.

ADHD:ta diagnosoitaessa kartoitetaan oireiden esiintymistä ja lapsen tai nuoren toimintakykyä eri tilanteissa (kotona, päivähoidossa tai koulussa, tutkimustilanteessa) sekä oireisiin vaikuttavia tekijöitä. Lääkärin tutkimuksen lisäksi suoritetaan usein psykologin tutkimus lapsen kykyjen selvittämiseksi sekä tarpeen mukaan toiminta- tai puheterapeutin arvio. Diagnosointi alle kouluikäisillä vaatii huolellista arviota, eikä ADHD-diagnoosia aina varmuudella voida tehdä ennen 5 vuoden ikää. Diagnosointi voidaan tehdä joko perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa.

ADHD:ssa oireet

  • ovat lapsen tai nuoren kehitystasoon nähden poikkeavia
  • alkavat yleensä jo ennen seitsemän vuoden ikää
  • aiheuttavat haittaa toimintakyvylle, esimerkiksi merkittävää ahdistusta tai sosiaalisten, opintoihin liittyvien tai ammatillisten toimintojen heikkenemistä.

ADHD:n diagnostiset kriteerit eri tautiluokitusten mukaan on esitelty suosituksen sähköisessä tausta-aineistossa «ADHD:n eri tautiluokitusten mukaisten diagnostisten kriteerien vertailu»1 ja ADHD-oireisiin vaikuttavat ympäristö- ja motivaatiotekijät sähköisessä tausta-aineistossa «ADHD-oireisiin vaikuttavat ympäristö- ja motivaatiotekijät»2.

Kohdennettu päivitys 8.10.2013: DSM5 on tullut käyttöön toukokuussa 2013 (ks. varsinaisen suosituksen kohta Diagnoosikriteerit «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50061#s6»1).

Hoito

Tukitoimet tulee aloittaa heti, kun lapsella tai nuorella havaitaan toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmia. Tukitoimia ovat päivähoito- ja koulujärjestelyt, vanhemmille annettavat ohjeet lapsen tai nuoren ohjaamisesta, psykologin tai puhe-, toiminta- tai fysioterapeutin antama ohjaus sekä sosiaalitoimen tukimuodot (tukihenkilö tai -perhe, perhetyö, muu). Näiden aloittaminen ei vaadi diagnoosia.

Lapselle tai nuorelle tehdään yksilöllinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma, johon kirjataan menetelmät ja tavoitteet sekä hoidon vastuuhenkilö. ADHD:n hoito vaihtelee ikävaiheen mukaan.

ADHD:n keskeisten oireiden hoito:

  • Alle kouluikäisillä hoitomenetelmiä ovat ensisijaisesti erilaiset psykososiaaliset hoitomuodot.
  • 6-vuotiailla ja sitä vanhemmilla voidaan käyttää lääkehoitoa ja psykososiaalisia hoitomuotoja.
  • Lääkehoito voidaan aloittaa samanaikaisesti muun hoidon kanssa tai jos psykososiaalisista hoidoista ei ole ollut riittävästi apua.

Erilaisissa siirtymävaiheissa – kuten koulua aloitettaessa – on tiedonsiirrosta ja tukitoimien jatkuvuudesta huolehdittava. Ensisijainen vastuu lapsen tai nuoren tuen järjestämisestä on kotikunnalla.

Psykososiaaliset hoitomuodot

Vanhempainohjauksen avulla pyritään parantamaan vanhempien keinoja ohjata lapsensa käyttäytymistä. Käyttäytymishoidolla tarkoitetaan kotona ja päivähoidossa tai koulussa toteutettavaa käyttäytymisen ohjausta toivottuun suuntaan.

Psykoterapia voi olla tarpeen, jos ADHD:n lisäksi esiintyy muita samanaikaisia psyykkisiä häiriöitä. Toimintaterapian vaikutuksesta ADHD-oireisiin ei ole riittävästi tietoa tehoa arvioimiseksi, mutta siitä voi olla hyötyä samanaikaisesti esiintyvien motoriikan ja aistitoiminnan häiriöiden hoidossa. Jos ADHD:hen liittyy merkittäviä toiminnanohjauksen ja oppimisen ongelmia, joihin koulun tukitoimista ei ole ollut riittävästi apua, saatetaan tarvita neuropsykologista kuntoutusta.

ADHD-valmennus (coaching) on tukimuoto, jolla pyritään vahvistamaan ADHD-oireisten lasten ja nuorten arjen hallintaa. Sen tehosta oireiden hoidossa on vielä niukasti tietoa.

Hyödyllistä lisätietoa on saatavissa myös suosituksen sähköisistä tausta-aineistoista Vanhemmille annettavat ohjeet ADHD-lapsen tai nuoren ohjaamisesta «Vanhemmille annettavat ohjeet ADHD-lapsen tai -nuoren ohjaamisesta»3, Strukturoitu vanhempainohjaus «Vanhempainohjaus ja ADHD»4 ja ADHD ja käyttäytymishoito «ADHD ja käyttäytymishoito»5.

Lääkehoito

Lääkehoitoa kannattaa kokeilla, jos ADHD:n oireista aiheutuu haittaa esimerkiksi perheessä, koulussa tai kaveruussuhteissa. Lääkehoito vähentää ADHD:n keskeisiä oireita ja parantaa lapsen tai nuoren toimintakykyä. Se on tutkimustiedon perusteella tehokkain hoitomuoto ADHD:n keskeisiin oireisiin.

Lääkitys aloitetaan yleensä pienellä annoksella, jota suurennetaan tarvittaessa esimerkiksi viikoittain. Lääkehoidon seurannan tulee olla erityisesti alussa tiivistä. Oikean annoksen löydyttyä seuranta voi olla 3–6 kuukauden välein tapahtuvaa.

Osa ADHD-diagnoosin saaneista lapsista ja nuorista tarvitsee lääkehoitoa aikuisiässäkin, osalla lääkehoito voidaan lopettaa oireiden lievittymisen ja uusien taitojen oppimisen myötä.

ADHD:n lääkehoito aloitetaan yleensä stimulantilla (keskipitkä- tai pitkävaikutteinen), jota käytetään joko jatkuvasti tai välillä taukoja pitäen. Lääketaukoja suositellaan, jos haittavaikutuksia, kuten ruokahaluttomuutta, ilmenee.

Yhdistelmähoito

Lääkityksen yhdistäminen psykososiaalisiin hoitoihin tehoaa ADHD:n keskeisiin oireisiin paremmin kuin pelkkä psykososiaalinen hoito.

Vaihtoehtohoidoista ei ole hyötyä

Tutkimusnäyttöä erilaisten vaihtoehtohoitojen hyödystä on vähän. Esimerkiksi lisäaineiden ja sakkaroosin välttäminen tai välttämättömien rasvahappojen, raudan tai magnesiumin lisäkäyttö eivät vaikuta lasten ADHD-oireisiin. Homeopatiasta ei ole hyötyä lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa.

Kohdennettu päivitys 8.10.2013: Sinkin lisäämisestä ruokavalioon ei ole luotettavaa näyttöä, mutta se saattaa parantaa stimulanttihoidon tehoa.

Muiden oireiden ja häiriöiden hoito

ADHD:n kanssa voi samanaikaisesti esiintyä muita häiriöitä, joiden hoito suunnitellaan ADHD:n hoidon yhteydessä.

ADHD:n seurannaisvaikutukset ja ennuste

ADHD:n oireet lievittyvät usein jossain määrin iän karttuessa. Suurimmalla osalla ADHD-oireita esiintyy kuitenkin vielä aikuisuudessakin, vaikka diagnoosikriteerit eivät aina enää täyty.

Opinnoissa suoriutumiseen vaikuttavat samanaikaiset oppimisvaikeudet. ADHD-diagnoosin saaneet lapset ja nuoret ovat tapaturma-alttiita, ja heillä on kohonnut riski joutua vaarallisiin tilanteisiin vielä nuoruus- ja aikuisiällä.

Syyt

Perinnölliset tekijät selittävät 60–90 prosenttia ADHD-alttiudesta. Häiriötä esiintyy ADHD-diagnoosin saaneiden lasten vanhemmilla ja sisaruksilla 2–8 kertaa useammin kuin muulla väestöllä keskimäärin. Myös ympäristötekijöillä on merkitystä, esimerkiksi sikiöaikainen altistuminen äidin tupakoinnille tai alkoholin tai huumeiden käytölle lisää ADHD:n riskiä ainakin niillä lapsilla, jotka ovat siihen geneettisesti alttiita. Psykososiaaliset riskitekijät, kuten vakavat perushoidon ja turvan puutteet, voivat lisätä yliaktiivisuutta ja monihäiriöisyyttä (kuten käytöshäiriöitä) ja heikentää toimintakykyä.

ADHD:ssa on todettu keskushermoston rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia.

Yleisyys

ADHD:ta esiintyy viidellä prosentilla 6–18-vuotiaista. Iän myötä ADHD:n esiintyvyys pienenee.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt lääketieteen toimittaja Teija Riikola ja sen on tarkistanut Käypä hoito -suosituksen laatinut työryhmä: Irma Moilanen (puheenjohtaja), Anita Puustjärvi, Tanja Laukkala, Vesa Närhi, Päivi Olsén, Leena Pihlakoski, Anu Raevuori, Liisa Virkkunen ja Arja Voutilainen.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko