Epäilyn sydämen vajaatoiminnasta tulee aina perustua potilaan oireisiin tai löydöksiin.
Normaali tila ja EKG sekä sydän- ja verisuonisairauksien puuttuminen tekevät vajaatoiminnasta
hyvin epätodennäköisen. Tiedossa oleva sydän- ja verisuonisairaus tai poikkeava EKG
on viitteellinen sydämen vajaatoiminnalle oireiden ja löydösten syynä, mutta natriureettisten
peptidien (BNP, NT-proBNP) määritys on objektiivinen mittari vasemman kammion kuormittuneisuudesta.
Mitä suurempi natriureettisten peptidien arvo on, sitä todennäköisemmin kyse on sydämen
vajaatoiminnasta. Diagnoosi tulee kuitenkin varmentaa sydämen kaikukuvauksella, jonka
avulla selviää myös vajaatoiminnan mekanismi (HFrEF, HFpEF) ja saadaan mahdollisesti
viitteitä vajaatoiminnan etiologiasta (läppävika, infarktiarpi, LVH). Jos kliininen
diagnoosi on selvä, voidaan edetä suoraan kaikukuvaukseen, etenkin jos se on helposti
saatavilla.