Takaisin Tulosta

Antitromboottisen hoidon valinta eteisvärinässä

Käypä hoito -kuvat
Käypä hoito -työryhmä Eteisvärinä
15.2.2017
Kuva 1.

Antikoaglaatiohoidon (AK) aiheellisuus arvioidaan suhteutettuna potilaan yksilölliseen aivohalvauksen vaaraan CHA2DS2VASc-riskipisteytystä käyttämällä. Suuren riskin potilailla (CHA2DS2VASc ≥ 2) AK-hoito (suora antikoaglantti tai varfariini) on aiheellinen lähes poikkeuksetta. Keskisuuren riskin potilailla (CHA2DS2VASc = 1) AK-hoidon tarve arvioidaan yksilöllisesti. Siitä voidaan luopua, jos vuotovaara on suuri, potilas ei halua käyttää AK-hoitoa, vaaratekijä (esim. verenpaine) on hoidettu hyvin eikä potilaalla ole muita pienempiä vaaratekijöitä (mm. tupakointi, dyslipidemia, munuaisten vajaatoiminta). Pienen riskin potilaille (CHA2DS2VASc = 0) antikoagulaatiohoitoa ei anneta, koska sen hyöty on heillä haittoja vähäisempi. ASA ja ADP-reseptorin salpaajat eivät sovellu heikon tehonsa ja haittavaikutustensa takia eteisvärinään liittyvien tukosten estoon. NNT (number needed to treat) on niiden potilaiden lukumäärä, joista yksi välttää aivohalvauksen lumelääkettä saaneisiin verrattuna yhden vuoden hoidon aikana (ks. lisätietoaineisto «Antitromboottisen hoidon valinta eteisvärinässä»1). Vuotovaaran aiheuttavien toimenpiteiden ja leikkausten ajaksi AK-hoito voidaan tarvittaessa tauottaa suurimman riskin potilaita lukuun ottamatta.

© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim