Tutkimustietoa yksittäisten ahdistuneisuushäiriöiden vaikutuksesta ajoterveyteen ja liikennekäyttäytymiseen on niukasti. Ahdistuneisuushäiriöiden yhteydessä ajoterveyttä arvioidaan Liikenteen turvallisuusviraston yleisohjeiden mukaan.
Suomessa ajoterveyden arvioinnissa noudatetaan Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin tuoreinta ohjeistusta. Heinäkuussa 2018 päivitetty ohjeistus ja lomakkeet lääkärille eri ajokorttitarkastuksia varten löytyvät Trafin verkkosivuilta «https://www.trafi.fi/liikennejarjestelma/liikenne_ja_terveys/tieliikenne_ja_terveys/ajoterveysohjeet_laakarille»1.
Ahdistuneisuushäiriöiden kohdalla on huomioitava häiriön oireiden lisäksi muu yleinen psykiatrinen komorbiditeetti ja kokonaisterveydentila sekä mahdollisen lääkehoidon keskushermostohaittavaikutukset. Erityisesti on huomioitava lääkkeet, jotka voivat väsyttää, kuten esimerkiksi bentsodiatsepiinit.
Systemaattiseen katsaukseen «Unsworth CA, Baker AM, So MH ym. A systematic revi...»1 haettiin tietokannoista CINAHL, PSYCHINFO ja EMBASE englanninkieliset 5/2016 mennessä julkaistut artikkelit psykiatristen potilaiden ajokyvystä ja sen arvioinnista.
Katsauksesta suljettiin pois kokousabstraktit sekä artikkelit, joissa oli keskitytty unettomuuteen tai unihäiriöihin, alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden väärinkäyttöön, ADHD:n tai mieliala/viha/aggressio-oireisiin tai häiriöihin ilman muuta erillistä psykiatrista häiriötä. 2 tutkijaa kävi haut läpi. Tutkimusten ja näytön vahvuus ja laatu arvioitiin American Academy of Neurology ja Centre of EBM -kriteerein.
Katsaukseen jäi 16 artikkelia, kokonaispotilasmäärää tai sairaala- ja avohoitopotilaiden osuutta tai psykiatrisia häiriöitä ei katsauksessa ollut kattavasti eroteltu, mutta mukana oli skitsofreniaa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, vakavaa masennusta ja muita psykiatrisia häiriöitä sairastavia potilaita. Katsauksessa ei siis eritellä, että kuinka suuri osa potilaista sairasti tämän hoitosuosituksen kohteena olevia ahdistuneisuushäiriöitä. Tutkijat ryhmittelivät artikkelit 3 ryhmään: ne, jotka pyrkivät arvioimaan psykiatrisen häiriön merkitystä ajoterveydelle, ne, jotka selvittivät terveydenhuollon ammattilaisten arvioinnin osuvuutta ja onnettomuustutkimukset. Tutkijoiden johtopäätökset: tutkimuksia on vähän ja niiden laatu vaihtelee.
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien Suomessa vuosina 2012–2016 tutkimissa kuolemaan johtaneissa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa (N = 959 onnettomuutta) kaikki päihdeonnettomuudet (N = 213) sisälsivät 79 onnettomuutta, joissa kuljettajan veressä oli ajokykyyn vaikuttavia lääkkeitä; näistä 28 tapauksessa yksinomaan ajokykyyn vaikuttaneita lääkkeitä, 21 tapauksessa lääkkeitä ja alkoholia ja 31 tapauksessa lääkkeitä ja huumeita «Holopainen A. OTI-päihderaportti 2017. Liikenneonn...»2 (Internet «http://www.oti.fi/»2).
Suomessa vuosina 2009–2013 sattuneista 1 197:stä kuolemaan johtaneesta liikenneonnettomuudesta 301:ssä ajoneuvon kuljettaja oli alkoholin vaikutuksen alainen (tieto puuttuu 76 onnettomuudesta), huumeita oli käyttänyt 78 (tieto puuttuu 35 onnettomuudesta) ja ajokykyyn vaikuttavia lääkkeitä 94 (tieto puuttuu 34 onnettomuudesta) «Tervo T, Koisaari T, Parkkari K. Kuljettajan tila ...»3.
Espanjalaisessa puhelimitse toteutetussa kyselytutkimuksessa «Alonso F, Esteban C, Montoro L ym. Psychotropic dr...»4 oli mukana 666 miestä ja 534 naista, iältään 18–64-vuotiaita, joilla oli ajokortti muulle kuin moottoripyörälle ja jotka ajoivat säännöllisesti. Heistä 15 % ilmoitti käyttävänsä keskushermostoon vaikuttavaa lääkehoitoa masennus-, ahdistuneisuus- tai unihäiriöihin ja 2,5 % ilmoitti käyttöaiheeksi masennuksen, 2,6 % ahdistuneisuuden ja 3,7 % unettomuuden. Loput 8,3 % ilmoitti käyttävänsä satunnaisesti jotain rauhoittavaa lääkehoitoa.
Amerikkalaisessa tutkimuksessa «Lapham SC, Smith E, C'de Baca J ym. Prevalence of ...»5 selvitettiin vuosien 1994-97 välillä 612 naisen ja 493 miehen, jotka oli tuomittu humalassa ajamisesta, psykiatrisia häiriöitä diagnostisella strukturoidulla DIS-haastattelulla. Tämän hoitosuosituksen kohdehäiriöistä mukana oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, ja tuloksia verrattiin National Comorbidity studyn aineistoon. Päihdehäiriöt olivat keskiväestöä yleisempiä tässä aineistossa (alkoholiin liittyen naiset 85 % ja miehet 91 % tuomituista ja huumeisiin liittyen naiset 32 %, miehet 38 % tuomituista). Lisäksi naisilla yleistyneen ahdistuneisuushäiriön 12 kuukauden esiintyvyys oli tuomituilla tilastollisesti merkitsevästi yleisempää kuin NCS-tutkimuksen mukaan keskiväestössä 4,7 vs 1,6, miehillä tilastollista eroa ei havaittu 2,0 vs 1,5. Elämänaikaisessa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön esiintyvyydessä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja tuomion saaneiden osalta, naiset 7,0 vs 5,6 ja miehet 2,4 vs 3,9.